Hoi pohjoiseen suuntaava! Tämän luettuasi liikut poronhoitoalueella kuin oikea konkari

Harva pohjoisessa retkeilevä palaa reissusta kotiin ilman porokuvia – monelle ensimmäisen poron kohtaaminen on yksi reissun keskeisistä merkkipaaluista, joka väkisinkin tuo hymyn huulille. Poronhoitoalueella poroja onkin yleensä ilahduttavan helppo nähdä, ja niistä riittää iloa monelle matkailijalle. Iida Melamies on porotalouden sekatyöläinen Sattasniemen paliskunnassa Sodankylässä. Lähdin Iidan kanssa tunturiin selvittämään, mitä kaikkien poronhoitoalueella liikkuvien kannattaisi tietää poroista.

Iida Melamies iloitsee siitä, että niin monet matkailijat ovat innoissaan poroista ja haluavat nähdä sekä valokuvata poroja aina Lapin-matkoillaan.

– Matkailijat ovat meille tosi tärkeitä ja onhan se myös niin, että poroelinkeinolla ja matkailijoilla on usein samat intressit – porot eivät nauti avohakkuista, maanottopaikoista tai sivukivikasoista sen enempää kuin retkeilijäkään.

Jotta kohtaamiset porojen kanssa olisivat kaikille osapuolille onnistuneita ja miellyttäviä, kannattaa muutama asia tietää. Tässä muistilista, joka kannattaa ottaa haltuun!

1. Veräjät ohjaavat porojen liikehdintää – eivät matkailijoiden

Poronhoitoalueella saatat usein törmätä veräjiin. Ne voivat olla vaikka puusta tai muoviverkosta tehtyjä portteja tiellä tai poluilla. Veräjien tarkoitus on ohjata porojen liikkeitä kulloinkin halutulla tavalla. Veräjät eivät ole lukossa, ja niistä saa tarpeen tullen kulkea. Kiinni olevan veräjän saa siis avata, jotta siitä pääsee ohi vaikkapa autolla. Tärkeintä on, että veräjän jättää aina siten kuin se olikin – jos veräjä oli saapuessasi kiinni, sulje se heti jälkeesi.

Veräjät voivat olla milloin minkäkin näköisiä. Tämä veräjä estää porojen pääsemisen nelostielle.

Sen sijaan poroaitaukset ovat paikkoja, joihin ei omin nokkineen tule mennä sisälle. Poroaitauksia voisi verrata vaikkapa navettoihin, ne ovat yksityistä aluetta vaikka sijaitsevatkin usein syrjässä. Aitaukset eivät ole niin laajoja, että pitäisivät sisällään edes mitään retkeilijän kannalta kiinnostavaa. Joskus aitauksessa voi olla vaikkapa hirvaita tai pieniä vasoja emineen, ja eläinten tulee saada olla rauhassa.

– Jos huomaat aitauksen tuntumassa porotyöntekijän, voit ilman muuta kysyä häneltä paikasta ja sen toiminnasta lisää ja ehkä saada opastuksen aitaan, Melamies kannustaa.

Jos retkeilijällä käy niin mahtava tuuri, että hän osuu juuri oikeaan aikaan ja oikealle paikalle päästäkseen katsomaan poroerotuksia, kannattaa erotusten tohinaa seurata rauhassa ja täysin turvallisesti aidan takaa. Lankkuaidan suurista raoista on mielenkiintoista ja lastenkin kanssa huoletonta seurata kuinka erotukset etenevät.

Poroerotustunnelmaa Kautoselän aidalla Sodankylässä. Hyvien kuvien saamiseksi ei tarvitse mennä aitaan sisälle.
Aidan ulkopuolelta erotuksia on hienoa seurata. Erotusaitaan ei tule mennä sisälle ilman opasta.

2. Millaista poroa kannattaa syksyllä vältellä? Sarvista tiedät!

Rykimäaika on porojen kiima-aika ja se sijoittuu syksylle. Tällöin hirvaat voivat olla vaatimista eli naarasporoista mustasukkaisia ja saattavat antaa huutia muille. On mahdollista, joskin Melamiehen kokemuksien mukaan harvinaista, että hirvas ottaa kiukkunsa kohteeksi ihmisen.

– Itselleni ei ole koskaan sattunut uhkaavia tilanteita, mutta tiedän, että se on mahdollista ja joskus joku on joutunut hirvaan hyökkäyksen uhrina sairaalaankin. Yleensä kyse on silloin kesymmästä eläimestä, tai sitten on vain satuttu huonolla tuurilla hirvaan ja vaatimien väliin, Melamies arvelee.

– Jos hirvas hyökkää, kannattaa suojaa hakea puun takaa.

Kaikki porot eivät suinkaan ole vaarallisia edes rykimäaikaan. Sarvet paljastavat keitä kannattaa syksyllä väistää:

  • Jos eläimellä on komea sarvikruunu ja sarvet ovat ”keloneet” eli niissä ei ole enää nukkamaista nahkaa pinnassa, on kyseessä hirvas, joka on kelonut sarvensa tappelukuntoon rykimäajaksi. Siihen on hyvä pitää kunnioittava välimatka.
  • Selkeästi pienemmät sarvet ja eläimen yleisesti pienempi koko kielivät että kyseessä on vaadin, eikä sitä tarvitse pelätä vaikka sarvet olisivatkin jo keloneet.
  • Härät eli kuohitut urokset eivät kelo sarviaan lainkaan eivätkä tavallisesti ole kiinnostuneita tappelemisesta edes rykimäaikaan.
  • Hirvaatkaan eivät yleensä ole vaarallisia niin kauan kuin sarvet eivät vielä ole keloneet. Rykimän päätyttyä ne puolestaan pudottavat sarvensa pois ja ovat uupuneita rykimäajan rasituksesta, eivätkä ole vaaraksi.
  • Rykimä kestää syyskuun loppupuoliskolta loka–marraskuulle. Rykimäajan ulkopuolella hirvaatkin ovat leppoisia.
Nämä sarvet eivät ole vielä keloneet, ja kantajansa ovat leppoisia. Kuvassa elokuusta nautiskelevia Syväjärven paliskunnan poroja Sodankylässä.
Kelotut sarvet ovat kauniin kiiltävät. Tämä hirvas on kuvattu Paistunturin paliskunnassa Utsjoella.

3. Kuolleena löytämästäsi porosta kannattaa tehdä ilmoitus

Jos löydät retkilläsi kuolleen poron, olet Melamiehen mukaan suureksi avuksi jos teet siitä ilmoituksen paliskunnan poroisännälle. Mitä tahansa yksinäistä kalloa tai jalkaa ei kannata lähteä ilmoittamaan, mutta kokonainen raato on hyvinkin ilmoituksen arvoinen.

– Raadosta kannattaa ottaa kuva sekä koordinaatit talteen. Jos porossa on mitään mistä sen voisi vielä tunnistaa, kuten panta tai korvat, kannattaa ottaa kuvat niistä, Melamies neuvoo.

Paliskuntien poroisäntien yhteystiedot löytyvät Paliskunnat.fi-palvelusta. Samalta sivustolta voi tutkia myös paliskuntien karttaa jotta tietää, minkä paliskunnan alueella raato on ollut eli kenelle ylipäänsä pitää soittaa. Poroisännälle kannattaa ilmoittaa myös loukkaantuneesta porosta.

Jos taas huomaat kuolleen tai loukkaantuneen poron tienpientareella tai jos itse törmäät poroon autolla, soita aina 112.

– Hätänumerosta menee tieto porokolariarvioijalle, joka on koulutuksen saanut paliskunnan ihminen. Jos poro on jäänyt kolarin jälkeen eloon, porokolariarvioija tarvittaessa jäljestää ja lopettaa poron. Hän myös ilmoittaa tarvittavat tiedot vakuutusyhtiön suuntaan, Melamies kertoo.

4. Pikkuvasat ovat riippuvaisia emän tuomasta turvasta

Kevät on poroille herkkää aikaa, sillä silloin pikkuporot näkevät päivänvalon ja leimautuvat äiteihinsä. Vasat syntyvät touko–kesäkuussa, ensimmäiset lumihangille. Vasat ovat todella suloisia, mutta kuten kaikille eläinpienokaisille, tulee niillekin antaa rauha ja pysytellä loitolla.

– Aika on vaatimille herkkää ja ne voivat hätääntyä helposti, jolloin ne voivat etääntyä vasasta. Emästä erilleen jäänyt vasa saattaa joutua esimerkiksi kotkan kynsiin ja on muutenkin alttiina vaaroille, jos emä ei ajoissa palaa vasan luokse. Siksi on hyvin tärkeää, että pikkuvasoille annetaan rauha eikä mennä esimerkiksi ottamaan kuvia, ellei kamerassa sitten ole todella pitkää putkea.

Vaadin ja noin puolivuotinen vasa kuvattuna lokakuussa Syväjärven paliskunnassa Sodankylässä.

5. Poro hätääntyy pienestäkin koirasta – pidä koirasi aina hallinnassa

Poro on herkkä eläin, joka voi hätääntyä pienenkin koiran huomiosta. Lisäksi sellainenkin koira, jolla yleensä ei ole jahtaamisviettiä, saattaa ryhtyä takaa-ajoon huomatessaan poron pakenevan, tai se voi lähteä vaikkapa mökkipihasta poroja katselemaan. Esimerkiksi tiineitä vaatimia ajattava koira voi saada nopeasti todella pahaa vahinkoa aikaan. Koiranomistaja on aiheutuneista vahingoista korvausvelvollinen.

– Poro saattaa saada keskenmenon pelkästä stressistä, vaikka jahtaava koira ei lopulta koskisikaan siihen. Ja keväisinhän kaikki muutkin eläimet lisääntyvät, suunnittelevat pesintää ja hoitavat pienokaisia, eivät yksin porot. Villieläin ei erota kilttiä koiraa vaan olettaa aina pahinta. Siksi koirien kiinnipito on niin tärkeää niiden kokoon katsomatta, Melamies sanoo.

Panokset ovat kovat sillä kurkkaus poronhoitolakiin kertoo, että poronomistajalla on koirien kiinnipitoaikana lupa tappaa poroja ajattava isännätön koira, ellei sitä ole mahdollisuutta saada kiinni tai ellei tilannetta saada muilla keinoin nopeasti poikki. Melamiehen mukaan tähän ratkaisuun joudutaan kuitenkin erittäin harvoin.

6. Räkkä tuo porot tielle – maltti on valttia

Pohjoiseenhan ei yleisestikään lähdetä kiirettä pitämään, mikä on aika ajoin valttia myös porojen kanssa. Moni poronhoitoalueella ajellut autoilija tietää sen tilanteen, kun tiellä oleva poro lähtee pakenemaan tietä pitkin pysytellen auton edessä sen sijaan, että menisi syrjään.

– Kannattaa edetä rauhallisesti, porokin saattaa herkemmin mennä syrjään kun sille antaa tilaa. Ja viimeistään se yleensä väistää pois tieltä kun kohdalle osuu tiehaara johon se pääsee kääntymään, Melamies kertoo.

Poron kiireetön takapuoli auton edessä on tuttu näky monelle pohjoisessa matkaavalle.

Porot ovat kesäaikaan tiellä räkkää eli itikkapaljoutta paossa, eivätkä mieliisti lähde tieltä pois. Jolkottelevan poron perässä hissukseen ajelemiseen kuluu joskus pieni tovi – apukuski voi käyttää ajan vaikkapa valokuvaamiseen!

Tiellä olevasta porosta kannattaa ilmoittaa vastaantulevalle pitkiä valoja vilkauttamalla – tai jos vastaantulija vilkauttaa valoja sinulle, tiedät, että edessä todennäköisesti on poroja, joten kaasua kannattaa jo höllätä.

– Poro osaa olla hyvin maantienvärinen ja sitä voi olla vaikea huomata. Valojen vilkautus on hyvä tapa auttaa vähentämään äkkijarrutuksia.

Joskus tiellä olevat porot on hyvinkin helppo nähdä. Kuvassa ruuhkaa Luiron ylittävällä sillalla Savukosken Tanhuan kylässä.

7. Kuvatessa kannattaa muistaa myös liikenneturvallisuus

Pohjoiseen saavuttaessa monilla on polte saada valokuva heti ensimmäisestä porosta. Innokkaankin porokuvaajan tulee pysäyttää autonsa vain siten, ettei se ole ajoväylällä. Hiljaisiltakin vaikuttavilla teillä saattaa takaa tulla raskasta liikennettä 80 kilometrin tuntivauhdilla, eikä sen kuljettaja välttämättä näe nyppylän tai mutkan taakse tielle pysäytettyä ajoneuvoa kovin ajoissa.

Etukäteen ajateltuna asia saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta valitettavasti se ei sitä aina ole.

– Kerran sattui sellainenkin tapaus, että keskiyön aurinkoa keskellä tietä kuvannut matkailija jäi auton alle, kun auton kuljettaja ei nähnyt kirkkaassa vastavalossa kunnolla, Melamies muistelee.

Perille päästyä poroja on helpompi kuvata rauhallisemmissa merkeissä kuin liikenteen joukossa.

– Kannustaisin luottamaan siihen, että ihan ensimmäisen poron kuvaaminen ei yleensä ole välttämätöntä, sillä varmasti tulet kyllä näkemään reissusi aikana vielä lisää poroja ja todennäköisesti paljon hienommissa ympäristöissäkin, jolloin kuvistakin tulee vielä hienompia, Melamies lisää.

– Matkailukeskuksista kannattaa kysyä vinkkejä, että mitkä lähialueen paikat olisivat porovarmoja. Sieltä ihan varmasti osataan neuvoa, että missä poroja todennäköisesti pääsee näkemään ja kuvaamaan.

Esimerkiksi Luoston ja Pallaksen hotellien pihassa on usein hyvä mahdollisuus saada katsella ja kuvata poroja kaikessa rauhassa.

8. Porotöitä tehdään myös kansallispuistoissa

Valtaosa retkeilijöistä tietää, että kansallispuistoissa vallitsee oma järjestyssääntönsä, jolla voidaan ohjata esimerkiksi kävijöiden liikkumista tai vaikkapa pyöräilyä puistossa. Porotöitä voidaan kuitenkin tehdä kaikkialla poronhoitoalueella, myös kansallispuistoissa, mikä tarkoittaa, että retkeilijä saattaa bongata puiston luonnosta töitä tekevän mönkijä- tai moottorikelkkakuskin.

Iida Melamies tekee porotöitä Sattasniemen paliskunnassa muun muassa Pomokairan alueella.

Iida Melamiehen linkkivinkit poronhoitoalueella matkaaville:

Pororeseptit.fi: sivustolta löydät muun muassa poronlihaa myyvät porotilat sekä reseptejä poroherkkujen valmistukseen.

Paliskunnat.fi: Paliskuntain yhdistyksen sivuilta löydät paljon tietoa porosta ja poronhoidosta sekä paliskuntakartan ja poroisäntien yhteystiedot siltä varalta, että haluat ilmoittaa esimerkiksi maastosta löytämästäsi kuolleesta porosta.

Porokello-sovellus: autoilijoille suunnattu sovellus saattaa ilmoittaa mikäli edessä on poroja.

Juttu on julkaistu alun perin vuonna 2021.

1 reply
  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin says:

    Sen verran paljon on Lapissakin tullut liikuttua, että nämä olivat pitkälti tuttuja asioita poroista. Sitä en tiennyt, että porot ovat tiellä kesäaikaan usein räkkää paossa. Toisaalta, se aika on sellainen, että itse en useinkaan Lapin suunnalla liiku.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.