Kaakkuri, aikojen alun lintu

”Kaakkuri kulkee omia polkujaan lintujen evoluutiossa. Se on perimältään hyvin erilainen kuin muut siivekkäät. Suomalaisista linnuista vain kalasääski poikkeaa dna:ltaan siitä enemmän.”
– Yle Luonto

Minun ensitutustumiseni kaakkuriin tapahtui vasta vuosi sitten, kun oppaani ja opettajani lintumies Jorma otti mukaansa viime vuoden syyskuussa kaakkurien pesimälammelle Nastolan erämaille.

Tämä erämaalintu pesii ainoastaan suorantaisilla lammilla ja suorimmillä, mutta etsii ruokansa usein suuriltakin selkävesiltä.


Poikaset kasvavat kotilammellaan emojen ruokkiessa ja kouluttaessa niitä. Tämäkin kala oli noudettu muualta, ja ennen kuin poikanen sai ruokansa, joutui se emon pyyntikoulutukseen. Tähän perheeseen kuului kaksi poikasta.

”Pesä on vaatimaton syvennys, joka sijaitsee rahkasammal- tai saramättäällä yleensä veden ympäröimänä ja lähellä vesirajaa, jotta lintu pääsee kävelemättä pesälleen.”
– Luontoportti

Useat pesät rakennetaan lintumiesten rakentamille tekosaarille. Yllä kuvassa olevaan, hautovaan yksilöön törmäsimme puolivahingossa tänä kesänä Anssin kanssa Sorsakoskella samoillessamme. Poistuimme maisemasta heti kuvan napattuani.

Kuluneen kesän elokuun 24. päivänä teimme jälleen Jorman kanssa retken Nastolan pesälammelle. Saavuimme paikalle jo ennen kuin auringon säteet haihduttaisivat aamu-usvan. Tarkoitus oli päästä kuvaamaan kaakkuriperheen elämää aamun varhaisina, utuisina hetkinä. Paikalla oli kuitenkin vain yksinäinen poikanen, joka seilaili joutessaan pitkin lampea. Vanhemmista ei ollut havaintoa. Poikasia oli nytkin ollut alunperin kaksi, mutta toisen oli syystä jos toisesta tuoni korjannut.


Tällainen on maisema laajemmassa kuvassa. Kohta kolme tuntia mennyt, eikä emoa näy.

Liikkeellä oli muitakin perheellisiä. Kalasääski onnistuneella pyyntimatkallaan.


No tultiinhan sieltä viimein.

Taas samat koulutusleikit kalan kanssa. Saalis ei vain kelvannut teinille. ”Aina tuota samaa moskaa!” Lopulta emo hotkaisi kalan itse.

Sitten vietettiin yhteistä laatuaikaa kauniina loppukesän päivänä.

Päivän lämmetessä alkoivat sudenkorennot lentonsa. Ehdin juuri kertoa Jormalle toiveestani päästä kuvaamaan punaisia korentoja, kun noin kolmen metrin päähän istahti tämä upea elokorento.

Korentoja jahtasi varmaan myös tämä nuolihaukka.

Sitten siirryttiin seuraavaan koulutusosioon. Näinkö? Oli lentoharjoituksen aika.

Anna mennä, kyllä se siitä nousee!

Esimerkin voimalla on tarkoitus edetä. Tässä nousee emo.

Muutama kierros lammen ympäri…

ja takaisin alas.

Harjoittelet vaan, niin kyllä se vielä onnistuu.

Puhdistus ja rasvaus ovat linnuille tarpeellisia huoltotoimenpiteitä.

Sinne jäivät kaakkurit jatkamaan elämäänsä. Toivottavasti poikasen omat siivet jo kantavat!

Kuvien laadussa on paikoitellen toivomisen varaa. Toivon silti kokemani kiehtovan tunnelman välittyneen myös sinulle.

Juttu julkaistu aiemmin Jussin matkassa -blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.