Joulukalenteri, luukku 6: Sinivalkoinen retki Kemiönsaarelle Purunpään niemelle

Kävelin Purunpään kallioita ja metsiä ensimmäisen kerran vuonna 2006. Niemen tuulenpieksemät, mutta sitkeästi kallion uurteisiin juurtuneet saaristolaismännyt viitoittivat kulkuani. Olen siitä asti tehnyt joka vuosi useita retkiä Purunpäähän meloen, pyöräillen ja jalan. Talvella olen retkiluistellut tai hiihtänyt niemen rantoja, jos jää on ollut kantavaa. Alueessa on jotain erityistä taikaa, joka vetää vastustamattomasti puoleensa vuoden ympäri. Näin joulun alla ei jäästä ole vielä muuta kuin aavistus, lumikin viipyilee vain hetken tai kaksi sulaakseen taas pois. Itsenäisyyspäivän retkikohteeksi Purunpää sopii erinomaisesti, sillä rannoilta avautuu yksi Suomen kansallismaisemista.

Purunpään rannoilla kävelyssä on jotain vastustamatonta.

Kolin kaltainen kansallismaisema

Suomessa on 27 kansallismaisemaa, ja Saaristomeri on niistä yksi. Purunpään korkeimmalta kohtaa, Glasbergetiltä, löytyykin merellinen vastine Kolille. Huipulta levittäytyy avara saarten pilkkoma näköala vailla vertaa. Niemen edustan saaret, kuten suuresta kaksoishiidenkirnustaan tunnettu Jungfruholmen, kuuluvat osaksi Saaristomeren kansallispuistoa. Etäältä erottuu Höglandin saaren jylhä profiili. Avarassa maisemassa on ajatuksille ja ideoille tilaa. Siinä lepää niin silmä kuin mieli. Kesäisin niemen edustalla kulkee vilkkaasti liikennöity laivaväylä, mutta tähän aikaan vuodesta hiljaisuutta ei riko yksikään ihmisperäinen ääni.

Näköala Saaristomerelle, yhteen Suomen kansallismaisemista.

Purunpään niemi on Konstsamfundetin vuonna 2019 suojelema luonnonsuojelualue. Konstsamfundetin hiljattain uudeksi toiminnanjohtajaksi valittu Stefan Björkman totesikin suojelualueen avajaispuheessa, että alueen suojelu on kulttuuriteko. Konstsamfundet on tunnettu erityisesti suomenruotsalaisen kulttuurin vaalijana. Säätiö muun muassa myöntää apurahoja taiteentekijöille ja ylläpitää Helsingissä Amos Rexin taidemuseota sekä Purunpäästä kävelymatkan päässä olevaa yleisöllekin avoinna olevaa Söderlångvikin komeaa kartanoa.

Purunpään voi nähdä hyvänä lisänä palvelemaan taiteilijoita, ikään kuin luonnon omana ulkoilmaresidenssinä, josta voi hakea inspiraatiota luovaan työskentelyyn. Monet kulttuurivaikuttajat ovat omalta osaltaan olleet vaikuttamassa, että alue lopulta suojeltiin.

Inspiraatiota voi hakea niin rantakallioilta kuin metsistä.

Vapaat rannat ja suuri yhtenäinen metsäalue ei ole itsestäänselvyys

Itsestäänselvyys ei ole, että vapaita rantoja riittää tallattavaksi ja kallioiden välisiä metsiä kuljettavaksi. Uhka näiden menettämiseen on leijunut ilmassa vuosikymmeniä.

Vuonna 1985 Purunpäästä pohjoiseen oltiin kaavoittamassa 150 mökkitonttia, mutta hanke kaatui paikallisten vastarintaan. Alue yritettiin saada myös osaksi Saaristomeren kansallispuistoa, mutta vain Purunpään edustalla olevat pienemmät saaret päätyivät silloin osaksi suojelualuetta. 2000-luvun taitteessa rannat suojeltiin yksityisenä suojelualueena, mutta  nämä suojelumääräykset olivat varsin huterat: ne rajoittivat ainostaan rakentamista, sillä voimaperäinen metsätalous alueella oli edelleen alueella sallittua. 

2010-luvulla ryhdyttiin uudestaan kampanjoimaan Purunpään suojelemiseksi. Kansalaisliike Save Purunpää keräsi lähes 1400 nimeä suojeluadressiin sekä erillisen taiteilija-adressin, jonka allekirjoitti 52 pääosin suomenruotsalaista taiteilijaa. Rantametsien hakkuista pidättäydyttiin, mutta hakkuut aloitettiin niemen keskiosissa. Konflikteilta ei vältytty, kun paikalliset luontoaktiivit ja Luonto-Liitto saapuivat pysäyttämään hakkuut.

Viime vuonna tehdyn uuden suojelupäätöksen myötä nyt on myös metsät saatu turvattua. Jatkossa näitä upeita metsiä ja rantoja voi kävellä ilman huolta siitä, että seuraavalla kerralla paikalle saavuttaessa olisi vastassa pelkät kannot. Telttailu on kuitenkin alueella kiellettyä. Purunpäässä saa kulkea vain päivän luonnon vieraana.

Purunpään kallioilta löytyy vankkoja saaristolaismäntyjä.

Sinivalkoista tunnelmaa: Retkemme Purunpään luontoon

Kuljemme niemen poikki kulkevaa, metsien reunustamaa hiekkatietä aina nimen päähän, Krogaruddenille saakka. Sieltä aloitamme varsinaisen retkemme. Krogaruddenin edustalta kulki keskiajalla tärkeä laivaväylä ja niemellä sijaitsi krouvi. Silloin vedet olivat näillä kohtaa syvemmät. Krouvista ei ole juuri mitään enää jäljellä, mutta kallioista voi tarkkasilmäinen edelleen löytää vanhoja kalliohakkauksia.

Krogaruddenin kalliohakkauksia.

Jatkamme matkaa rannanmyötäisesti tervaleppävyön uumenissa, josta matalalta paistava aurinko on onnistunut sulattamaan lumen rippeet. Valmiita merkittyjä polkuja ei niemellä vielä kulje, mutta alueelle ollaan suunnittelemassa luontopolkua, joka valmistunee kesäksi 2021.

Etelärannan tervaleppävyö.

Kipuamme kallioita myöten kohti Glasbergetiä, jossa on tarkoitus pitää evästaukoa. Ohueen lumeen on jäänyt jäljet niin metsissä liikkuvasta hirvestä kuin ilveksestäkin. Rantakallioilta on saukko laskenut vatsallaan mereen. Joskus talviretkillä on niemen edustan lumiselle jääpeitteelle painautunut sudenkin jäljet, ja myös karhun jätöksiä on alueelta löydetty. Vanha merikotka liitää komeana korkeuksissa saalista vedestä pälyillen. Tämän koukkunokan tapaa Purunpäässä retkeillessä lähes varmasti. Myös harmaahylkeitä käy usein ihmettelemässä pinnan päällä rannoilla kulkijoita, mutta niiden näkeminen vaatii jo silmän harjaantumista poimimaan aalloista tummia hahmoja ja killittäviä nappisilmiä. Tällä kertaa halleja ei näy, vaikka kuinka koetan tähyillä merelle.

Purunpään metsissä piilee myös vaateliasta lajistoa, jota ei tavallinen retkeilijä edes välttämättä ohikulkiessaan huomaa havainnoida. Lahopuilta voi löytää sellaiset sieniharvinaisuudet kuin kaarnakääpä, viherkarhikka ja kuuorvakka. Hamatocanthoscypha uncipila on sieni, jolla ei ole edes suomenkielistä nimeä. Sille Purunpää on tiettävästi ainoa tunnettu kasvupaikka Suomessa. Eikä Purunpäässä esiintyvää ruskopiilojäkälää, rakkosammalta tai lahopiilojäkälääkään löydy ihan joka metsästä.

Meri kuvastaa kirkkaana taivaan syvää sineä. Saaret ovat saaneet ainakin hetkeksi valkean, mutta rikkonaisen lumihunnun. Sinisen ja valkoisen kontrasti on suuri. Purunpään puut saavat nyt rauhassa vankistua, männyt mennä rauhassa käkkyrälle, kelottua ja painua lopulta maahan makaamaan lahopuuksi. Painan käteni vanhan männyn rosoiselle kaarnalle, ja toivotan sille hiljaa hyvää itsenäisyyspäivää.

Evästauko Glasbergetillä.

Paikka kartalla. Sijainti: N=6661239.890, E=242853.998 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.