Mukulakiviteitä ja mielenkiintoinen rannikkopatteri – Kungsön patterimäki Ahvenanmaalla

Venäläiset rakentivat 1900-luvun alussa suurta puolustuslinjaa, joka ulottui Ahvenanmaalta Saarenmaalle. Tarkoituksena oli sulkea Suomenlahti. Kungsön patteri oli yksi Ahvenanmaan kymmenestä patterista. Sen liepeille on tehty mielenkiintoinen kävelyreitistö, jonka varrella voi myös ihailla maisemia korkeasta näkötornista.

Kungsön reitistö Jomalan kunnassa Ahvenanmaalla
Päivämäärä: 19.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 404
Reitin pituus: 3,5 km (Möskatsvägen-Barovägen-Dalsbergin patteri-kasarmialue-Möskatsvägen)
Kohokohdat: Rannikkopatteri, näkötorni, mukulakivitie
Parkkipaikka: Useampi. Valitsimme osoitteessa Möskatsvägen 177 sijaitsevan noin 6-7 auton parkkipaikan. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei ihmeempiä vaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Ahvenanmaan reissun viimeinen päivä. Aikaa olisi puoleen päivään, joten päätimme vielä retkikaverin kanssa käydä yhdellä polulla, kohtuullisen lähellä Maarianhaminaa. Täytyy toki myöntää, että Ahvenanmaan retkeilyn mainio asia on lyhyet välimatkat – Maarianhaminasta taitaa päästä puolessa tunnissa kaikille niille poluille, joilla kävelimme. Valitsimme Kungsön patterimäen, joka on Jomalan kunnassa, noin kymmenen kilometriä länteen Maarianhaminasta. Paikka löytyi helposti ja tien laidassa on myös viitta kohti patteria.

Parkkipaikka oli vielä tyhjä. Kuvasin infotaulun. Päätimme tehdä pisimmän mahdollisen ympyräreitin ja lähteä kiertämään sitä myötäpäivään. Näin alkumatka kuljettaisiin tietä pitkin, loppumatka poluilla.

Lähtöpaikalla oli myös piknikpöytä. Me aloittelimme kuitenkin kävelyä hienossa aamussa.

Matkamme alkutaival kulki siis Möskatvägeniä pitkin. Tien laidassa näkyi hyvin reittimerkinnät, vihreät ja valkopäiset tolpat.

Matkaa takana 400 metriä, kurvataan hiekkatielle. Barontien varrella on muutamia taloja ja kesämökkejä.

Tiellä vastaan tuli etana. Pari päivää aiemmin olimme Prästgådsnäsetin polulla kuvanneet etanan ylhäältä, niin ettei sen ilmanottoaukko näkynyt. Nyt osasimme ottaa kuvan, jossa se on näkyvissä. Muistisäännöt ukkoetanan ja espanjansiruetanan erottamiseksi: espanjansiruetanan ilmanottoaukko on kilven etuosassa, kuten tällä yksilöllä. Lisäksi sen jalka on oranssi ja siinä on mustia pystyraitoja. Eli pahus vieköön, tämä lienee ikävä espanjansiruetana. Korjatkoon joku etana-asiantuntija, jos tunnistuksemme osuu huti.

Merimaisemaakin saattoi tiellä kävellessä ihailla. Ihan rannassa reitti ei käy.

Barontie loppuu. Tästä jatketaan polkua pitkin jonkin aikaa rannan suuntaisesti, aluksi nuoressa koivikossa.

Ruotsinkielinen opaste johdattaa kohti näkötornia. Tätä kirjoittaessani huomasin, että sotilaan kuva kertoo myös matkan tornille, 600 metriä.

Hetken päästä polku kääntyy pois rannasta ja lähtee nousemaan mäen rinteeseen.

Kohta torni on näkyvissä. Nousu on jyrkähkö ja muutamassa kohdassa vähän kivikkoinen, mutta ei missään vaiheessa hankala nousta. Torni ja patteri lienevät noin kolmekymmentä metriä merenpinnan yläpuolella.

Puolustusrakennelmista on jonkin verran vielä nähtävissä. Tornin lähellä on vitriini (Kyllä, lasivitriini!), jossa on pienoismalli alueesta. Tykki on todennäköisesti ollut tässä korkean katajan kohdalla.

Muutamassa paikassa reittimme varrella oli infotauluja, joissa kerrotaan paikan historiaa. Tämän patterin aseina on ollut kolme 152 mm:n tykkiä. Mielenkiintoinen fakta, jota en todellakaan tiennyt: tykin kantomatka on peräti 13,5 km ja pienemmällä osumatarkkuudella jopa 18 km. Täällä on ollut myös kolme puista valetykkiä harhauttamassa mahdollisia saksalaisia tiedustelulentoja (joita tehtiin zeppeliineillä, se meitä hieman nauratti).

Kiipesimme tietysti torniin. Komein maisema on länteen ja lounaaseen. Kiikareilla täälläkin voi bongata ruotsinlaivoja. Tornissa on myös opastaulu, joka kertoo eri suunnissa näkyvistä saarista ja niemistä. Täältä voisi esimerkiksi nähdä Kobba Klintar -saaret, jotka toimivat aikoinaan luotsiasemana. Ahvenanmaan retkeilyopas kertoo, että saarilla on – ei ehkä luontopolku, mutta kuitenkin 16 erilaista opastaulua, joista voi lukea kasveista ja geologiasta. Kohde, jossa haluaisin käydä – jospa seuraavalla reissulla. (Paikalle pääsee kesäisin vuoroveneellä.)

Laskeuduimme alas tornista. Nyt jatkoimme matkaa pohjoiseen ja mukulakivitiellä, jossa kivet olivat tosin kasoissa reitin varrella. Ihmettelin ääneen, onko tie jäänyt kesken vai onko se hajotettu venäläisten poistumisen jälkeen. Fakta luettiin seuraavaksi nähdystä opastaulusta, vastaus on jälkimmäinen: sotilastie on revitty hajalle vuonna 1919.

Lähestyimme entistä kasarmialuetta. Täällä tapasimme pariskunnan, joka tervehti meitä englanniksi. ”Geocaching”, sanoivat he. Juttelimme ja etsimme kätköä tai ehkä siihen liittyvää johtolankaa jonkinlaisesta kopista ja sen ympäriltä. Kopin tarkoitus jäi epäselväksi, se ei ollut puusee – liekö ollut jokin entinen vartiokoppi tai sellaisen jäljitelmä. Minäkin innostuin avaamaan geocaching.com-sivustoa sen verran, että totesimme täällä olevan vain jonkinlaisen johtolangan – varsinainen kätkö olisi nimeltään ”letterbox hybrid”. Osasin neuvoa tornilla sijaitsevan postilaatikon, joten itävaltalaiset geokätköilijät lähtivät sinne suuntaan.

Muutaman metrin päässä olikin jo kasarmialueesta kertova opastaulu. Satakunta patterin miehistöön kuuluvaa asui täällä. Rakennuksista on jäljellä perustuksia. Joitakin rakennuksia on purettu ja myyty patterin hajoittamisen aikaan eli 1919.

Aikoinaan rakennuksia oli viisi. Päärakennus oli siipirakennuksineen 450 neliön kokoinen. Pienoismallia voi katsella kävelyreitin varrella.

Kasarmilta on lyhyt matka toiselle taukopaikalle, joka on melko lähellä Kungsöfjärden-järveä. Luulin sen olevan rannalla, mutta järvinäköalaa tässä ei kuitenkaan ole. Tässä pidimme aamun kahvitauon.

Järvimaisemalla varustettu vähän epävirallisempi taukopaikka oli kuitenkin tarjolla, sillä polku laskeutui vielä järven rantaan – ja rannassa oli laituri sekä pari tuolia ja pöytä. Ehkä tässäkin voisi pitää taukoa, me jatkoimme nyt kohti parkkipaikkaa.

Parkkipaikalle oli vielä muutama sata metriä. Valoisaa mäntymetsää, suurimmaksi osaksi. Parkkipaikalla olisin pysäyttänyt mittauslaitteet, jos olisin muistanut. Reitin pituudeksi tuli 14,4 km, koska muistin sammuttaa laitteen vasta majoituspaikan pihalla. Oikea kierroksen mitta lienee ollut noin 3,5 km ja siihen meni aikaa hieman yli puolitoista tuntia. Reitillä tapasimme vain kaksi itävaltalaista geokätköilijää.

Reitissä oli ihan sopivasti haastetta. Nousu kallion laelle oli melko reipas, samoin mukulakivien välissä tarvittiin hieman tarkkuutta. Muuten polut olivat leveitä ja varsinkin tieosuus oli helppo – mutta ehkä vähän turha. Ehkä kuitenkin suosittelisin kulkemaan polkuja pitkin patterimäelle. Vaikka alku- ja loppumatka taittuisi samaa polkua, voi mäellä tehdä ympyräreitin. Parhaat osuudet ovat kasarmialueen, mukulakivitien ja patterin sekä näkötornin kieppeillä!

Sijainti: N=6684380.211, E=101259.367 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.101073, GEO:lon=19.819863

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ramsholmen, Jomala
Träsket, Eckerö

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.