Oppiretki kosteaan luontoon – Alkunkarinlahden luontopolku Torniossa

Tornion Alkunkarinlahti on lintujen tarkkailuun ja retkeilyyn sopiva kosteikko Tornion eteläpuolella. Seudulla on kaksi lintutornia sekä noin neljän kilometrin polku, josta osa on virallista luontopolkua alueesta kertovine rastitauluineen.

Alkunkarinlahden luontopolku Torniossa
Päivämäärä: 14.6.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 318
Reitin pituus: 5,2 km (polku pohjoisesta etelään ja maantietä pitkin takaisin)
Kohokohdat: Alkunkarinlahden luonto
Parkkipaikka: Koivuletontiellä, runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät
Varusteet/jalkineet: Varsinainen 800 metrin luontopolku on leveästi pitkostettu, ei erikoisvaatimuksia. Koko Alkunkarinlahden polun kulkeminen vaatii kumisaappaat.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Pohjois-Suomen kierros alkoi Torniosta, sillä kesälomareissun ensimmäiseksi retkikohteeksi oli valittu Alkunkarinlahden luontopolku. Ajattelimme retkikaverin kanssa sen olevan mielenkiintoinen lintukohde. Lapin ympäristökeskus ja Tornion kaupunki ovat rakentaneet seuduille pohjapatoja, joilla lintualtaiden vesistöjä on nostettu noin 30 senttiä. Tämä on edistänyt lintujen pesimistä alueella.

Ajelimme paikalle kesäkuisena iltapäivänä, Koivuletontie ja tilava parkkipaikka löytyi helposti. Parkkipaikan laidalla on opastaulu ja selkeät reittikyltit. Lintutornille ja tulipaikalle on tästä opasteiden mukaan noin 600 m.

Jonkinlaisen reittikartan voi tästä kuvata. Mustalla karttaan merkityn reitin pohjapatoja pitkin voi kävellä oikeilla varusteilla. Päätimme lähteä sitä kokeilemaan.

Reitti alkaa todella leveillä pitkoksilla. Kuljetaan sekametsässä, jossa kasvaa ennen kaikkea koivua. Pitkosten vieressä kukki mm. mesimarja. Tämä maisema oli varmasti juuri nyt alkukesästä ihan parhaimmillaan.

Lyhyellä luontopolulla on rastitauluja, joiden aiheina ovat mm. palmusammal, kauriit ja alueen linnut.

Reilun viidensadan metrin matkalla lintutornille oli myös kaksi yksinkertaista penkkiä, jos haluaa pitää pienen tauon.

Varsinainen taukopaikka on kuitenkin lintutornin lähistöllä. Laavulla ja tulipaikalla oli sen verran porukkaa, että en kuvannut sitä. Kurvasimme 90 asteen mutkan kohti lintutornia.

Tornilta on kohtuullisen hyvä näkymä pensaikkoon ja sen takana sijaitseville lintualtaille. Tänään emme nähneet juurikaan vesilintuja. Ainoat havainnot olivat telkkä ja lapintiira.

Matka jatkui leveitä pitkoksia pitkin kohti luontopolun viimeistä rastitaulua, joka kertoo Alkunkarinlahdesta ennen ja nyt. Täällä on siis tehty patoja, raivattu pajukkoa, tehty tekosaaria ja ruopattu uomia.

Nyt siirrytään pois pitkoksilta. Alkunkarin polun viitta kertoo kalasatamaan eli reitin eteläiseen päähän olevan reilut kolme kilometriä.

Polku on merkitty oransseilla maalimerkeillä ja samanvärisillä sorsan (tai muun vesilinnun) kuvilla, joista esimerkki seuraavassa kuvassa. Reitillä on paljon märkiä ja kuraisia kohtia. Alkumatkalla käveltiin hyvin kosteassa ja kuraisessa sekametsässä.

Reitti jatkui ilmeisesti tehtyä patorakennelmaa pitkin. Polku on jonkin matkaa melko kivinen ja hidaskulkuinen, mutta kuitenkin melko kuiva. Lintumerkki johdatti meitä kohti lintualtaiden itälaitaa.

Lintualtaille oli komea näkymä. Harmillista kyllä, vesilintuja ei havaittu tältäkään kantilta. Vasemmalla siintää Outokummun tehdasrakennus, oikealla muutama tuulivoimala.

Vuorossa on hieman hankalan näköinen paikka, jossa reitti jää hieman lammikoiden alle. Mietin, pitäisikö kääntyä takaisin – päätimme kuitenkin jatkaa lammikoiden yli. Onneksi tuli tehtyä oikea jalkinevalinta.

Puolitoista kilometriä kävelyä takana. Kosteiden kohtien jälkeen pienessä haavikossa oli jonkinlainen epävirallinen taukopaikka. Näillä tienoilla alkoi myös jatkuva kasvien ihmettely – reitillä oli monenlaisia kasveja, jotka eivät olleet meille tuttuja. Kasveja tunnistava puhelinsovellus tunnisti mm. keltaängelmän ja hietalituruohon (eli hietapitkäpalon). Myös vuorirevonpapu löytyi tien laidasta – se lienee puutarhakarkulaisia. Ruohokanukka on kaunis kasvi, jonka tunnistin jo aiemmilta länsirannikon retkiltä.

Sanoin parikin kertaa haluavani käydä meren rannassa kääntymässä. Noin kahden kilometrin kohdalla ollaan vihdoin meren lahdella. Löytyisikö täältä mukava taukopaikka vaikkapa jonkin rantakiven päältä?

Ei ihan ensimmäisestä paikasta. Polku jatkui vielä hetken komeassa haavikossa.

Sitten reitti kurvasikin meren rantaan ja löysimme mukavat rantakivet, joissa pidimme taukoa. Maisema aukesi itään ja kaakkoon. Jos suurentaisit kuvaa, saattaisit nähdä Kemin tehtaiden piippuja kuvan oikeassa reunassa taivaanrannassa.

Olin kääntymässä tästä takaisin. Retkikaveri kehotti jatkamaan ja niinpä päätimme kulkea vielä polun loppuosan ja palata maantietä pitkin parkkipaikalle. Polku kulkee hetken meren rannan tuntumassa ja kurvaa sitten hyvin erilaiseen maisemaan, kuusimetsään. Hetken aikaa alkumatkan kosteasta polusta ei ollut tietoakaan.

Kunnes reitti palaa taas merenrantaan. Loput polkuosuudesta kuljetaan rantapensaikon tuntumassa. Ohitsemme vilahteli lintuja, joita yritimme tunnistaa. Luultavasti pajulintuja ja kerttuja – ainakin rastaita tunnistimme varmuudella. Polku oli melko helppokulkuinen eikä liian kostea. Meri ja satama-alue näkyivät hieman pensaiden lomasta.

Lopulta polku saapuu maantien laitaan. Tässä on jälleen kyltti, jos reitin aloittaisi täältä eteläpäästä. Ilmeisesti auton voisi täällä parkkeerata satamaan, jonne oli tästä muutama sata metriä.

Tallailimme takaisin lähtöpisteeseen maantietä pitkin. Puolivälissä maantieosuutta oli toinen parkkipaikka ja reitti kohti toista (eteläistä) lintutornia. Emme jaksaneet enää lähteä käymään toisella lintutornilla.

Marssimme siis pohjoiselle parkkipaikalle. Kierroksen pituudeksi tuli hieman yli 5 km ja aikaa käytimme tänään tasan kaksi tuntia. Siihen sisältyi mukavan mittainen evästauko meren rannassa. Tapasimme muutaman retkeilijän laavulla, sen jälkeen kävelimme reitin omassa rauhassa.

Luontopolku on suhteellisen helppo. On sanomattakin selvää, että kokonaan pitkostettu 800 metrin polku on esteetön. Loppumatka oli tasaista, mutta haastetta antoivat kivinen osuus (muutama sata metriä) sekä kosteat kohdat. Toisaalta – ne tekivät reitistä myös hieman erikoisen ja mielenkiintoisen.

Sijainti: N=7298411.089, E=372202.727 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=65.779459, GEO:lon=24.219448

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.