Ruukinkartanon puutarhurin jalanjäljillä – Totin vehreä luontopolku Teijon kansallispuistossa

Toukokuun kevät on saanut kaupunkilaisista tiukan otteen. Lämpö saapui vihdoin Pohjolaan, ja kaikkialle on alkanut ilmestyä neitseellistä, heleää vihreyttä. Saavuimme ystäväni kanssa retkeilemään Saloon, Teijon kansallispuistoon, jonka alue henkii paitsi monipuolista meri-, suo-, metsä- ja järvimaisemaa, myös vuosisataista ruukkihistoriaa ja käsityöläisten taidonnäytteitä.

Lähtöpaikka kartalla

Uimaranta kartalla

Ei tulipaikkaa

Tällä kertaa Totin luontopolku Teijon kirkonkylän kupeessa houkuttelee meidät viettämään kanssaan lauantai-iltaa. Aivan kivenheiton päässä polulta sijaitsee Sahajärven idyllinen uimaranta. Sen katsastettuamme päätämme pulahtaa raikkaaseen järviveteen, kunhan olemme ensin kiertäneet luontopolun ja ihmetelleet rauhassa sen kaikkia kasveja ja kukkia, puita, puroja ja mutkia. Lehtometsä onkin mitä mainioin paikka kokea kevään heleää riemua.

Osoitteessa Teijontie 12 sijaitseva pieni parkkialue jää selän taakse luontopolun alkupätkän noustessa ylös rinnettä. Emme käänny luontopolkukyltin osoittamaan suuntaan vasemmalle, vaan jatkamme suoraan eteenpäin kiertääksemme noin 1,3 kilometrin ympyräreitin vastapäivään. Pian vastaan tuleekin sorastettujen polkujen risteys, ja oranssit reittimerkit puiden rungolla ohjaavat meidät oikeaan suuntaan.

Komeat pyökit, kuusivanhukset ja ylväinä pylväinä polun vieressä nököttävät kilpikaarnaiset petäjät muhkeine runkoineen toivottavat meidät tervetulleiksi luonnonsuojelualueelle. Tasaisen merensinisellä taivaalla möllöttävän ilta-auringon säteet lävistävät kookkaiden pyökkien kuulaat ja ohuet lehdet, pilkistävät lehtipuiden lomasta ja korostavat metsänmaton vaaleanvihreää sävyä. Lukuisat monihaaraiset pähkinäpensaat kaartuvat metsänpohjan ylle kuin suojellakseen lehdon monimuotoista elämää. Pelkkä vilkaisu tähän satumaiseen ympäristöön vahvistaa tuntemusta siitä, että seisomme todella vanhan lehtometsän siimeksessä. Eikä ihan minkä tahansa lehtometsän!

Ainoastaan alle kymmenesosa maamme metsistä on lehtoja. Usein tällaiset ravinteikkaat maaperäalueet on raivattu peltoviljelykäyttöön. Totin lehtoalueesta voimme kiittää erityisesti ruukkikylän kartanoa, sillä metsä oli aikoinaan osa sen puistoa.

Historia näkyy polun varrella monin tavoin. Kummastelemme muun muassa sitä, miksi metsässä kasvaa alppiruusuja. Selitys löytyy opastetaulusta: erilaiset vieraslajit istutettiin ruukinpuutarhurin Torsten Ranckenin toimesta aivan tarkoituksella tälle puistoalueelle. Rhodojen lisäksi polun varrella komeilee muun muassa jättituijia sekä ison valtameren takaa kotoisin olevia douglaskuusia hauskoine piikikkäine käpyineen.

Keväinen lehto on ilo kaikille aisteille. Tuomen tuhansien kukkien huumaava tuoksu hellii hajuaistia, ja rentukoiden kirkkaankeltaiset kukkapuvut saavat hymyn kasvoille. Valkovuokot kurottavat kaulojaan siellä täällä. Kielot eivät vielä kuki, mutta lehtipuiden juurella rehottavien kasvustojen runsaudesta päätellen ei kestäne kauaakaan, kun herkkien kukintojen tuoksu valtaa metsän. Kotkansiivet levittävät kruunujaan sinne tänne suppilomaisin kimpuin lehtilapojen päiden kiertyessä korkealle kerälle.

Parasta lienee kuitenkin siivekkäiden upea sinfonia vaihtuvine melodioineen. Se kaikuu alati metsän korkeuksissa soittajien ja laulajien piileskellessä lehdistön suojassa oksistojen päällä. Konserttimestareina toimivat tummasointinen mustarastas, taidokas laulurastas, kolikonkierittäjä-sirittäjä, helisevä punarinta, ponteva peippo ja kuulakkaasti viheltävä huilisti – mustapääkerttu.

Reitin puolivälin tienoilla lepää pieni lampi, jonka vieressä on pato. Kulku padolle on toistaiseksi suljettu. Lammen pinta on aivan tyyni, ja puut peilaavat itseään veden tasaisella pinnalla. Taustalla kohisevan kosken pauhu rauhoittaa viimeistään kulkijoiden mielen.

Askel eteenpäin, ja historian havina jatkuu. Vanhat kiviportaat johdattavat alas puron äärelle ja sen ylittävälle pienelle sillalle. Opastaulun tarinan mukaan paikalla toimi taannoin, todennäköisesti 1700-luvulla, saha. Nyt siitä on jäljellä enää kasa kivijalkaa ja kiviröykkiöitä sekä röpelöiset kiviraput. Puron varrella kasvaa muun muassa taikinamarjaa, kukkivia käenkaaleja, alvejuuria, runsain mitoin valkovuokkoja ja jopa muutamia harvinaisuuksia, keltavuokkoja. Vastapäinen kalliorinne kohoaa korkeuksiin. Paikka on kauneudessaan vaikuttava.

Totin ympyräpolku Sahajärven kupeessa ei pärjäisi reittien pituuskilpailussa, mutta tarjoilee kauneudellaan ja erikoisuudellaan mieleenpainuvia muistoja. Reilun kilometrin mittainen polku täydentää kansallispuiston muita reittivaihtoehtoja ja sopii mainiosti myös perheen pienimmille. Sahajärven kauniit rannat ja kallioseinämät täydentävät kokonaisuutta.

Pulahdus järven vilvoittavaan veteen saa retkeilijöiden väsyneiden jalkojen kolotukset kevenemään ja kruunaa keväisen luontoelämyksen. Sahajärven uimarannalla voi myös istahtaa penkille ja nauttia eväitä.

Kannattaa myös vierailla Teijon kylän keskustassa, kyläkaupalla ja mäen päällä kohoavalla ruukinkirkolla sekä katsastaa kylän kartanorakennus (v. 1770). Idyllinen Mathildedalin ruukkikylä käsityöläisputiikkeineen, ravintoloineen ja kahviloineen sijaitsee vain kuuden kilometrin päässä Teijolta.