Viuhan luonnonsuojelualueella Lahdessa testaamassa uutta nuotiopannua

Saimme anopiltani ihastuttavan pienen nuotiopannun, jonka hän oli löytänyt kirpputorilta. Sitähän alkoi heti seuraava retken suunnittelu, että pannu päästään testaamaan. Sopivasti syksyiset ilmatkin tulivat, joten on ajankohtaistakin, että retkellä saa lämmintä juotavaa. Retkikohteeksi valitsimme lopulta Lahdesta löytyvän Viuhan metsän, josta löytyy luontopolku, laavu ja lammenrantoja.

Luontopolku 3,6 km

Lähtöpaikka kartalla (Ojakorven metsätie, Lahti)

Alueen ja reitin kartta (pdf, lahdenseudunluonto.fi)

Koko viikon malttamattomana odotin, että pääsisi metsään. Viimeisin viikko oli kuitenkin niin hektinen, että arki-iltoihin ei retkeä saanut mahdutettua. Tärkeää luonnossa liikkumisessa on ainakin itselle, että sitten ei ole kiire mihinkään ja ehtii oikeasti rauhoittumaan. Retkipäiväksi valikoitui siis perjantai-ilta. Ihana aloitus viikonlopulle, kun pääsi vähän retkeilemään. Retkelle päätimme lähteä meille jo ennestään tutulle Viuhan luonnonsuojelualueelle. 

Viuhan luonnonsuojelualue sijaitsee Lahdessa, ja lähtöpaikkana luontopolulle on Ojakorven metsätiellä oleva parkkialue. Viuhan luonnonsuojelualueelta pääsee myös esimerkiksi Pesäkallion luonnonsuojelualueelle sekä Kunnakseen ulkoilureittiä pitkin. Talvisin alueella on latureitit hiihtämistä varten.

Alueella on 3,6 kilometrin pituinen luontopolku, joka ei ole ympyräreitti. Lähdimme seuraamaan polkua, ja 1,5 kilometrin päästä tulimme hiekkatielle. Kävelimme ensin lyhyen matkaa oikealle, josta pieni pitkospuupätkä vei Kaarlammin rantaan ja Kaarlammin laiturille.

Alkumatkan leveä polku
Pitkospuut Kaarlammin rantaan
Kaarlammin laituri

Lämpimämmällä kelillä olisi voinut käydä uimassakin, mutta nyt syksyn viileys ei enää innostanut pulahtamaan. Jatkoimme matkaa takaisin tielle, ja tällä kertaa päinvastaiseen suuntaan. Hetken kuluttua ohitimme Kaarlammin laavun, jossa pariskunta teki tulia. Halusimme vielä kävellä luontopolun loppuun saakka ja palata sitten laavulle, joten jatkoimme tässä kohtaa matkaa. Jonkin aikaa kävelimme hiekkatietä pitkin ja ohitimme myös kauniin pienen suoalueen, ennen kuin seuraava luontopolkukyltti johdatti meidät takaisin metsään.

Tein poluilla havaintoja siitä, että alue on maastopyöräilijöiden suosiossa. Ajoittain poluilla siis näkyi pyörällä kulkemisen jälkiä. Pian olimmekin alueen toisessa laidassa Salalammilla. Salalampi on rauhallinen vesistöalue, jonka toisella rannalla on asutusta ja mökkejä. Kävimme Salalammilla melomassa kumijakilla keväällä sen rauhallisen sijainnin vuoksi. 

Salalammi
Kesäinen melontamuisto Salalammilta

Lähdimme pikku hiljaa valumaan kohti Kaarlammin laavua. Laavulla aiemmin ollut pariskunta tuli meitä vastaan. Ilta alkoi jo hieman hämärtää, joten saimme ollakin laavulla kahdestaan sinne päästyämme. Tulien teossa ei mennyt kauaa johtuen siitä, että laavulla oli juuri tulet tehty. Purimme repusta evästarvikkeet, täytimme nuotiopannun vedellä ja laitoimme ritilälle lämpenemään. Lisäksi meillä oli ruisleipiä, jotka myös päätyivät nuotiolle lämpiämään folion päälle. Lämmitetyistä ruisleivistä sai herkullisen iltapalan, kun levitimme margariinin, leikkeleitä ja tuoretta paprikaa päälle. Vesikin lämpeni pikku hiljaa, ja – kun kylmäkin alkoi olla auringon laskiessa – kaiken kruunasi lämmin kaakao.

Oman tunnelmansa toivat nuotion äänet, mitä olinkin kaivannut. Luonnon äänet, retkeilyn äänet, rauha ja hiljaisuus. Kaikki mitä sillä hetkellä kaipasin, oli siinä. 

Hämärtää jo.

/Pilvi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.