Kultahippunen Lemmenjoella – Joenkielinen

Lemmenjoen kansallispuisto on Suomen suurin pinta-alaltaan. Alue on tunnettu kultamaistaan, saamelaiskulttuurista ja joesta, joka halkoo kansallispuiston. Ominainen maisema Leammissa onkin jokilaakso.    IMG_9526

Vaikka lääniä käveltäväksi riittää ihan viikkotolkulla, löytyy puistosta kätevästi myös sopiva päiväretkikohde: Joenkielinen. Tunturi kohoaa 534 metriä merenpinnan yläpuolelle ja tarjoaa loistavan läpileikkauksen kansallipuiston vaihteleviin maastoihin: on suota, on tunturia, on harjua ja on sitä lempeää jokilaaksoa.

IMG_9513

Polku Joenkieliselle lähtee Njurkulahden, eli Lemmenjoen keskuskylän liepeiltä. Opasteet vievät perille parkkipaikalle, josta lähtevää polkua pitkin pääsee myös syvemmälle kansallispuiston kultamaille. Joenkielisen kierrokselle sain vinkin Metsähallituksen luontotuvan asiakaspalvelijalta: kierros kannattaa tehdä myötäpäivään, sillä tavoin jokilaakso avautuu komeammin eteen.

IMG_9528

Alkumatka reitillä on Inarille tyypillistä mäntykangasta, jonkun verran kosteikkoja on. Tällä kertaa satuin reissulle juuri pahimman pitkospuuremontin aikaan, joten helpotusta kivikkojen, ojien ja soiden ylitykseen ei ollut. Lemmenjoellekin tullaan uusimaan rakenteet innovaattori Sulo Norbergin keksinnön mukaisiksi. Teräspitkokset ja portaat valmistunevat ensi kesäksi retkeilijöitä palvelemaan. Tasaisessa maastossa kuljetaan aina Joenkielisen juurelle asti, jonka jälkeen noustaa ylös puurajan yläpuolelle. Nousu ei ole rankka, eikä maasto oikeastaan missään vaiheessa reittiä ole vaikeaa.

IMG_9576Tunturin huipulle noustessa ja päältä näkyy jo pilkahduksia Lemmenjokilaaksosta, jota saakin alas laskeuduttaessa ihastella pitkän matkaa. Sain tehdä reissun upeimman ruskan aikaan. Tunturin laidat hohti punaisina ja koivut alempana jokilaaksossa keltaisen eri sävyissä. Viikko reissun jälkeen tuuli puhalsi loputkin lehdet alas. Juuri huipun jälkeen rinteessä vaelluskaverini haistoi jotain ennen minua. Rilla kävi nostamassa pikaisella laskulla kahdeksan riekkoa, jotka laskeutuivat kymmenen metrin päähän rinteeseen. Luonto on ihmeellinen, kuinka hyvin lintu voikaan maastoutua?

IMG_9582

Aivan varmasti olisin kävellyt vajavan parin metrin päästä ohi linnuista autuaan tietämättömänä jos puikkonokka ei olisi ollut hajuaistineen mukana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos ottaa eväät mukaan Joenkielisen reissulle, kannattaa ne säästää pohjoisrinteellä olevalle tulipaikalle. Kauniissa maisemissa pienen lammen rannalla retkieväät maistuvat varmasti, samalla voi bongailla joella meneviä venesafareita.

IMG_9606

Joenkielisen reitillä on yhteensä neljä huollettua tulipaikkaa, joten 18 kilometrin mittaisella polulla on helppo pysähtyä ihastelemaan maisemia ja ottamaan retkeilyn sen tärkeimmän eli nauttimien kannalta.

IMG_9601

Tulipaikalta matka jatkuu alas harjulle. Hiekkaharjun päällä kulkiessa vasemmalle, koivikon taakse, jää joki. Sotkajärven ja Härkäjärven välinen alue on yksi Suomen suurimmista muinaisista peuranpyyntikuoppa-alueista. Alueen peuranpyyntiketjusta löytyy yli 250 kuoppaa. Kesän 2013 aikana Lemmenjoen alueella tehtiin kulttuuriperintoinventointeja ja kansallispuistosta löytyi esimerkiksi 3000 vuoden takaisen saviastian palasia. IMG_9626

Lopulta Joenkielisen reitin polku yhyttää samaiselta parkkipaikalta lähtevän luontopolun. Pieni poikkeama polulta kannattaa tehdä, sillä jokirantaan vievän keinon päässä rannassa on paikka, josta näkee hyvin Kaapin-Jounin tilan.

IMG_9658Aikansa pororikkaan saamelaisen kotipaikka on ostettu ja kunnostettu. Paikkaa saa Lemmenjoen yrittäjiltä vuokrata yöpymiseen. 

Joenkielisen kierros on jälleen kerran sarjassamme ”helposti”. Autolla pääsee polun päähän ja polku antaa erinomaisen läpileikkauksen kansallispuiston ja toisaalta myös inarilaiseen maaston eri muotoihin. Reissun tekee muutamassa tunnissa, joten jos on ajamassa Inarista Kittilään Pokan kautta Leammissa on tarjolla oivallinen kohde koipien oikomiseen ajomatkan tauolla.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7622702 E 464334

IMG_9633

2 replies
  1. Miku
    Miku says:

    Hei, Kiitos mukavista tarinoista! On ihanaa kahvitauolla lukea näitä ja suunnitella tulevan kesän retkiä. Kiinnostaisi tietää mitä rotua/rotuja kuvassa esiintyvä ”puikkonokka” edustaa. Karvaisesta vaelluskaverista itsekin hieman haaveilen… 🙂

    Vastaa
    • Ida Pirttijärvi
      Ida Pirttijärvi says:

      Hei Miku!
      Karvainen vaelluskaveri on rodultaan lapinporokoira, ja itse ainakin olen havainnut sen hyväksi, säänkestäväksi kumppaniksi retkille. Jos vaeltaminen koiran kanssa kiinnostaa, vilkaise myös juttu ”Koiran kanssa vaeltamassa” //retkipaikka.fi/koiran-kanssa-vaeltamassa/

      -ida

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.