Perheretki Oulun Myllykosken laavulle sujui yhteiskäyttöautolla jouhevasti – Sanginjoen metsäiset tuoksut valloittivat kaikki aistit

Kaupallisessa yhteistyössä Aimo Share

Saimme käyttöömme Aimo Share -yhteiskäyttöauton jutunteon merkeissä, ja innostuneena tästä mahdollisuudesta päätimme lähteä retkelle Myllykosken laavulle Oulun Sanginjoelle. Olin nähnyt Myllykosken laavusta vain talvisia kuvia, joten en tiennyt mitä odottaa. Sää helli meitä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta!

Myllykosken laavut Sanginjoella

Reitti 200–300 m/suunta
Parkkipaikka kartalla (Kuparisenpolku, Oulu)
Kaksi tulipaikkaa, ulkokäymälä

Oulussa Aimo Share -yhteiskäyttöautojen vuokrauspaikka on Oulun Tietomaan läheisyydessä, osoitteessa Nahkatehtaankatu 2. Olin kotona rekisteröitynyt palveluun osoitteessa aimosharing.fi, ja palvelun hyväksyttyä tietoni (palvelu tarkastaa Traficom:sta ajokorttitiedot) sain meilin, jossa sanottiin palvelun olevan käyttövalmis ja pääsin varaamaan auton. Varaamisen yhteydessä näki kätevästi sähköauton latausprosentin.

Varaaminen oli superhelppoa! Ensiksi valittiin yksityisajo, sen jälkeen syötettiin päivämäärä ja arvioitu auton käyttöaika, minkä jälkeen pääsi valitsemaan autoa. Meidän reissulle saatiin Nissan Leaf, ja se osoittautuikin erittäin näppäräksi reissukumppaniksi.

Hauskinta oli itse auton käyttöönotto. Auton ovien avaaminen tapahtui aimosharing.fi-sivustolta, eli sieltä, mistä auton varauskin tehtiin. Vuokrausajan alettua ovien avauslinkki aktivoitui ja pääsimme autoon, jossa hetken etsittyämme löysimme latauskaapelin irroitusnapin.

Poikamme jännitti kovasti uuden auton “koeajoa”. Isokokoinen turvaistuin sujahti takapenkille kätevästi. Auto oli juuri sopivan kokoinen meidän käyttöömme ja tuntui tosi tilavalta. Myös tavaratilassa oli hyvin säilytystilaa, sinne mahtuisi varmasti 3-4 henkilön retkitarvikkeet.

Ajattuamme noin 8 kilometriä Sanginjoentietä, puiset retkeilyalueen tienviitat tulivatkin jo näkyviin.

Jännitän uusilla autoilla ajamista, mutta tämä auto oli todella mukava ja hieman erilaisen automaattivaihteiston käytönkin oppi nopeasti. Autossa oli myös suuri ja selkeä karttanäkymä keskikonsolissa. Mies tiesi reitin perille, joten karttaa ei tällä kertaa tarvittu.

Parasta täyssähköautolla ajamisessa on se, että ajaminen on hiljaista ja päästötöntä!

Poika tahtoi olla jo malttamaton ja halusi äkkiä polulle, kun me vanhemmat vielä tutkittiin alueen reittejä kartalta. Tässä vaiheessa hyttyset olivat löytäneet meidät, mutta paarmoja ei havaittu vielä. Onneksi!

Myllykosken laavu on lähellä, noin 200–300 metrin päässä parkkipaikalta, joten nappasimme eväät peräkontista ja lukitsimme varaussivuston kautta auton ovet. Kätevää! Viitoitus alueella oli selkeää, joten reittiä oli huoleton lähteä seuraamaan.

Ihana metsän vihreys sulki meidät syleilyynsä ja uskomattomat metsän lintujen laulukonsertit tekivät vaikutuksen jo heti alkumetreillä. Tämä oli helppo reitti lapsillekin.

Pienen kosken kohina kantautui lähistölle, ja pääsimme ihastelemaan kesäistä Myllykosken laavun ympäristöä. Paikan vehreys ja kesän ihanuus tuntuivat aivan sekoittavan kaikki aistit. Oli vaikea malttaa pysyä paikoillaan evästauolla, sillä me kaikki tahdoimme tutkia ympäristöä, kuvata ja vain ihastella paikkaa!

Seikkailin pojan kanssa laavun lähiympäristössä. Parasta oli pienen puron ylitys kivillä loikkien. Edessä häämöttivät valtavat saniaispuskat, jota oli pakko hetki ihastella. Taustalla rauhallinen pieni lampi oli myös tosi nätti. Saimme olla yksin koko retken ajan laavuilla. Ilmeisesti kova helle oli hieman hiljentänyt porukan retkeilyintoa.

Metsäpalovaaran vuoksi ei tulisteltu, mutta tee ja munkit maistuivat mainiosti kaikille.

Viihtyisä ympäristö houkuttelisi jäämään pidemmäksi aikaa. Mielessä kävi, että tänne olisi helppo tulla iltasella ja nukkua yönsä riippumatossa. Uudempi laavu on pieni, mutta mahtuu sinnekin yöpymään tarvittaessa useampikin henkilö.

Kun palasimme autolle, kello oli jo puoli seitsemän. Ilta-aurinko paistoi yhä kauniisti ja vaikka patikointia ei tällä kertaa tullut pitkästi, oli porukkamme silti levon tarpeessa. Kuumuus teki tehtävänsä. Onneksi meillä oli paljon vettä mukana ja ihana viileys autossa helpotti oloa paluumatkalla huomattavasti.

Ajelimme takaisin auton noutopaikalle Ouluun, kytkimme Nissanin laturiin, päätimme matkamme Aimo Sharen verkkosovelluksesta ja lukitsimme auton. Koko prosessi varauksineen ja päätöksineen meni todella kivasti. Voimme lämpimästi suositella yhteiskäyttöautoa kaikille retkeilijöille ja myös pidemmille reissuille. Meidän lähiretkemme pituudeksi tuli tällä kertaa kaikkiaan 42 kilometriä, mutta täydellä akulla ajaa jopa 385 km!

Seuraava retkemme sijoittuukin meren rannalle Virpiniemeen. Retkeillessä nälkä uusille seikkailuille vain kasvaa!