Harjumaisemaa, sudenkuoppa ja upea näköala Paimelanvuoren luontopolulla Hollolassa

Arkipäivinä arjen tohinoissa ei useinkaan pidemmille retkille ennätä, mutta onneksi aina löytyy kivoja pieniä lähiretkikohteita. Suuntasimme elokuisena keskiviikkoiltana vain 2 kilometrin mittaiselle Paimelanvuoren luontopolulle. Hollolan Vesikansan puolella sijaitseva Paimenlanvuori on jääkauden muodostama harju, jonka laelta on hieno maisema Vesijärvelle.

Lähtöpaikka kartalla (Vaaniantie, Hollola)

Reitti 2 km

Penkki, ei tulipaikkaa

Luontopolku lähti kyltiltä, josta löytyi alueen kartta ja kuljettava reitti sekä tietoa reitistä.

Aloimme kulkea hiekkatietä pitkin sudenkuvalla varustettujen opastetolppien mukaan. Reitti kulki pienen hetken pellon viertä, ennen kuin opasteet ohjasivat harjulle johtavaan metsään.

Emme kuitenkaan kääntyneet vielä tässä, vaan kävelimme n. kymmenen metrin päässä näkyvää puuta vasten nojaavaa opastetta kohti, jossa luki Sudenkuoppa.

Sudenkuopalle kyltiltä ei ollut pitkä matka. Sudenkuopasta kertova infotaulu oli aikansa eläneen näköinen, mutta siitä kyllä sai selville kuopan historian ja tarkoitusperän. Sudenkuoppa on kolme metriä syvä sekä kolme metriä leveä, ja sitä on käytetty susien metsästämiseen ja susikannan harventamiseen alueella. Kuoppa on vaikuttavan kokoinen paikan päällä nähtynä ja saa pohtimaan entisaikojen elämää alueella.

Riittävästi sudenkuoppaa kuvailtuamme ja ihmeteltyämme palasimme risteyskohtaan, josta polun opasteet ohjaavat metsään mäkistä maastoa pitkin.

Harjun laella kuljemme muutaman kerran ensin ylös ja sitten taas alaspäin, kunnes pääsemme harjun laelle, josta avautuu upea maisema järvelle. Paikalla on myös levähdyspenkki.

Eväitä ei tällä kertaa ole matkassa, mutta jäämme paikalle hetkeksi ihastelemaan maisemaa. Harjulla oli myös mahtavan näköisiä juurakoita, jotka leijuivat osittain kuin ilmassa hiekkarinteen päällä.

Pikkuhiljaa lähdimme kulkemaan harjun toista rinnettä alas polkua pitkin, joka oli vielä jyrkempi, kuin polku, jota kuljimme ylös. Polku laskeutui auringonkukkapellolle, joten pääsimme vielä ihastelemaan parhaimmillaan kukoistavia auringonkukkia ennen autolle paluuta.

Paimelanvuoren luontopolun reitiltä ei löydy tulentekopaikkaa.