Otamuksen Retkeilyreitit ja Luontokahvila, Sastamala

➡️ 3 rengasreittiä: 8,5km5km ja 1,5km

1–8 h

Laavu, tulipaikka ja kahvila reittien yhteisessä lähtöpisteessä

Lähtöpiste kartalla

Turvekattoisen hirsirakennuksen uumenista kantautuu tuttavallinen puheensorina ja kahvin tuoksu on kaikkialla. Pihapiirissä ihmiset käyskentelevät syksyisen auringon paisteessa ja läheisellä laavulla rätisee makkaratuli.

Sastamalan Salmissa, Otamusjoen kuvankauniissa maisemissa sijaitseva luontokahvila perustettiin vuonna 2003. Se syntyi tarpeesta rakentaa paikka, jossa ihmisen voi kohdata ihmisenä, luonnon ja liikunnan keskellä. Vilskeestä päätellen tässä on onnistuttu, ja paikkaa käykin ihastelemassa noin 20 000 ihmistä vuodessa. Kahvilan lisäksi alueella on laavu, grillaus- ja uimapaikka, WC, vesipiste, vierasvenelaituri ja ramppi veneenlaskua varten.

Jo alusta asti on selvää, että täällä tuntemattomat tulevat nopeasti tutuiksi, jopa se vähän jäyhempikin kaveri.

Retkeilijälle alue tarjoaa kolme eri rengasreittiä, joiden solmukohdassa kahvila sijaitsee. Salminkierros on 8,5 kilometrin matkallaan alueen pisin, mutta vaativuusluokitukseltaan helpoin. 5 kilometriä pitkä Tilankierros taas on keskivaativa, ja 1,5 kilometriä pitkä Ristivuoren luontopolku puolestaan vaativa. Kanoottivaeltajille on myös tarjolla noin 10 kilometrin mittainen melontareitti.

Retkipäivän tarkoituksena oli ottaa osaa paikalliseen kesäkauden lopettajaan, jo 13. kerran järjestettävään Arvon askel -tapahtumaan, ja tietysti tutustua alueen upeaan luontoon kiertämällä läpi kaikki 3 reittiä. Ennen retkelle lähtöä sain vielä tilaisuuden jutella 87-vuotiaan, alusta asti mukana olleen teräsvaari Arvo Mäkelän kanssa alueen historiasta, mikä oli kuin omiaan herättämään ympärillä olevan maalaismiljöön henkiin.

Muinainen eräportti metsästysmaille

Arvon kertoman mukaan Otamuksen alueella on asuttu jo kivikaudella, ja se on toiminut eräänlaisena porttina, kun metsästäjät suuntasivat erämaihin paremman saaliin toivossa. Nykyinen asutus alkoi arviolta 1200-luvulta. Siltoja Otamusjoen ylitse on rakennettu ainakin 1400-luvulta saakka. Viimeisin, kaksiholvinen kivisilta purettiin vuonna 1968 rakennetun betonisillan tieltä. Uusi silta valittiin tuolloin Suomen kauneimmaksi.

Tarinoita Arvolla olisi ollut vielä vuosien ajaksi, mutta polut kutsuivat miestä. Suosittelenkin tutustumaan alueen syvempään historiaan suoraan paikallisten kertomana, tai kurkistamalla menneeseen kahvilan tarjoaman kirjallisuuden kautta.

Salminkierros

➡️ 8,5 km

⚫⚪⚪ helppo

Otamusjoen luoteispuolella sijaitseva Salminkierros valikoitui päivän ensimmäiseksi. Reitille pääsee kun lähtee kahvilalta sillan poikki ja jatkaa tietä pitkin kohti Salmin kylää. Reitti on hyvin merkitty, ja viittoja seuraamalla se tulee kierretyksi myötäpäivään. Tämä on reiteistä myös se, jota voin suositella kierrettäväksi perheen pienempien kanssa. Ja mikäli pienet tassut eivät vielä täyttä matkaa kanna, voi lähemmäksi polun varsinaista alkupistettä ajaa autolla, mikä lyhentää matkaa arviolta parisen kilometriä.

Salmin kylän idyllissä tuntuu kuin aika olisi seisahtunut, vain katujen asfaltti ja muutamat ohi kiitävät autot muistuttavat nykyajasta. Sekin unohtuu hyvin nopeasti, kun syyskuun lopun sunnuntai tarjoaa meille parastaan. Useamman kerran piti pysähtyä ihailemaan sitä, miten aurinko tanssittaa ruskaa pilvettömältä taivaalta, saaden maalaistalojen pihat hehkumaan ajatonta kultaa.

Kylän jälkeen on aika astua metsään ja varjoisammille maille. Reitti on merkitty selkeästi opastetolpin ja puissa roikkuvien punaisten nauhojen avulla.

Polku kiemurtelee noin 2,5 kilometrin verran perinteisemmässä talousmetsässä, kunnes eteen tulevat Mäkijärven melkein jo kokonaan soistuneet rannat. Mielikuvituksen voimin saatan nähdä, miten täällä kerran kimmelsivät tähdet aaltojen alla.

Mäkijärven tunnelmoinnista matka jatkuu Peltokankaanvuoren (114 m) suuntaan ja syksyn värit ovat kaikkialla. Jos vielä matkan aluksi hälinä ja melske veivät voiton, nyt mieli jo lepää punertavilla sammaleilla, ajatukset hiljaisina heinien korsilla.

Seuraavaksi kaarretaan etelään kohti Savianniittua. Edessä on vuoroin vehreitä ja taas vähän synkempiä metsäosuuksia, pitkospuut, kulkua metsäautoteillä ja yksi vähän suurempi aukea, jonka heinämeri tuo mieleen Dothrakit hevosineen. Tämänkertainen eräkoiramme Dafna puolestaan ihmettelee auringon viitoittamaa polkua kuin suurta tuntematonta konsanaan.

Savianniitun paikkeilla kuljetaan hetki Nokialle menevää autotietä pitkin, kunnes poiketaan oikealle kohti Salmin vuorelle vievää polkua. Tämä osuus on E6-merkintöjen perusteella osa kansainvälistä vaellusreitistöä.

Salmin vuorelta laskeudutaan eroosion kuluttaman, repaleisen kalliopolun kautta takaisin kohti kylää ja Otamuksen kahvilaa. Paluumatka menee rattoisasti ihastellessa peltomaisemaa ja sen takana kirkkaasti kimaltavaa Piikkilänjärveä.

Olemme takaisin Otamuksen kahvilassa juuri sopivasti lounasaikaan, kuten herrakansa sanoisi. Olimme varustautuneet päivään omin eväin, mutta ne saivat jäädä nyt päivärepun painoksi, kun Arvon askel -tapahtuman johdosta paikalla tarjotaan mahtavan makuista hernesoppaa ja muurinpohjalettuja. Ja mikäs sen mukavampi paikka istahtaa retkien välillä kuin paikan päältä löytyvä savua tupruttava laavu.

Tilankierros

➡️ 5 km 

⚫⚫⚪ keskivaativa

Lounaan jälkeen askel on raskas, kun vuorossa on Tilankierros. Eräkoira Dafna ei tosin malttaisi odottaa, ja hännän huiske on melkoinen, kun hän saa vielä paikallista lähdevettä juodakseen. Omat leilit laskettuina olemme mekin valmiit, eikä aikaakaan kun miehestä otetaan jo mittaa jyrkän alkunousun merkeissä.

Mäen päältä avautuu upea näkymä Tupurlanjärvelle ja sen takana nousevalle Ryömälänvuorelle (105m). Huomion varastaa kuitenkin ruskaa vasten valkoisena hohtava asuinrakennus, jonka pystysuoraan rantakallioon on hakattu vesirajaan vievät graniittiportaat.

Täältä reitti jatkuu kauniin koivikon läpi ja jättää varjoonsa hohtavan talon vastakohdan, pimeän ja ajan saattoon jääneen ladon. En malta kuitenkaan olla kurkistamatta sisään, miettien samalla sitä, miten juuri tällaiset vastakohdat tekevät luonnossa liikkumisesta sen loputtoman seikkailun.

Ennen seuraavaa metsäpolkua kuljetaan hieman pidempi matka mökkiteitä pitkin maalaismiljöössä. Tässä kohtaa eteen tulee myös päätös siitä, mihin suuntaan Tilankierroksen haluaa kiertää. Me päätämme mennä ensin kohti Sudenpesäkiveä ja kiertää myötäpäivää takaisin.

Sudenpesäkivi on ajatuksia herättävä paikka. 1800-luvulla susia eleli paljon näillä saloilla, ja perimätiedon mukaan kylän miehet kävivät kivillä aina välillä katsomassa, mitä riistaa sudet olivat onkaloihinsa kätkeneet.

Kerrotaan, että noin kilometrin päässä kiviltä oli aikoinaan Palkkio-niminen torppa, johon susi oli tullut sisään avoimesta ovesta aikeinaan saalistaa lattialla leikkinyt lapsi. Se miten tarina päättyi, on jäänyt historian hämärään.

Sudenpesäkiveltä palataan jonkin matkaa samaa reittiä takaisin, kunnes polku vie syvemmälle metsään ja jälleen vastakohtien pariin.

Sadunomaisen metsäosuuden jälkeen vastaan tulee yksi karttaan merkityistä näköalapaikoista, ja näkymä on kuin postikortista.

Mykistävien näkymien ääreltä matka jatkuu eteenpäin, mutta kun eteen tulee kyltti jossa puhutaan vedestä, vuorista ja seuraavasta näköalapaikasta, ei yhdestä 700 metrin lisälenkistä ole kahta sanaa.

Loppumatka kohti kahvilaa kulkee osittain samaa reittiä takaisin, mutta ennen polkujen yhdistymistä tulee vastaan yksi erittäin kutsuva pihapiiri, joka suorastaan huokuu menneen kesän tunnelmaa.

Ristivuoren luontopolku

➡️ 1,5 km 

⚫⚫⚫ vaativa

Ristivuoren luontopolku on lyhin, mutta vaativin – ja mielestäni myös kaikkein kaunein. Sillan jälkeen heti vasemmalta alkava jyrkkä nousu on hyvälläkin kelillä haastava, märällä ja liukkaalla jopa vaarallinen. Tämä ei ole lasten paikka, mutta muille sanon, että jos Otamukselle tulette, niin käykää ainakin tämä.

Kun nousut on voitettu, vuoren laella kulkeva polku nuolee yllättävänkin läheltä lähes pystysuoria pudotuksia. Mutta mikäs sen parempaa kuin kunnon nousuhiki, pieni vaaran tunne ja palkintona hulppeat maisemat Tupurlanjärvelle.

Eikä kauaakaan, kun täysin yllättäen nousee puiden lomasta monoliittimainen Tyyttikivi, joka näyttää siltä kuin itse Ymir olisi luullut sitä polttopuuksi ja halkaissut sen mahtavalla kirveellään. Kivellä on muutenkin aika erikoinen ja kivulias historia, sillä sitä käytettiin aikoinaan rikollisten piiskauspaikkana.

Tyyttikiveltä matka jatkuu läpi langenneen leppämetsän, kohti Ristivuoren lakipistettä.

Ristivuoren korkeimmalla kohdalla, Helaakalliolla, poltettiin aikoinaan helavalkeita ja kokoonnuttiin kyläläisten voimin käräjäkiville. Moni ei sitä tee, mutta infotauluja lukemalla voi oppia paljon lähiseudun menneisyydestä, eliöstöstä ja kasvillisuudesta, antaen ehkä muuten huomaamattomille kohteille uuden merkityksen.

Aurinko alkaa jo painua mailleen, kun reilun 17 kilometrin mittaisen matkamme loppumetrit häämöttävät. Helaakalliolla vielä viimeinen katsaus ympärille, hetken miete kaikelle tänään koetulle ja polku, joka kiemurtelee alas kohti Otamuksen kahvilaa.

Muutama sana Otamus-kahvilan toiminnasta

Otamuksen luontokahvila on pääsääntöisesti auki kesäkaudella kesäkuun alusta elokuun puoliväliin. Tässä on toimintapäivien, siltatanssien ja muiden mielenkiintoisten tapahtumien johdosta poikkeavaisuuksia, joten kannattaa katsoa tarkemmat aukioloajat paikan Facebook-sivulta, jonka linkki löytyy tämän retkikertomuksen lopusta.

Yhteenveto

Otamus on historialtaan rikas ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Sen kolmesta, toisistaan merkittävästi eroavasta rengasreitistä on helppo valita se itselle sopivin, tai patikoida kaikki kerralla. Kokonaisuutena alue tarjoaa laajan kattauksen Sastamalan kulttuurimaisemaa, polveilevaa luontoa, menneen ajan maalaistunnelmaa ja korkeita näkymiä järvimetsien ylle.

Huomion arvoista kuitenkin on, ettei reiteillä ole juurikaan taukorakenteita, vaan alueen tulentekopaikka ja laavu ovat molemmat luontokahvilan välittömässä läheisyydessä. Paikka on erittäin kaunis ja se sijaitsee reittien solmukohdassa, joten tämä ei sinällään haittaa, mutta se on hyvä ottaa huomioon ennakolta. Varsinkin pidemmällä Salminkierroksella yksi puoliväliin sijoitettu tulentekopaikka toimisi hyvänä välietappina. Eritoten, koska se on reiteistä lapsiystävällisin.

Poikkesit sitten ohikulkumatkalla tai rinkka selässä vaeltamaan, Otamus ottaa sinut vieraanvaraisesti vastaan. Sinne on helppo saapua, ja jo pelkästään luontokahvilan maisemat ovat kokemisen arvoiset. Ja vaikka kahvi on hyvää, eniten saat paikasta irti puhumalla kahvilan pitäjien ja paikallisten kanssa, sillä alueen tarinat Sudenpesäkivineen ovat mielikuvituksen ruokaa.

Sijainti: N=6822463.933, E=296242.475 (ETRS-TM35FIN)

Kartta

Lataa tarkempi retkikartta

Otamus.fi

Otamus Facebookissa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.