Herkkä ja voimakastunnelmainen Särkitunturi on lapsiperheen ehdoton retkikohde kesät talvet

Mieli halajaa retkelle. On päästävä tunturiin. Retkikuntaan kuuluu pieniä seikkailijoita. Suunnitelmissa lasten etenemisvauhdilla toteutettava päiväretki. Mitään sen suurempaa suunnitelmaa ei ole. Karttoja ei ole koluttu reittisuunnitelmia tehden, eikä ole tarkoitus myöskään lähteä summanmutikassa suhaamaan. Tavoite on, että retki olisi lapsiystävällinen, mukava ja helpohko yhteinen elämys. Eväshetki kodalla on tietenkin kuuluttava reitin varrelle.

Särkitunturi. Tämä helposti lähestyttävä tunturikohde on yksi kauneimmista, joissa olen käynyt ja käyn aina uudelleen. Särkitunturi on todella sympaattinen pienehkö tunturi, joka pienuudestaan huolimatta tarjoaa uskomattoman upean elämyksen. Se tarjoaa unohtumattoman näköalan massiivisen tunturijonon suuntaan Pallastuntureille. Vaikka Särkitunturin huipulta näkeekin tämän pysäyttävän maiseman, ei ainutlaatuinen ja samaan aikaan herkkä sekä kovin voimakastunnelmainen Särkitunturi kalpene laisinkaan omalla kauneudellaan näiden rinnalla. 

Särkitunturi on ehdottomasti yksi meidän lempparikohteistamme lasten kanssa vuodenajasta riippumatta. Se sijaitsee hieman alle 50 km Leviltä Muonioon. Auton saa hyvin parkkiin tien varrella olevalle pysähdyspaikalle. Särkitunturi on suosittu retkeilykohde, joten loma-aikoina ja kauniilla säällä saattaa parkkipaikalla olla ruuhkaa. Suosittelen olemaan lasten kanssa erityisen tarkkana pysäköintialueella ja tien ylityksessä, koska autot kulkevat tällä tiellä todella kovaa. 

Reitti Särkitunturille lähtee kulkemaan heti tien toiselta puolen. Polku on helppokulkuista ja selkeää. Reitiltä on vaikea päästä vahingossa eksymään. Alkumatka reitistä kuljetaan metsän siimeksessä loivasti nousten. Pari alamäkeäkin tulee vastaan. Lumettomana aikana reitti on reippaanlevyistä sorastettua polkua aina kodalle asti. Todellakin helppokulkuista perheen pienimmillekin. Eipä ole edes juurakoita tai kiviä yliteltävänä. 

Parkkipaikalta kodalle

Lumen aikaan käydessämme polku on ollut hyvin tamppaantunut. Lumikenkiä emme ole tarvinneet, ja siksi lastenkin on ollut suhteellisen helppo itse talsia. On hyvä kuitenkin huomioida, että jo pienikin lumen periksi antaminen kengän alta voi tehdä kipuamisen pienelle lapselle raskaaksi, vaikka polku aikuisen kokemana olisikin ”hyvin tampattua”. Talvella reitti on selvästi kapeampaa, mutta kyllä siinä rattikelkka mahtuu kulkemaan. 

Parkkipaikalta kodalle

Noin kahden kilometrin kulkemisen jälkeen saavutaan varsin lapsiystävälliselle levähdyspaikalle. Sieltä löytyy todella tilava kota, jossa mahtuu hyvin hoitamaan askareitaan useampikin lapsi ja aikuinen kerrallaan. Polttopuita löytyy varastosta, ja ruuan valmistukseen on tarjolla makkaratikkuja sekä paistoritilä. Kodan vieressä on myös puucee, joka tarjoaa helpottavan lisämukavuuden lasten kanssa retkeillessä, etenkin talvisaikaan. Vessapaperit on hyvä varata omasta takaa mukaan. 

Kodalla
Tunnelmallista

Jos hyvä tuuri käy, kodalla pääsee tutustumaan lähemmin myös kuukkeliin, joka mielellään käy napsimassa pöperöä rinnan alle, vaikka kädestä pitäen. Kodan ympäristössä on reippaasti tilaa lasten touhuilla lounaan lämpiämistä odotellessa. Olenkin antanut omien lasteni leikkiä ja tutkia ympäristöä täällä aika huoletta ja omassa rauhassaan, kunhan huomioi kodan vieressä olevan tunturilammen. Toki lapset ovat aina vanhempiensa valvonnassa ja kukin tuntee oman lapsensa ikätason sekä yksilöllisyyden. Tästä syystä vanhemman tuleekin aina arvioida itse, kuinka turvalliseksi ympäristön kokee omalle lapselleen, eikä luottaa täysin toisen sanomaan. 

Kodan edustalla sijaitseva lampi

Kodalta matka jatkuu tasaisesti nousten kohti huippua. Sulan maan aikaan huipulle nouseva reilu kilometrin mittainen suora on helppokulkuista ja leveää. Hieman enemmän luonnon muovaamaa kuin alkumatkan reitti. Puuraja jää taakse ja upeat maisemat avautuvat, jos malttaa vilkaista taakseen. Edessä siintää pitkä suora, joka usein aiheuttaa ainakin meidän lapsillemme pilkahduksen epätoivosta: Eikö olla koskaan perillä? Matkaa tunturin laelle ei kuitenkaan ole kuin reilun kilometrin verran, joten ei muuta kuin motivointikeinot käyttöön ja eteenpäin. 

Matka kodalta huipulle

Lumen aikaan tämäkin reitinpuolikas on aina ollut hyvin tamppaantunutta ja leveää moottorikelkkaväylää. Ehdoton suositus varsinkin lapsiperheille onkin napata Särkitunturin retkelle mukaan rattikelkka tai vähintäänkin pulkka. Ensinnäkin se auttaa kipuamisessa ylös, jos lapselta loppuvat voimat, mutta ennen kaikkea se on ilo alas tulossa. Koska reitti tunturista alas on hyvinkin leveää ja eikä mielestäni liian jyrkkää, on sieltä uskomattoman hienoa ja nopeaa päästellä alas rattikelkalla. Huomioitavaa kuitenkin on, että samaa väylää kulkevat moottorikelkat sekä kanssaretkeilijät, joten varovaisuus on muistettava kolareiden välttämiseksi. Ja tietenkin oma harkinta aina mukana.

Kodalta huipulle leveää kelkkatietä

Tunturin laella aika pysähtyy. Särkitunturia ei turhaan kehuta kauneudestaan. Usein tunturille noustessa alkaa ihastelemaan ympäröiviä upeita maisemia, mutta Särkitunturilla tilanne on toinen. Siellä katse kiinnittyy ensimmäisenä tunturin omaan kauneuteen varsinkin sulan maan aikaan. Keskellä tunturin lakea on lampi. Talvisaikaan lumen peittäessä alleen tunturin moninaiset muodot ja matalat pienet puut, on tunturin tarjoama leikkikenttä täynnä mielikuvituksellisia möykkyjä.

Huipulla

Sen lisäksi, että Särkitunturi hurmaa retkeilijänsä omalla kauneudellaan, se tarjoaa myös uskomatonta kauneutta ympärillään. Vaikka Särkitunturi ei olekaan korkeudeltaan kuin 492 metriä, sen tarjoamat näköalat useampaan ilmansuuntaan selkeällä säällä ovat hulppeat. Tunturin laelta avautuva pysähdyttävän upea Pallastuntureiden jono onkin yksi Suomen kansallismaisemista. 

Huipun tunturilampi

Ja koska nyt puhutaan lapsiystävällisestä tunturista, niin sitä on myös tunturin laki. Siellä on helppo lasten liikkua ja touhuilla, etsiä luonnon aarteita ja pohdiskella luonnon ihmeitä. Meillä usein vierähtää huipulla touhuillessa useampi tovi.

Kokonaisuudessaan matka parkkipaikalta tunturin huipulle on noin 3,2 kilometriä. Takaisin palataan samaa reittiä, joten kokonaismatkaksi tulee noin 6,4 kilometriä. Kesällä meillä on kulunut huipulle kipuamiseen lasten kanssa hieman reilu tunti ja talvella kutakuinkin tuplat. Retken kokonaisaika riippuu tietenkin paljon huipulla ja kodalla vietetyistä ajoista, mutta noin ympäripyöreästi voisin sanoa, että Särkitunturin kesäretki on vienyt yhtä paljon aikaa kuin talviretkikin siitä syystä, että kesällä tulee vietettyä paljon pidempiä aikoja pysähdellen sekä luonnon kauneutta ja ihmeitä ihastellen. Karkeasti voin sanoa, että meidän retket ovat olleet noin 4–5 tunnin mittaisia.

Ja vauhdilla alas

Ehdottomasti suosittelen tutustumaan Särkitunturiin lasten kanssa ja ilman niin talvella kuin kesälläkin, mutta yhtälailla jokaisena vuodenaikana, joita Lapin luonto meille tarjoilee. 

Olen kirjoitellut omaan blogiini pari artikkelia Särkitunturin retkistä. Kesäretkestä pääset lukemaa tästä ja talvinen retki löytyy tästä. Meidän seikkailunhuuruiseen elämään voi hypätä mukaan myös Instagramin puolella @curioustoeshappysouls.

Parkkipaikka kartalla

Sijainti: N=7533861.000, E=373344.500

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.