Esteetön reitti ihastuttavaa suomaisemaa katselemaan – Saari-Soljasen luontopolku Seitsemisen kansallispuistossa

Seitsemisen kansallispuistossa riittää nähtävää ja erilaisia kävelyreittejä. Saari-Soljasen luontopolku puiston itäosassa on noin kahden kilometrin reitti, joka kertoo ennen kaikkea suoluonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Esteetöntä reittiä pääsee katselemaan Kirkas-Soljasen rantamaisemia – ja metsäosuuksien keskellä on toinen maisemienkatselupaikka, Jaulinnevan katselulava.

Saari-Soljasen luontopolku Seitsemisen kansallispuistossa Ylöjärvellä
Päivämäärä: 15.9.2018
Luontopolkumiehen reittinumero: 41
Reitin pituus; 2,2 km
Kohokohdat: Esteetön reitti Kirkas-Soljasen katselupaikalle, tulipaikat lampien rannoilla.
Opasteet ja kyltit: Selkeät
Parkkipaikka: Soljostentien varrella. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Varusteet/jalkineet: Suoreitillä pärjää kyllä kuivin jaloin, mutta karpaloiden keruussa saappaat olivat tarpeen.
Helppo reitti
Keittokatos Saari-Soljasen rannalla

Tein patikkakaverin kanssa viikonloppuretken Seitsemisen kansallispuistoon. Tarkoitus oli kävellä reittejä lauantaina ja sunnuntaina, mutta lauantai oli valitettavan sateinen ja odottelimme sään paranemista alkuiltaan asti. Lopulta sade vaikutti lakkaavan ja ajelimme Seitsemisen luontokeskuksesta kymmenkunta kilometriä Saari-Soljasen luontopolulle. Pieni kartanlukuvirhe pudotti meidät pois kansallispuiston eteläreunalta, mutta huomasimme virheen ja ajoimme Soljostentietä Saari-Soljasen parkkipaikalle. Siis todellakin: tie on nimeltään Soljostentie, mutta järvet ovat Saari-Soljanen ja Kirkas-Soljanen. Parkkipaikalla tutustuttiin vielä reittiin, joka karttaan merkitty vihreällä.

Lähtöpaikalla oli faktaa myös Seitsemisen kansallispuiston muista reiteistä sekä Soljasten soista.

Reitin voi aloittaa ja lopettaa Saari-Soljasen keittokatokselta, josta kuva myöhemmin. Kurkkasimme sinne sisään ja aloitimme kävelyn. Satakunta metriä mäntykangasta, sitten suon laitaan. Alkumatkan reitti on esteetön ja ramppi jatkuu aina Kirkas-Soljasen katselulavalle asti, noin 500 metrin päähän.

Syksyinen suo on upean värinen. Harmi, että sää ei ollut mitä kaunein, mutta onneksi sade oli tosiaan lakannut.

Noin 500 metrin kävelyn jälkeen rengasreitti kurvaa oikealle. Leveä ramppi vaihtuu kapeisiin pitkospuihin. Sateen jäljiltä ne olivat kosteat, mutta onneksi eivät kovin liukkaat. Löysimme pitkospuiden vierestä muutaman karpalon, ne menivät parempiin suihin.

Koko lenkki ei sentään ole suo-osuutta, välillä on pieniä metsäsaarekkeita. Kuljemme mäntymetsän läpi leveähköä polkua pitkin.

Reitin varrella on puolenkymmentä infotaulua, joissa kerrotaan suo- ja korpiluonnosta ja sen eliöstöstä.

Kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan risteykseen, josta voi tehdä piston Jaulinnevan katselulavalle.

Lava ei ole perinteinen ”lintutorni”, vaan suon pinnan tasolla oleva puulava, jossa oli istuskelupenkki. Tässä olisi varmasti mukava istuskella aurinkoisena kevät- tai kesäaamuna lintuja katselemassa ja kuuntelemassa. Nyt maisema oli kovin hiljainen ja rauhallinen.

Vielä 400-500 metriä suo- ja kangasmaiseman vuorottelua ja kierros on kierretty. Aikaa meni reilut 40 minuuttia. Keittokatoksella savu nousee piipusta ja sisältä kantautuu ihmisten ja koiran ääniä. Muita kävelijöitä emme tällä reitillä nähneetkään – se varmaan johtui osaksi harmaasta säästä. Meillä on makkarat mukana, mutta päätämme lähteä etsimään toista paikkaa niiden paistamiseen.

Ajamme muutama sata metriä Kirkas-Soljasen pohjoisrannalle ja kävelemme tulipaikalle. Tyhjää. Samoihin aikoihin alkaa aurinkokin paistaa. Ilta on täydellinen, paistamme makkarat ja nautiskelemme kauniista illan valosta Kirkas-Soljasen rannalla. Mukava päätös lyhyelle kävelyretkelle!