Kaapin Jounin kenttä on maineikkaan saamelaissuvun vanha asuinpaikka ja yksi Lemmenjoen arvokkaimmista helmistä

? Kaapin Jounin kenttä kartalla

Elettiin syyskuun puoliväliä. Ruska oli pukenut pohjoisen Lapin leimuavaan asuunsa, kuin kesän päättymisen juhlaan. Saavuimme Njurgalahteen hetkeä ennen auringon nousua, ja ilman lämpötila alkoi hitaasti nousta nollan tuntumasta ylös päin. Joimme kahvit Ahkun tuvalla ja kävimme pakkaamaan varusteita jokiveneisiin.

Varsinainen määränpää oli Lemmenjoen yläjuoksulla Ravadaskönkäällä, mutta aikomus oli pysähtyä mahdollisuuksien mukaan myös matkan varrella, kun kiinnostavia paikkoja tulisi vastaan.

Ensimmäistä niistä ei kovin kauaa tarvinnut odottaa. Olimme Lemmenjoen Sotkajärven pohjoispäässä, missä vastarannalla erottui asuinpaikka. Jo aiemmalla tutustumismatkalla kiinnostukseni herättänyt paikka, josta sittemmin olin kaivanut kaiken tiedon kirjallisesti. Viittelöin muille, että pistäydytään tuolla; paikka olisi aamupäivän auringossa kylpiessään mitä kuvauksellisin. Niinpä veneemme kaartoi kohti rantaa ja jalkauduimme.

Siinä olimme, Kaapin Jounin kentällä. Maineikkaan saamelaisen suvun vanhalla asuinpaikalla. Käyskentelimme rinnettä hiljalleen ylös, ja kävin mielessäni läpi paikan tarinaa.

Ensimmäisenä näille sijoille asettui 1800-luvun lopulla Menes-Antti eli Karhu-Antti, Antti Juhaninpoika Morottaja. Tuosta lähtien tila oli sitten jatkuvasti asuttuna aina vuosituhannen taitteeseen, jolloin se jäi tyhjilleen.

Paikan tarina ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan vuonna 2002 tilan hankki sitten valtio, ja se liitettiin kokonaisuudessaan osaksi Lemmenjoen kansallispuistoa. Lisä onkin enemmän kuin tärkeä, sillä kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita on Lemmenjoen kansallispuistossa hyvin niukasti, vaikka puisto onkin kooltaan suuri.

Mutta mistä paikka sitten sai nimensä? Menes-Antin jälkeen paikalle muutti nimittäin suvun tunnetuin mies, Jouni Aikio eli Kaapin Jouni, joka asettui Sotkajärvelle vuonna 1905. Hän oli suvun päämies ja patriarkka, jota myös ”pororuhtinaaksi” tituleerattiin. Jounin maine kuului aina etelään asti. Elämänsä aikana hän esitti joikuja radiossa, esiintyi elokuvissa ja oli Suomen Kuvalehden kansikuvassa. Lemmenjoelle nämä toivat suurmiehiä. Jounin luona vierailivat esimerkiksi presidentti Urho Kekkonen ja Lapin maaherra Kaarlo Hillilä.

Elantonsa Kaapin Jouni hankki suurimmaksi osaksi poroista. Hänellä kerrotaankin olleen enimmillään yli 3000 poroa. Kultaryntäyksen aikaan hän myi poronlihaa ja muuta ruokatavaraa Lemmenjoen alueelle rynnänneille kullankaivajille.

Pysähdyin rinteeseen ja istahdin alas. Nyt aurinko lämmitti jo kummasti. Maassa ruska tuntui suorastaan liekehtivän. Ja kaukana edessä Joenkielisen valoisa puoli kylpi auringossa. Siinä oli helppo ajatella, että tuo kokemus siitä, miten vahvasti maisema puhutteli, oli varmasti sellainen, jonka jokainen vastaavalla hetkellä niillä sijoilla ollut voi jakaa.

Säästynyt rakennuskokonaisuus kertoo nykyisille ja tuleville sukupuolille osaltaan saamelaisesta elämäntavasta ja sen vaiheesta, jossa vaeltavan elämän sijaan alettiin asettua asumaan kiinteästi paikoilleen paikoilleen. Kenttä onkin saamelaisille hyvin tärkeä ja valtakunnallisestikin merkittävä suojelukohde, joka on keskeinen osa saamelaista kulttuurimaisemaa.

Nyt oli lähdön aika. Laiturilla käännyin vielä ympäri ja annoin katseeni juosta yli koko kentän. Tämä oli kaunis paikka. Meillä oli edessä matkan jatko kohti yläjuoksua.

Jos paikka kiinnostaa, niin vierailuja kannattaa tiedustella paikallisilta matkailuyrittäjiltä. Muilla keinoin saavutettavuus on nimittäin hyvin rajallinen.

Lähteet:
Luontoon.fi
Siida.fi

Lue myös:

Lemmenjoen kansallispuisto, Retkipaikka
Lemmenjoen kansallispuisto, Luontoon.fi
Ei tätä oikein voinut uskoa edes todeksi: Lemmenjoki, Ravadasköngas ja Joenkielinen vievät sydämen