Sievin Kukonkylän luontopolku

Sievin Kukonkylästä oli artikkeli Kalajokilaakso-nimisessä paikallislehdessä, jossa mainittiin alueella toimivan aktiivisen kyläyhdistyksen. Kyseinen yhdistys on suunnitellut ja toteuttanut luontopolun Vääräjoen varrelle perustetun kylän kauniiseen metsämaisemaan.

Löytämäni kartan mukaan luontopoluksi merkitystä kohteesta löytyisi ainakin luola, tervahauta, laavu ja lintutorni. Oli aika ottaa selvää millaisia luonnonihmeitä kohtaisin paikanpäällä.

Kukonkylän maastokartta

Kukonkylän maastokartta

Sievin Kukonkylälle löytää Sievin keskustasta tai Kalajoelta tultaessa ajamalla ensin Rautiontietä (tie nr. 774) Sievin Asemakylää kohden. Ylivieskan ja Kokkolan suunnasta tullaan tietä nr. 86 ja käännytään Sieviin päin Rautiontielle. Kukonkyläntie kääntyy Rautiontieltä Sievin Asemakylän kohdalta ja sitä ajetaan käännöksestä löytyvän viitan mukaisesti noin 3 kilometriä kohteelle.

Luontopolun lähtöpaikka on Kukonkyläntien ja Polen risteyksen välittömässä läheisyydessä vanhan kaupan vieressä. Auto kannattaa jättää parkkiin lähtöpaikan levennykseen.

Polulla on pituutta 3 kilometriä ja se on merkattu vaaleilla maalitäplillä ja puisilla viitoilla. Maasto on pääosin helppokulkuista (jos pysyy polulla), mutta sienestäjien ja marjastajien on syytä varautua pitkävartisilla saappailla, tai muilla hyvin ominaisuuksin varustelluilla kengillä, sillä polun ulkopuolella maasto vaihtuu nopeasti pirunpelloista eri suomuotoihin.

Kukonkylän luontopolun lähtöpaikka

Kukonkylän luontopolun lähtöpaikka

Kiersin polun väärään suuntaan, koska tavoitteenani oli löytää alkumatkalla luola, joka kartan mukaan sijaitsi noin 200 metriä polusta sivussa Tervahaudan kohdalta katsottuna. Reittisuunnitelmani mukaisesti suuntasin ensin hyvin hoidettua ja niitettyä polkua kohden Tervahautaa. Havaitsin samalla, että vaikka lähdin vasten virallista kiertosuuntaa, oli luontopolku merkattu kuljettavaksi myös toisinpäin.

Tervahautaa kohden mentäessä oli maasto mustikkatyypin kangasmetsää. Ja toden totta, vaikka mustikkasato on paikoin Suomessa jäänyt laihaksi tänä kesänä, niin Kukonkylällä tavaraa tuntui riittävän silmän kantamattomiin. Täällä saisi ämpärin täyteen nopeasti jo ihan polun vierestä keräämällä.

Polun virallinen alkupää ennen suota on puolukkatyypin kumpuilevaa kangasmetsää ja puolukoita oli myös hyvin tarjolla. Sieniä en retkeni aikana montaa löytänyt ja tämä on varmaankin kuivan kesän syytä, sillä muuten alue tuntui sopivalta tatti ja haperomaastolta.

Mustikoita Tervahaudan puoleisella osalla luontopolkua

Mustikoita Tervahaudan puoleisella osalla luontopolkua

Tervahauta oli merkattu kyltillä ja sen löysi helposti kulkemalla polkua pitkin. Itse hauta oli noin 5 metriä halkaisijaltaan ja sen pääsi kiertämään kätevästi helppokulkuista ”harjua” myötäillen. Haudan toisella puolella oli sitten tervan juoksutusaukko. Tervahauta oli hyvin säilynyt ja sitä katsellessa pystyi hyvin kuvittelemaan miten tervaa entisaikaan juoksutettiin ja minkälainen työmaa kyseinen paikka oli ollut.

Tervahauta oli selkeästi merkitty kyltillä

Tervahauta oli selkeästi merkitty kyltillä

Tervan juoksutusaukko

Tervan juoksutusaukko

Tervahaudalta suuntasin kohden luolaa ja otin avukseni GPS-paikantimen. Suuntasin länteen ja arvioin matkan pituudeksi noin 200 metriä. Maasto muuttui heti polulta poiketessani vaikeakulkuiseksi ja sainkin tuhrautumaan luolanetsintääni melkein puoli tuntia koettaessani löytää kuljettavaa väylää luontokohteeseen. Luola oli haasteellinen löytää ja sinne olisikin päässyt huomattavasti helpommin Kukonkyläntien puolelta, sillä paikallinen maanviljelijä piti siiloaan luolan läheisyydessä.

Luola itsessään oli pienoinen pettymys, sillä sen suuaukko oli halkaisijaltaan vain noin 50 senttiä ja silloin tiesin, että ilman varusteita ei minulta onnistuisi pudottautuminen pimeyteen. Muutenkin aukko tuntui ahtaalta, kun ei ollut varmuutta siitä olisiko pohjalla jonkinmoinen ”sali” vai oliko kyseessä vain parin metrin matka pimeyteen luolan pohjalle. Maan pinnalta katsottuna paikka vaikutti syvältä uurteelta, jonka päälle jääkausi oli kuljettanut kivenlohkareen, mutta valitettavasti en tällä kertaa päässyt varmentamaan luolakäsitteen paikkansapitävyyttä.

Luolan suuaukko

Luolan suuaukko

Päästyäni takaisin luontopolulle luolaretkeltäni, suuntasin kohden Kotoneva-nimistä suota ja sieltä löytyvää Kalliosaarilaavua. Matkalla suolle näkee useita jääkauden jälkeensä jättämiä Pirunpeltomaisia louhikoita, joista isoimmat ovat lähellä kartalle merkittyä Leppäluolikkoa. Alueella olevat siirtolohkareet ovat itsessään jo nähtävyys.

Pirunpeltomaisia lohkareröykkiöitä luontopolun vieressä

Pirunpeltomaisia lohkareröykkiöitä luontopolun vieressä

Suolle tultaessa mielen valtasi rauha. Henkeä salpaava maisema pisti erämiehen pysähtymään ja katselemaan kaukaisuuteen. Paikka on todella ”lappimainen” erämaa-alue, jonne voi hyvinkin kuvitella palaavansa takaisin retkeilemään. Suolla on useita isoja jääkauden jälkeensä jättämiä siirtolohkareita, joka tekeekin Kotonevan suomiljööstä todella taianomaisen nähtävyyden.

Näkymä Kotonevan pitkospuiden alkupäässä

Näkymä Kotonevan pitkospuiden alkupäässä

Alueelta tuntui löytyvän hyvin hillaa ja karpaloa. Ainakin hillan osalta tämä näytti olevan hyvin retkeilijöiden tiedossa, sillä mikäli halusi kyseistä herkkua maistaa, niin täytyi pitkospuilta kulkea muutama kymmenen metriä suon päällä, jotta marjaa alkoi löytyä lukuisten lehtien seasta. Karpalokausi ei vielä ollut alkanut ja marjaa näkyi raakileina koko suolla kuljetun pitkospuuelämyksen ajan.

Karpaloita kypsymässä Kotonevalla

Karpaloita kypsymässä Kotonevalla

Kalliosaari ja laavu taukopaikkana

Olen eräreissuillani kohdannut monenlaista luonnonkauneutta ja hienoja laavupaikkoja. Kukonkylän kalliosaaren laavu on paikkana sellainen, jota voi henkeäsalpaavan erämaiseman vuoksi hyvin suositella taukopaikaksi rauhaa ja luonnon elämyksiä hakeville retkeilijöille.

Kalliosaari ja laavu levähdyspaikkoineen

Kalliosaari ja laavu levähdyspaikkoineen

Laavulla oli kekseliäästi kivenlohkaretta avuksi käyttäen muurattu nuotiopaikka ja laavun takana olevassa vajassa oli ilmeisesti kyläyhdistyksen toimesta varattu retkeilijöiden tarpeiksi nuotiopuuta ja työvälineet puun pilkkomiselle. Laavulle oli myös rakennettu käymälä, joten se soveltuu hyvin pitempiaikaiseksi taukopaikaksi ja luo erinomaiset puitteet myös yöpymiselle.

Kalliosaaren nuotiopaikka ja näkymä suolle

Kalliosaaren nuotiopaikka ja näkymä suolle

Kalliolaavulta noin 500 metrin pitkospuumatkan päässä on lintubongaajille rakennettu lintutorni. Torniin ollaan tekemässä peruskorjausta, mihin viittaisi sen vierelle tuodut uudet lankunpätkät. Suoilmasto on vaatinut veronsa ja tornin lankut tuntuivatkin aika haperoilta ja sinne kiivetessä tuli käyttää erityistä varovaisuutta. Näin pienen retkeni aikana ruskosuohaukan lentelevän tornin läheisyydessä ja voisin kuvitella alueelta löytyvän paljon katseltavaa. Haastateltuani paikallista asukasta hän kertoi Kotonevalla oleilevan muun muassa suopöllön, tuulihaukan ja huuhkajan.

Lintutorni Kotonevalla

Lintutorni Kotonevalla

Sievin luonto on moninaista ja alueella voi tavata suurpedoistamme esimerkiksi karhun tai ilveksen. Suomen eteläisimmän ahmanpesänkin tiedetään löytyneen Sievistä. Linturetkeilijöille voi suositella Kukonkylän viereisen kylän Markkulan laajoja peltoaukeita Vääräjoen ylittävän sillan läheisyydessä. Lyhyen retkeni aikana näin alueella suopöllön, tuulihaukan, töyhtöhyyppiä, iso-lepinkäisen, kuovin ja kurkia. Markkulassa sijaitsee myös Sievinmäenjärvi, jossa näin naurulokkeja ja lapintiiran.

Töyhtöhyyppä Markkulan pellolla

Töyhtöhyyppä Markkulan pellolla

Kukonkylä sijaitsee erinomaisen kanoottijoen varrella. Hyvä melontareitti alkaa esimerkiksi Jyringin kylällä olevan P-paikan kohdalta, ja kanootin voi nostaa ylös Kukonkyläntien kohdalla olevan sillan vierestä. Tällöin melottavaa matkaa tulee noin 16 kilometriä. Tauon voi pitää vaikka Sievinmäenjärvellä, jonka välittömässä tuntumassa Vääräjoki mutkittelee.

Kalastajille Vääräjoesta löytyy taimenta, madetta ja haastattelemieni ihmisten mukaan myös jokirapu on viihtynyt kesäaikana suhteellisen matalassa joessa. Peruslajeina saadaan tietysti myös haukea ja ahventa.

Kuvat ja teksti: Pepe Forsberg

Kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7094546 E 365454

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.