Tämä on yksi Savon seitsemästä ihmeestä – Orinoron rotko Leppävirralla

Orinoron rotkolaakso on syntynyt jääkauden loppuvaiheessa, kun sulamisvedet ovat vieneet sieltä irtaimen maa-aineksen. Rotkolla on pituutta yli sata metriä ja syvyyttäkin paikoin jopa 20 metriä. Täällä kannattaa samalla kävellä mukava seitsemän kilometrin luontopolku, jonka puolivälissä rotko sijaitsee.

Orinoron luontopolku Leppävirralla
Päivämäärä: 30.7.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 701.
Reitin pituus: 7,5 km.
Kohokohdat: Mukava luontopolku maalaismaisemineen – ja varsinaisena kohokohtana tietysti upea rotko!
Parkkipaikka: Luontopolun pysäköintipaikka osoitteessa Mustinmäentie 83, hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Rotkoon kannattanee valita hyväpohjaiset kengät. Kovin vaikeana en reittiä pitänyt.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Olin käynyt Orinoron komealla rotkolla kerran aiemmin, ennen blogiaikojani. Kesän 2008 käynnistä oli aika vähän muistissa – muistin oikeastaan vain peltomaisemat, rotkon lähelle nousevan hiekkatien sekä sen pohjalla kasvaneet raatteet. Oli aika lähteä tutustumaan paikkaan ja dokumentoimaan koko luontopolku uusin kuvin. Ajelin Mustinmäentielle heinäkuisena päivänä. Pysäköintipaikka on Mustinmäen kylätalolla. Kylttikin sen toteaa, vihdoinkin Orinorolla! Tämä on myös yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Ai mitkäkö ne muut ovat? Se minunkin piti netistä tarkistaa – kerron tekstin lopussa.

Tässä on myös hieno ja suurikokoinen reittikartta. Tämä pysäköintipaikka on reitin lounaiskulmassa. Tästä on Orinoroon matkaa reilut kolme kilometriä. Vähemmällä kävelyllä selviää, jos ajaa auton Hanhiahontien/Sileäkankaan pysäköintipaikalle noin kilometrin päähän rotkosta. Reittimerkinnät ovat täällä keltaisia – samoin kuin kartan alareunassa kohti Orinoroa opastava taulu.

Reitti alkaa ohrapellon laidassa, kärrytietä pitkin.

Polku käy rehevässä notkossa ja jatkaa sitten kohti Mustinmäen korkeinta kohtaa. Alkumatkalla kuljetaan melkeinpä viivasuoraan kohti kaakkoa.

Puolentoista kilometrin kohdalla ohitetaan Tuhkulan autiotila. Tilan rakennukset eivät juurikaan näy polulle, sen verran kaukana peltojen takana ollaan. Ihmettelin sitä, että reitin ensimmäinen taulu oli numeroitu kolmoseksi – oliko minulta jäänyt kaksi ensimmäistä huomaamatta. Jossain vaiheessa aloin miettiä, mahtoiko reitti oli aiemmin linjattu eri tavalla. Palaamme tähän myöhemmin.

Kahden kilometrin kohdalla polku yhtyy leveämpään hiekkatiehen. Risteyksessä käännytään kohti pohjoista, Orinorontielle. Nyt seuraa nousuosuus, jonka muistin edelliseltä kerralta. Peltojen ympäröimä tie nousee kolmisenkymmentä metriä ylemmäs, Kalliomäelle.

Mäen päällä ohitetaan Kalliomäen autiotilaan kuuluva kiviaidan pätkä. Nyt ollaan reitin korkeimmalla kohdalla.

Tähän asti kävely sujui melkoista vauhtia, kun matka taittui metsä- ja hiekkateitä pitkin. Nyt piti hidastaa, sillä reitti oli jo jonkin verran kapeampi ja askelia piti vähän sovitella puunjuurien väliin. Aletaan olla lähellä rotkoa.

Kohta edessä on opastaulu, jossa on kerroksellisuutta. ”Oikopolku kodalle”- sekä ”Polku jatkuu” kyltit vaikuttavat melko uusilta, sen sijaan muu info on vanhempaa. Takana on jo rotkon reuna.

Rotkoja on vaikea kuvata ylävinkkelistä. Onnistuin edes jotenkuten – alhaalla näkyy pieni pätkä pitkoksia. Varovaisuutta reunalla kulkiessa, kaidetta täällä ei ole.

Polku kulkee rotkon etelälaitaa pitkin ja laskeutuu sen jälkeen portaita pitkin alas. Nyt seuraa hieno osuus rotkon pohjalla. Alkumatkalla (eli rotkon kaakkoiskulmassa) ollaan leveämmässä rotkolaaksossa, kunnes se suppilomaisesti kapenee.

Rotkon pituus yllätti. En muistanut sen olevan näin pitkä ja vaihteleva. Seinämät ympärillä ovat välillä korkeampia ja välillä vähän matalampia. Pohja ei ole aivan tasainen, mutta suurimmaksi osaksi kuljetaan pitkoksilla ja portailla, joten kulku sujuu kohtuullisen mukavasti. Muutama metri kuljetaan paljaalla maalla – ja kivikossa on hieman varottava askeliaan.

Komein kohta on rotkon luoteisosassa. Portaita pitkin laskeudutaan kosteahkoon ja korkeareunaiseen kapeikkoon. Mikro-ilmaston huomasi hyvin, täällä oli selvästi viileämpää kuin rotkon päällä.

Olin myös ihmetellyt, missä kohdassa rotkoa edellisellä retkellä mieleeni jäänyt raatematto oli – se löytyi täältä. Penkkikin oli tarjolla. Olin kaivannut taukopaikkaa jo jonkin aikaa, mutta lopulta päätin jatkaa matkaa vielä läheiselle nuotiopaikalle, ehkä siellä olisi vähän lämpimämpää kuin täällä.

Rotkosta ulos ja kohti läheisen Orkonen-lammen rantaa. Reitti on tässä kosteahko – ja polulla oli täällä useampikin linjaus. Veikkaan, että keväisin kostea ranta joudutaan kiertämään vähän kauempaa. Pohjoiselta pysäköintipaikalta saapuva lyhyempi polku yhtyy muuten reittiin näillä tienoilla. Matka rotkolta taukopaikalle on noin puoli kilometriä.

Ei ollut tämäkään taukopaikka ihan aurinkoinen, mutta selvästi lämpimämpi kuin rotko. Aurinko paisteli hieman puiden välistä nuotiokehän penkeille – ja kahvi ja leivät maistuivat. Taukopaikalla on myös kota, jos sää vaatii sisätiloihin menemistä.

Orkosen rannassa on laituri, joten tästä voisi helposti pulahtaa myös vilvoittavalle uinnille.

Reitti jatkuu laavulta hetken matkaa hiekkatietä pitkin, sitten käännytään taas pitkospuille, jotka vievät toisen kauniin lammen, Haukisen, rannalle. Haukisen etelärannassa on suolammista kertova opastaulu sekä penkki. Opastaulu (numero 7) mainitsee reitin kulkevan kolmen korpirämelammen kautta. Orkonen ja Haukinen ovat yhä reitin varrella, mutta kolmas lampi eli Huttunen ei nykyisin tälle polulle näy.

Istahdin penkille ja otin kuvan. Mietin, että olisin voinut mielihyvin pitää taukoni tässä – paikka oli hieman aurinkoisempi ja maisema todella mieluinen. Kävelyä oli tässä vaiheessa takana hieman yli viisi kilometriä.

Reitti nousee Haukisen rannasta hiekkatielle. Tässä oli käyntini aikaan (kesällä 2026) menossa harvennushakkuu, metsäkoneiden äänet kuuluivat parinsadan metrin päästä. Tien laidassa oli puukasoja. Reitti oli kuitenkin turvallinen kävellä. Hetken päästä tien laidalla oli myös hakkuualasta kertova opastaulu. Yllättäen sen numero oli 2. Tästä voi varmasti päätellä aiempaa reittiä, jota olen luultavasti kesällä 2008 täällä kävellyt itsekin. Reitin alkupää on luultavasti kulkenut Huttunen-lammen kautta tälle metsätielle, jota nyt kuljetaan reitin loppupuolella. Kylttiä numero 1 en tällä kävelyllä nähnyt.

Loppumatka kuljetaan teitä pitkin. Sympaattinen metsätie vie koivikon halki peltomaisemiin.

Viimeinen kilometri on leveää hiekkatietä ja avaraa maalaismaisemaa. Ensin Hanhiahontietä (jonka varrella on Orinoron rotkoa lähempänä oleva pysäköintipaikka), josta käännytään lopuksi Mustinmäentielle.

Viimeisessä risteyksessä on myös viitta kohti maisemakohdetta. Sinne on noin 300 metrin pisto Mustinmäentietä pitkin – juuri vastakkaiseen suuntaan kuin pysäköintipaikalle. Hiekkatiekävely väsytti sen verran, että päätin käväistä siellä lopuksi autolla.

Tässä siis vielä lopuksi kuva maisemasta, joka avautuu Mustinmäentieltä kohti pohjoista. Voisi kuvitella olevansa vaaramaisemissa, savolaiseksi maisemaksi tämä on harvinaisen jylhää ja avaraa.

Sitten faktat: reitin pituus minun mittaukseni mukaan lähes 7,5 kilometriä. Käytin aikaa kaksi tuntia ja vartin. Siihen sisältyi noin kymmenen minuutin tauko Orkosen rannan tuntumassa. Tapasin reitillä kolme muuta kävelijää. On myös mainittava, että pysäköintipaikka oli tyhjä sinne saapuessani, mutta kävelyni aikana sinne oli tullut puoli tusinaa autoa. Opastin myös paikalle saapuneelle porukalle tien kohti toista pysäköintipaikkaa, kun toivoivat pääsevänsä vähemmällä kävelyllä rotkolle.

Orinoron luontopolku on keskivaativa. Täällä tarvitaan kohtuuhyvää kuntoa vaihtelevien maastojen ja muutamien kivisten tai puunjuurien täyttämän polkuosuuden takia.

Sitten niihin Savon seitsemään ihmeeseen. Kalakukko, Korkeakoski, Orinoron rotko, Seinävuoren rotko, Pisa, Puijo ja savon kieli. Kaikki koettu! Alla linkit muihin kävelemiini ihmeisiin – kalakukkoon ja savon murteeseen saatte tutustua muilla tavoin.

Sijainti: N=6930573.888, E=549968.370 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62,5028416, GEO:lon=27,9699338

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Jäppilän kivikuru
Peisin Polku Varkaudessa
Kotkanpolku Joroisissa
Lintharjun luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.

Savon ihmeet:
Korkeakoski
Seinävuoren rotko
Pisa
Puijo