Kesäpäivän retki Långön saarelle Raaseporissa

Vaikka Uudenmaan sulku ei lopulta kestänyt kahta viikkoa pidempään, antoi se kuitenkin minulle kimmokkeen alkaa tutkia Uudenmaan retkikohteita ihan uudella innolla. On ollut ilo huomata, että pelkästään Uudenmaan alueelta löytyy mitä erilaisimpia hienoja luonto- ja retkikohteita. Olimme suunnitelleet saariretkeä jonnekin ystäväni kanssa ja kun vapaamme sattuivat samalle arkipäivälle, päätimme suunnata Raaseporiin Långön saarelle, koska arvelimme siellä olevan rauhallista. Suositummat kohteet arveluttivat koronariskin vuoksi, kun ystävän pienet 2- ja 4-vuotiaat lapset olivat lähdössä mukaamme.

Retkeen kulunut aika: 3–4 h (lasten kanssa)
Kohteessa tulipaikka
Kohde kartalla

Lähdimme siis matkaan elokuisena arkipäivänä kohti Raaseporia. Matka-ajaksi navigaattori näytti noin puoltatoista tuntia Helsingistä. Långön on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen (Uuvi) kohteita, ja sijaitsee siis saaressa merellä. Kummallakaan meistä ei ole venettä, mutta läheisestä Sandis-saaristokaupasta voi vuokrata soutuveneitä salmen ylitystä varten. Ystäväni oli varannut meille soutuveneen, joka maksoi 10 euroa + 10 euron pantti. Kauppa ja kahvila ovat auki kesäkuukausina päivittäin, myös viikonloppuisin.

Parkkipaikka löytyi Långösundin viitan kohdalta, eikä paikalla ollut muita. Hyödynsimme huussi-palveluita ennen kuin lähdimme seuraamaan polkua pikku pellolle. Soutuveneet löytyivät ihan läheltä alaspäin käännettyinä tervaleppien juurelta. Airot oli ripustettu hauskasti puuhun. Saimme lastattua lapset ja reput kyytiin ja sitten matkaan! Venevalkamaan johti kapea aukko kaislojen keskeltä, ja vähän aikaa taistelimme, että pääsimme liikkeelle alkuvauhdin tyssättyä kaisloihin.

Venematka meni nopeasti, sillä salmi ei taida olla montaa kymmentä metriä leveä. Aurinko kuitenkin paistoi ja mietin, että soudanko juuri ensi kertaa merellä! Lapsia hieman pelotti, mutta onneksi matka oli lyhyt ja viistosti vastarannalta löytyi oiva rantautumispaikka. Bongasimme jo veneestä Uuvin karttoihin merkitsemän mukavan näköisen tulipaikan, jonne päätimme heti aluksi mennä tekemään lounasta, sillä olimme lähteneet varsin myöhään liikkeelle.

Retkikohteen rauhallisuudesta kertonee se, että kun olimme rantautuneet, huomasimme Lina-proomun tulevan salmesta polttopuulastissa. Ilmeisesti kaupalta oli kerrottu, että joku oli nyt saareen menossa ja tyhjää puuvajaa lähdettiin heti täyttämään! No meitä varten puuvajaa ei olisi tarvinnut täyttää, koska olimme muutenkin varautuneet Trangialla, jolla kokkailimme omat eväämme taukopaikan pöydillä. Lapsilla (ja aikuisillakin) riitti ihmeteltävää, kun pääsimme seuraamaan, kuinka polttopuulasti ajettiin dumpperilla proomusta jyrkähköä kalliota pitkin puuvajalle. Seuraaville retkeläisille riittää nyt pitkäksi aikaa puita!

Kun olimme saaneet syötyä, niin lähdimme seuraamaan kapeahkoa polkua kohti etelää ja niemen kärkeä. Olimme retkellä lasten ehdoilla, ja ystäväni oli rohkeasti jättänyt ensimmäistä kertaa lastenkantorinkan kotiin, joten 2-vuotiaankin pitäisi kävellä itse! Merkitsemätön polku mutkitteli sekametsässä, ja jo siinä oli lapsille seikkailun makua: mustikat ja kanervat ylsivät lapsia kainaloihin saakka! Pian polku katosi kokonaan, mutta rantaa oli helppo seurailla. Saarella ei siis selvästikään ole paljon kulkijoita.

Metsässä riitti monenlaista ihmeteltävää: lapsia kiinnostivat isot kilpikaarnan palaset, joita oli pudonnut männyn juurelle, erilaiset eläinten jätökset ja hieno kelopuu, joka oli sisältä ontto. Uuvin sivuilla oli puhuttu silokallioista, joita yritimme etsiä niemen kärjen suunnilta. Metsä muuttui kuitenkin tiheämmäksi ja lasten oli vaikeampi kulkea. Ihailimme yhdeltä sammaleiselta kalliolta lännen suuntaan näkyvää saaristomaisemaa, mutta jatkoimme vielä matkaa. Päätimme jatkaa niemen läpi katsomaan itäpuolen rantaa, josko kalliot olisivat siellä. Lapset jaksoivat kävellä, kun oli tiedossa, että sitten syödään keksejä, kun löydetään hyvä kallio.

Vastakkaiselta rannalta löytyikin sitten sopiva kallio eväiden syöntiin. Kallioilta oli mukava tähystellä merelle. Oikealla meni laivareitti, jossa harvakseltaan liikkui moottoriveneitä. Toisessa suunnassa lahden pohjukassa näkyi joutsenpariskunta, joita lapset tykkäsivät tähytä kiikareilla. Rannasta löytyi myös muuta kiinnostavaa tutkittavaa. Isompi lapsi huusi yhtäkkiä äitiä katsomaan jotain tärkeää asiaa meressä, ja toden totta: rantavedessä uiskenteli ihmeellinen noin 20 senttimetriä pitkä nauhamainen kala! Kala piti ikään kuin pyrstöllään pohjasta kiinni ja huojui veden mukana.  Minulle tuli mieleen vain merihevonen. Ystäväni selvitti retken jälkeen, että kyseessä täytyi olla siloneula! Eipäs ollut kukaan nähty semmoista kalaa ennen!

Tulomatkan tulimme hieman eri reittiä, ja lapset jaksoivat ihmeen reippaasti kävellä itse, kun saivat pitää kädestä kiinni. Saaressa olisi varmaan ollut mustikkaakin, mutta liekö joku poiminut, sillä näkyvillä oli vain yksittäismarjoja.

Lasten huojennukseksi soutuveneemme oli edelleen paikallaan ja soudimme takaisin mantereelle. Soutaminen oli niin mukavaa auringon paistaessa, että olisi ollut mukavaa soutaa vähän enemmänkin. Veneellä olisi voinut jopa soutaa koko eteläkärjen ympäri ainakin näin leppoisassa kesäkelissä, mutta ensi kerralla sitten! Nyt piti kiirehtiä palauttamaan veneen avain ennen kaupan sulkeutumista.

Långössä voi telttailla jokamiehen oikeudella, ja tulipaikan vieressä olikin muutama telttapaikaksi soveltuva kohta. Ehkä tänne voisi tulla toisen kerran yöretkelle ja käydä tutkimassa, olisivatko ne silokalliot olleet aivan eteläpäässä! Matkalla autolle löysimme paljon kypsiä vadelmia, ja kaupalla söimme vielä jäätelöt. Olipa meillä kiva kesäretki saareen!

Lue lisää

Raasepori – Retkipaikan tarinat ja vinkit

Lisätietoja kohteesta: Uuvi.fi

Venevuokraus: Sandis butik

Kuvat: Mari Valtonen & Sini Veuro

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.