Mäntyharjun mukava Citypatikka kulkee Pyhäveden rantoja hipoen

Mäntyharjun keskustasta voi lähteä kivalle kävelyreitille pitkin Pyhäveden rantoja. Citypatikka kiertelee lähes kaikki pohjoiseen kurkottavat niemet: Haapaniemen, Teerniemen, Pappilanniemen ja Pöydänpäänniemen. Reitti tarjoaa niin upeita järvimaisemia kuin mukavia taukopaikkojakin. Pitkähkö janareitti on yli 12 kilometrin mittainen.

Citypatikka Mäntyharjulla
Päivämäärä: 7.8.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 702.
Reitin pituus: 12,5 km. Luontopolkumiehen kiertämä ympyräreitti noin 11,5 km.
Kohokohdat: Paljon rantamaisemia tarjoava mukava polku, pari kivaa taukopaikkaa.
Parkkipaikka: Mäntyharjun asema, Asematie 10. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lähtöpaikka on Mäntyharjun asemalla, joten tähän pääsee vaikka junalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Olen kiertänyt nyt yli 700 luontopolkua. Pikku hiljaa on tullut sekin ajatus, että mahdanko keretä kävellä jonkin merkityn polun Suomen jokaisessa kunnassa. Laitoin kunnat ja kävellyt polut taulukkoon ja totesin, että jäljellä on vähän yli 70 kuntaa. Yllätyin, että minulla oli vielä yksi oman mökkeilymaakuntani Etelä-Savon kunta ilman käveltyjä polkuja, nimittäin Mäntyharju. Repoveden kansallispuistohan on lähellä, mutta kaikki siellä kävelemäni reitit ovat Kymenlaakson (Kouvolan) puolella. Päätin korjata tämän puutteen saman tien.

Keskustasta lähtevä Citypatikka tuntui olevan hyvä reittivalinta, joten ajelin mökkimatkalla Mäntyharjun asemalle, jossa on hyvin pysäköintitilaa. Kartta löytyy aivan raiteiden tuntumasta. Netin perusteella en ollut aivan saanut selvää siitä, olisiko 12,5 kilometrin pituinen reitti jana- vai ympyräreitti. Tästä pääsin vihdoin kärryille: reitti alkaisi täältä aseman vierestä ja päättyisi Uutelan laavulle 12,5 kilometrin päähän. Kartalla ollaan reitin itäisimmässä pisteessä. Reitti kulkee tästä kohti länttä ja sitten lopuksi etelään. Minä päätin tutustua reitin pohjoisosaan. Tavoitteeni olisi kulkea koko reitti Mäntyharjuntien pohjoispuolella – ja palata sitä pitkin takaisin lähtöpaikalle. Tässä oli vain yksi mutta: taas kerran oli sadetta tiedossa ja seurailin sadetutkaa koko ajan. Tässä kohdassa näytti, että pysyisin kuivana seuraavat pari tuntia.

Ja vielä yksi kommentti ennen starttia: taulun vasempaan laitaan kiinnitetty ”Citypatikka”-merkki sekä punainen nuoli johdattivat reitille. Samoja merkkejä käytetään reitin varrella useasti risteyskohdissa.

Alku sujuu asfaltoitua Asematietä pitkin. Reitin ensimmäiset nähtävyydet ovat vanha ratavartijan mökki sekä kivalta näyttänyt rantaravintola Kurkiniemi. Jälkimmäisen vieressä olikin jo ensimmäinen opastaulu. Sen teksti on täsmälleen sama kuin lähtöpaikan taulussa. Tässä ohitettavasta Kurkilahdesta kerrotaan, että se on ollut tärkeä paikka – täällä on sijainnut mm. satoja ihmisiä työllistänyt Askel-kenkätehdas, johon minullakin liittyy yksi tarina. Kerron sen myöhemmin.

Kurkilahden maisemaa voi ihailla esimerkiksi tältä laiturilta. Samoilla tienoilla ohitetaan myös uimaranta.

Kurkilahden jälkeen reitti kääntyy kohti pohjoista. Asfalttiosuus loppuu, nyt jatketaan pitkin hiekoitettua kevyen liikenteen väylää. En ollut millään lailla selvillä matkasta, jonka kävelisin täällä Mäntyharjuntien pohjoispuolella. Kirkonkylään näyttäisi olevan matkaa 5,3 kilometriä – arvelin, että siellä kieppeillä kääntyisin takaisin kohti asemaa. Ehkäpä kävelyä tulisi noin kymmenen kilometriä yhteensä.

Ulkoiluväylän vieressä oli erilaisia tauluja tihein välein. Tässä ollaan Mielenhyvinvoinnin polulla, ja taulut antavat erilaisia harjoituksia (tässä hengitysharjoitus). Puihin kiinnitetyissä kysymyslapuissa puolestaan visaillaan mm. Punaiseen Ristiin ja Vapepaan (Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun) liittyvissä asioissa. Edellisen kysymyksen vastaukset ovat aina seuraavassa lappusessa.

Reitti seurailee Pyhäveden rantaa. Mietin mm. sitä, että mäntyharjulaisilla taitaa olla paljon soutuveneitä, sillä niitä oli reitin varrella kymmenittäin. Ja sitä, miten mukavaa on, kun ranta on jätetty ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Tämä väylä todellakin kulkee järven rannassa useamman kilometrin. Asutusta ja muita rakennuksia aivan rannan tuntumassa ei juurikaan ole, paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Karttaan oli merkitty uimaranta, jo toinen reitin varrella. Täällä oli rauhallista elokuisena perjantai-iltapäivänä.

Seurailin myös Mäntyharjun nettisivulla olevaa pdf-karttaa. Koko reitin pohjoisimpaan kohtaan oli merkitty taukopaikka. Täältä löytyikin pari puistonpenkkiä, mukavalla paikalla aivan Pyhäveden (ja tarkemmin sanoen Haapaselän) rannalla. Olin pitänyt kahvitauon ajoreitin varrella hieman ennen tänne tuloa, joten minä päätin jatkaa vielä seuraavia penkkejä kohti.

Näillä tienoin loppuivat visailukysymykset ja Mielenhyvinvoinnin polun tehtävät. Saman tien alkoikin seuraava tehtävärypäs, kun minut toivotettiin tervetulleeksi hyvinvointipolulle.

Ensimmäinen tehtävä oli punnerrus puuta tai kiveä vasten. Molempia apuvälineitäkin oli tarjolla.

Hetken päästä ohitetaan toinen Citypatikan opastaulu. Ollaan Pyhäveden rannan tuntumassa. Se on ollut 1970-luvulle asti osa tärkeää uittoväylää, jota pitkin on uitettu puita Saimaasta kohti Kymenlaakson puunjalostustehtaita.

Kartan mukaan tässä, noin kolmen kilometrin kohdalla, kuljetaan Kaislarannassa. Ja kyllä, tämä lahti oli täynnä järvikaislaa. Tämä polun osa oli itselleni yksi mieluisimmista maisemista tällä reitillä.

Tässä vielä kuva kauniista kaislarannasta. Taustalla näkyvä Lankaniemi on muuten ainoa reitin varrella oleva niemi, jossa polku ei käy.

Neljä kilometriä takana. Nyt loppui leveä ulkoiluväylä ja siirryttiin kapeammalle metsäpolulle. Tähän asti reitti oli myös äärimmäisen tasainen. Metsäpolku vie ensimmäiselle mäelle, mutta korkeuseroa on vain muutama metri. Oransseja reittimerkintöjä alkui näkyä yhä useammin. Mietin välillä sitä, olisivatko ne varmasti Citypatikkaan liittyviä – en ollut nähnyt siitä mitään mainintaa. Tätä kirjoittaessani huomasin, että oranssit maalimerkinnät on mainittu Mäntyharjun sivulla löytyvässä esitteessä.

Polku tuo Syvälahteen ja kulkee hetken ajan lahden rannassa. Kolmas reitin opastaulu kertoo suopursuista. Näillä kieppeillä polun keskellä oli pyöräilykypärän kokoinen kivi ja sen edessä makoili kerälle kiertynyt kyykäärme. Hätkähdin hieman, mutta niin säikähti käärmekin. Annoin sen luikerrella tiehensä.

Reitti vie nyt Teerniemeen. En ollut lukenut siitä mitään etukäteistietoja ja ihmettelin polun laidalla olevaa taulua, joka kieltää kiipeämisen linnoitteiden päälle. Mistä olisi kyse? Ensimmäisenä ohitin jonkinlaisen taisteluhaudan.

Kohta olin parikymmentä metriä korkealla kalliolla, jossa linnoituksesta oli useampikin opastaulu. Tänne on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikaan puolustuslinjoja, josta varustauduttiin torjumaan vihollisen etenemistä kohti itää. Kallion laelta on rajoitettu näköala kohti luodetta, ja täältä löytyi myös evästelypöytä, jota minäkin hyödynsin.

Kalliolta laskeudutaan kohti Teerlahtea. Ympärillä on kaunista ja valoisaa sekametsää.

Reitti ylittää Teeriniementien. Hetken aikaa kuljetaan viivasuoraa polkua rehevässä maastossa.

Nyt polku tekee jyrkän mutkan kohti pohjoista ja seuraavaa niemeä, Pappilanniemeä. Tämä oli toinen suosikkimaisemistani tällä reitillä. Harju kiertelee ympäri niemen rantoja – ja sen keskellä on kosteikko. Täällä kulkee hiemen leveämpi kärrypolku, mutta suuri osa niemen kierrosta tapahtuu kuitenkin kapeahkoa metsäpolkua pitkin.

Reitti laskeutuu rantaan ja Pappilanniemen taukopaikalle. Ensimmäisenä silmiin osuu jonkinlainen polttopuusavotta, joka täällä on menossa. Puusee on kuvan vasemmalla puolella, laavu takaoikealla.

Laavu on hienolla paikalla, aivan rannan vieressä.

Taukopaikkaa kutsutaan kartoissa Nuotioniemen laavuksi. Tämä on myös Pyhäveden melontareittien taukopaikka.

Rannasta noustaan hurjan jyrkästi takaisin harjulle. Nousua kertyy hetkessä 25 metriä, ja tässä käydään reitin korkeimmalla kohdalla. Hetken päästä reitin ensimmäiset pitkospuut vievät kohti viimeistä niemeä, Pöydänpäänniemeä. Tämän enempää pitkoksia ei täällä tarvittu.

Tällä niemellä on reitin läntisin kohta. Pyhäveden sininen selkä nähdään tässä viimeisen kerran. Katsoin sadetutkaa, joka näytti reipasta sadetta noin puolen tunnin päähän. Mahtaisinko keretä kävellä kierroksen loppuun kastumatta…

Polku kääntyy etelään ja yhtyy kohta Pöydänpääntiehen. Sen varrella on Tervalahden lähde, josta monet ovat aikoinaan hakeneet juomavetensä.

Kahdeksan kilometriä kävelyä takana ja reitti saapui asfaltoidulle Mäntyharjuntielle. Citypatikka jatkuisi hetken matkaa kohti länttä ja kääntyisi Taidekeskus Salmelan kohdalta kohti etelää ja Uutelan laavua. Minä käännyin vasemmalle eli itään ja kävelin pitkin Mäntyharjuntietä takaisin asemalle.

Tarina Askel-kenkätehtaasta liittyy Mäntyharjuntien maisemiin. Muistelin kävellessäni 1990-luvulla juoksemaani Askel-hölkkää, joka kulki osan matkaa juuri tätä tietä pitkin. Voitin tapahtumaan osallistuneiden kesken arvotut kenkätehtaan valmistamat kengät. Ne päätyivät mummoni käyttöön, koska ne olivat naisten mallia ja hänelle sopivaa kokoa.

Mäntyharjuntieltä käännyin Asematielle. Viimeisen kilometrin aikana pohjoispuolella oli todella synkät pilvet, mutta onneksi se sadealue ei osunut päälleni. Menin aseman vieressä olevaan Makasiinin Puotiin ja Kahvilaan limsalle ja leivälle, ja samalla alkoi todella ravakka sadekuuro. Olipa säkä!

Tämän kävelyn pituudeksi tuli noin 11,5 kilometriä. Käytin aikaa noin kolme tuntia. Vauhti oli melko reipas, monestakin syystä. Tapasin yllättävän vähän muita ihmisiä – mahdoinko nähdä yhtään ihmistä ensimmäisen kilometrin jälkeen, kunnes saavuin Mäntyharjuntielle? Luultavasti en.

Reitti on keskivaativa. Teerniemen ja Pappilanniemen nousut ovat melko jyrkkiä, mutta korkeuserot ovat kuitenkin maltillisia. Korkeimmillaan ollaan 25-30 metriä järven pinnan yläpuolella.

Citypatikka – oliko tämä kiva kävelyreitti nimensä mukainen? Jos asfalttiosuus Mäntyharjuntiellä kuuluisi virallisesti reittiin, niin nimi sopisi paremmin. Kun täällä kävellään lähinnä rauhallisissa metsä- ja järvimaisemissa, en pitänyt sitä mitenkään cityhenkisenä. Jos Mäntyharjulla koetaan rannassa kulkeva ulkoiluväylä citypatikkana, niin olkoon. Nautin kovasti kävelystäni ja suosittelen kyllä reittiä muillekin.

Sijainti: N=6809716.234, E=493637.913 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61,4213969, GEO:lon=26,8807600

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Irja Hannosen polku
Suojavedentien lenkki
Linnaniemen polkureitti
Ketunlenkki Repovedellä

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.