Lahemaan luonnon lumoissa Virossa, osa 2: Oandun metsäluontopolun aarniometsä haltioi kulkijan

Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin liikuin aika paljonkin Viron monipuolisessa luonnossa silloisen työni puolesta, mutta sen jälkeen käynnit ovat olleet harvemmassa. Niinpä päätin verestää vanhoja muistoja viemällä perhettäni Viron vanhimpaan ja suurimpaan kansallispuistoon, Lahemaalle. Tallinnan satamasta Lahemaan kansallispuistoon huristaa nykyään tunnissa Narvaan vievää moottoritietä pitkin. Kansallispuistoon pääsee myös muutaman euron maksavilla päivittäisillä bussivuoroilla, valittavana on myös hinnakkaampia opastettuja päiväretkiä Tallinnasta käsin.

Tämä on kaksiosaisen juttusarjan toinen osa. Aiemmin julkaistu ensimmäinen osa esittelee Viru Raba -keidassuon reitin ja lintutornin.

Oandun metsäluontopolku

Luontokeskus kartalla

Reitti 4,7 km

Olimme illalla sopineet, että minä aamuvirkkuna lähtisin seuraavana päivänä kiertämään Oandun metsäluontopolkua kun muut tutustuisivat Käsmun kylään ja sen lähiympäristöön. Heti kuuden jälkeen aamulla lähdin ajamaan runsaan 10 kilometrin päässä olevaan Oanduun kansallispuiston koillisosaan. Sinne johti kapea, kauniiden mäntymetsien reunustama asvalttitie. Eräässä mutkassa mäyrä juoksi tien yli. Tämä sai aistit herkistymään, tiesin että metsässä saattoi mäyrien lisäksi törmätä vaikkapa villisikoihin tai jopa metsän kuninkaaseen, karhuun. 

Saavuin Oanduun aamuvarhain, joten puiston luontokeskus oli vielä kiinni eikä parkkipaikallakaan ollut yhtään toista autoa. Heti autosta noustuani käki kukkui jossain lähistöllä ja toivotti näin tervetulleeksi – ei muuta kuin hymyssä suin taipaleelle.

Aioin kiertää Oandun 4,7 kilometriä pitkän metsäluontopolun, ja polun alku löytyikin pienen etsimisen jälkeen. Reitin alku kuljetaan tasaisessa maastossa upeassa männikössä. Leppälintu pyrähti lentoon edessäni ja katosi ylemmäs korkeisiin mäntyihin. Hetken päästä polku laskee alemmas kosteaan, hämyiseen kuusikkoon – kerrassaan upeaan, runsaslahopuustoiseen aarniometsään. Suljen silmäni ja keskityn tunnelmaan ja äänimaailman kuuntelemiseen. Hyttysten ininän ohessa kuuluu mahtavasti linnunlaulua joka puolelta, tunnistin laulurastaan, sirittäjän, tiltaltin, peipon, pajulinnun, punarinnan, töyhtötiaisen hennon sirisevän laulusäkeen, tikkojen rummutusta ja riehakkaan käen kukunnan. 

Metsänpohja on paikoin hyvinkin kostea, niissä kohdin polku on pitkostettu. Kauempana esiintyy reheviä saniaiskorpia ja lähteistä alkunsa saavia pikkupuroja ja noroja. Vastaan tulee suorastaan giganttisia haapoja, joiden rungon läpimitta on ehkä noin 70–80 cm. Niitä ihaillessani riehakas käki taas innostuu kukkumaan. Hetken mielijohteesta alan laskemaan montako kertaa se toistaa kukuntaansa – ja saankin laskea kauan! Käki kukkuu 10, 20, 50, 70, 75 ja vielä muutaman kerran, yhteensä peräti 80 kertaa perätysten! En tiedä, mahtaako olla jo maailmanennätys, en ainakaan itse ole koskaan kuullut läheskään noin monta kukuntaa peräjälkeen.

Olen aivan haltioissani tämän monipuolisen aarniometsän komeudesta, lahopuuston määrästä ja runsaasta äänimaailmasta. Kun vielä pikkuruinen, suurisilmäinen ja pystypyrstöinen peukaloinen ilmestyy juurineen kaatuneen ison kuusen rungolle hetkeksi poseeraamaan, aamuinen metsäretkeni on liki täydellinen.

Lopussa tämä hieno metsäluontopolku nousee muinaista rantatörmää ylös männikköön ja viimeiset parisataa metriä kuljetaan takaisin päin samaa reittiä kuin metsäluontopolun alussakin. Luontopolun kiertämiseen kannattaa varata riittävästi aikaa, nähtävää ja kuultavaa todellakin riittää!

Voi hyvin olla, että jatkossa suuntaamme luontoretkiämme paljon useammin Viroon, sen verran upea kokemus tämänkertainen vierailu oli! Myös Lahemaalle palaamme varmasti uudelleen, siellä odottaa vielä moni muukin luontopolku ja retkeilyreitti kulkijaansa.

Lahemaa oli Neuvostoliiton ensimmäinen kansallispuisto vuonna 1971

Yön vietimme majatalossa kauniissa Käsmun rannikkokylässä Lahemaan kansallispuiston sisällä. Lahemaan kansallispuiston maapinta-ala on peräti 47 900 hehtaaria, se on siis lähes 5 kertaa laajempi kuin Etelä-Suomen maapinta-alaltaan laajin kansallispuisto, Pohjois-Karjalan Patvinsuo.

Metsien, soiden, perinneympäristöjen ja rantojen lisäksi Lahemaan puistoon kuuluu laajoja merialueita ja – Suomesta poiketen – myös pieniä kyliä ja yksityismaita. Puisto on perustettu vuonna 1971 ollen Viron ja aikanaan koko Neuvostoliiton ensimmäinen kansallispuisto.

Nimi Lahemaa viittaa kansallispuistoon kuuluviin kauniisiin merenlahtiin. Lahtien rannat ovat pääosin varsin kivisiä, mutta myös hiekkarantoja esiintyy. Parhaimmat hiekkarannat täyttyvät kesäisin uimareista ja auringonottajista.

Virossa on aivan erinomaiset mahdollisuudet niin lyhyempiin päiväretkiin kuin pidempiin vaelluksiin. Maassa on kuusi laajaa kansallispuistoa eri puolilla maata, useita pienempiä retkikohteita sekä koko maan kattavat, satoja kilometrejä pitkät vaellusreitit. Valtaosa retkeilyinfrasta on RMK:n eli Viron Metsähallituksen ylläpitämiä. RMK:n nettisivut www.loodusegakoos.ee ovat varsin informatiivisia, sieltä löytyy mm. kansallispuistojen (Rahvuspark) ja pitkien vaellusreittien (Matkatee) kuvauksia myös suomeksi. Retkeä suunnitellessa kannattaa hyödyntää myös Visit Estonian sivuja www.visitestonia.com, nekin myös suomen kielellä.

Timo Tanninen, luonnonystävä