Ryyppykallio, hiidenkirnu, mäyränkolo – Marttilan korven eräreitistö, osa 2.

Heikolan kyläyhdistys ylläpitää Marttilan kunnassa melko laajaa eräreitistöä. Polkuverkostoa on kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä kilometriä. Reitit kulkevat soiden ja metsäsaarekkeiden mosaiikissa ja niiden varrella on mukavia taukopaikkoja ja kiinnostavia ihmettelyn kohteita. Nyt on vuorossa reitistön eteläisen osan esittely.

Marttilan korven eräreitistö, Huhtaanmäen lähtöpaikka.
Päivämäärä: 24.9.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 454
Reitin pituus: 6,8 km (Huhtaanmäki-hiidenkirnu-Palokallio-vanhat petäjät-Onnenperänrahka-Huhtaanmäki). Paljon vaihtoehtoja!
Kohokohdat: Mukavat metsä- ja suomaisemat, kivoja käyntikohteita reittien varrella.
Parkkipaikka: Tällä kertaa starttasin Huhtaanmäen parkkipaikalta. Virallista katuosoitetta ei taida olla, itse navigoin Karhunpääntielle ja seurailin opasteita. Paikka kartalla.
Opasteet ja kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitit kulkevat osaksi suomaisemissa, joten kosteina aikoina kannattaa varmasti varustautua vedenpitävillä jalkineilla.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Tutustuin vuosi sitten Marttilan korven eräreitistön pohjoiseen ympyräreittiin. Päätin silloin ottaa joskus vuoroon eteläisen kierroksen. Nyt syyskuinen sunnuntai näytti olevan puolipilvinen tai jopa aurinkoinen – siis aivan täydellinen retkipäivä. Kirjoitin lapulle muutaman osoitteen (Marttilan lisäksi pari luontopolkua Paimiossa ja Salossa) ja läksin ajelemaan kohti Marttilaa, jonka halusin kuitenkin ensimmäiseksi kohteeksi.

Huhtaanmäen lähtöpaikalle on selkeät opasteet jo Marttilan keskustasta alkaen. Löysin helposti pysäköintialueelle, jossa oli jo yksi auto. Hämmästyin, kun täällä oli myös hyppyrimäki. Lähtöpaikan rakennuksen (jossa mm. vessa) seinässä on koko eräreitistön kartta.

Reitille startataan portin läpi. Samanlainen portti oli pohjoisessa päässäkin, Palaisten uimarannan parkkipaikalla.

Muutaman kymmenen metrin päässä voi valita ympyrän kiertosuunnan.

Tässä vielä tarkempi kuva eteläisestä reitistöstä. Koska ympyräreitin numerointi oli vastapäivään, läksin kiertämään reittiä siihen suuntaan. Päätin kiertää pisimmän mahdollisen ympyrän ensin ja käväistä lopuksi reitin keskellä olevalla Ryyppykalliolla. Taulun mukaisten välimatkojen mukaan kierroksen pituudeksi tulisi ilmeisesti 6,3 km.

Ja vielä yksi opaste. Sadan metrin päässä eroavat keskeltä kulkeva oikopolku (joka vie siis Ryyppykallion kodalle) ja pidempi reitti. Kurvasin tästä oikealle kohti länttä.

Alku kuljetaan kalliomaastoissa. Reittimerkintöjä on useaa tyyppiä. Sinivalkoisia vinoneliöitä, joissa on Eräreitistö-logo oli vielä jäljellä.

Tällä kalliolla puussa oli valkoinen muovinauha.

Myös oransseja maalimerkkejä oli reitille maalattu, kuten tässä alkumatkan kuusikossa. Reittikarttaan pohjoiset reitit oli merkitty vihreällä ja tämä eteläinen oranssilla, siksi oranssit maalimerkit ovat looginen ratkaisu.

Noin kilometrin kohdalla ollaan opastaulun mukaankin tuoreessa kangasmetsässä. Taulussa on infoa kuusesta sekä raudus- ja hieskoivusta. Näillä tienoin ylitettiin myös oja melko yksinkertaista lankkusiltaa pitkin. Se oli hieman vinossa ja liukas – onneksi liu’uin suoraan ojan toiselle puolelle enkä ojaan.

Nyt kurvataan hakkuuaukealle. Tiedän toistavani itseäni hokemalla, että hakkuuaukeilla polut tahtovat kadota heinien, horsmien ja puuntaimien sekaan. Polku pysyi kuitenkin näkyvillä, vaikka kasvillisuus oli melko tiheää. Muutama vinoneliökin oli reitin merkkinä. Hakkuuaukean laidassa oli myös risteys, josta lähti yhdysreitti kohti Palaista (ja pohjoista reitistön osaa).

Hakkuuaukean jälkeen saavutaan hiekkatielle. Ympyräreitti jatkuu hetken matkaa tietä pitkin etelään eli vasemmalle. Tässä voi kuitenkin tehdä piston hiidenkirnulle parinsadan metrin päähän. Sinne kuljetaan tietä pitkin oikealle. Päätin luonnollisesti käydä vilkaisemassa hiidenkirnua.

Hiidenkirnu on siis reitin numeroiduista kohteista ensimmäinen. Se on helpolla paikalla, aivan muutaman metrin päässä hiekkatiestä.

Palailin hiekkatietä pitkin äskeiseen risteykseen ja vielä sata metriä hiekkatietä eteenpäin. Tässä kurvataan tien toiselle puolelle, kohti Mäyrämäkeä – jossa sijaitsee sitten toinen numeroitu kohde, mäyränkolo.

Mäyrämäen etelälaidalla on opaste kohti mäyränkoloa, joka on kymmenen metrin päässä polusta. Opastaulun aiheina ovat puolukka ja karpalo.

Reitti jatkuu nyt kohti etelää. Kaksi ja puoli kilometriä kävelyä takana, kun saavutaan ympyräreittiä halkaisevan ”oikotien” risteykseen. Ryyppykalliolle olisi matkaa 0,7 km – kartassa tämä osuus on tosin mielestäni merkitty vähän lyhyemmäksi. Minulla oli tarkoitus kiertää pisin ympyrä, joten jatkoin suoraan..

Hetken kuluttua polku käväisee taas metsätiellä ja lähtee sieltä nousemaan portaita pitkin kohti kalliota. Mäen päällä on kyltti ”Palokallio” ja sen yhteydessä hieman tietoa kanalinnuista.

Sitten saavutaankin reitin eteläisimmille seuduille. Tässä voi tehdä piston katsomaan vanhoja petäjiä. Sen halusin luonnollisesti tehdäkin. Kurvasin siis oikealle. Täällä tapasin myös muutaman muun retkeilijän – joku oli ehkä sienestämässä, joku kiertämässä reittiä. Tai ehkä molempia. Niin tein minäkin, sillä polun laidasta löytyi täälläkin suppilovahveroita ja sain noin litran herkkuja mukaani.

Vanhat petäjät kasvavat kalliosaarekkeella suon keskellä. Reitti tänne olikin melkoisen kostea. Petäjistä kertova taulu nojaa männyn runkoon (se näkyy myös blogin pääkuvassa). Vanhimpien petäjien kerrotaan olevan täällä ainakin 200 vuotta vanhoja.

Palailin ympyräreitille. Odottelin kovasti suo-osuutta ja pitkospuita, kartassa kun seuraava puolentoista kilometrin osuus kulki Onnenperänrahka-nimisen suon halki. Alku vaan ei tuntunut oikeastaan suolta ollenkaan. Pitkospuita oli kyllä tarjolla, mutta maasto vaikutti kuivalta ja puutkin aika hyvinvoivilta.

Maisema alkoi muuttua Onnenperänlaavun tuntumassa. Se sijaitsee kuitenkin metsäsaarekkeella suon keskellä. Täältä löytyy melko kulunut piknikpöytä, tulipaikka ja laavu – sekä hieman sivummalla vielä puusee. Istahdin tulipaikalle. Pidin evästauon ja jutskailin myös muutaman koiranulkoiluttajan kanssa.

Reitti jatkuu suomaisemissa jonkin matkaa. Täällä Onnenperänrahka muuttuu nyt avosuoksi.

Hetken päästä kävellään rämeellä, jossa on myös suokasveista kertova opastaulu. Kierrosta oli takana noin viisi ja puoli kilometriä.

Rämeosuuden jälkeen noustaan kalliolle ja hetken päästä vastaan tuleekin taas risteys. Tosin uudemmissa kartoissa tässä ei taidakaan enää olla toista Palaisille lähtevää reittiä – aiemmin täältä taisi mennä noin viiden kilometrin yhdysreitti pohjoisemmalle ympyrälle. Nyt tässä on vain kyltti kohti lähtöpaikkaani Huhtaanmäkeä ja mielenkiintoiselta kuulostavaa Kananvarvasta. Lisäys: lukaisin tässä viime vuonna Heikolan kyläseuralta saamani viestit ja totesin, että toinen pohjoiseen päin menevä reitti on suljettu Metsähallituksen toiveesta – Orhijoenrahkan luonnonsuojelualue on jätetty reiteiltä rauhaan.

Vielä ennen Kananvarvasta ylitetään vanha muinaisranta pitkospuita pitkin. Samalla reitti nousee koko ajan loivasti ylöspäin – hetken kuluttua ollaan tämän ympyrän korkeimmalla kohdalla.

Kananvarvas on siis korkeahko mäki. Olisipa ollut hauskaa lukea nimen historiaa jostain, mutta opastaulun aiheena täällä on vain jääkauden jäljet yleisesti, esim. harjut ja drumliinit.

Kananvarpaalta on enää parisataa metriä reitin lähtöpisteeseen. Päätin käväistä vielä Ryyppykalliolla ja kurvasin oikoreitille. Kotalaavu oli varattu, joten nappasin kuvan sen lähistöltä. Ja kyllä täällä matala kalliokin muuten oli, laavun länsipuolella.

Viimeinen suo-osuus ennen parkkipaikkaa.

Mittasin ympyräreitin pituudeksi 6,8 km. Siihen ei sisälly Ryyppykalliolla pistäytymistä. Aikaa meni melkein kaksi ja puoli tuntia, johon sisältyi yksi tauko Onnenperänlaavulla. Tapasin reitillä kymmenkunta kävelijää. Parkkipaikalle oli tullut lisää autoja (ehkä kuusi tai seitsemän autoa), tilaa oli kuitenkin vielä.

Reitti oli keskivaativa. Korkeuserot ovat parin-kolmenkymmenen metrin luokkaa, jyrkkiä nousuja tai laskuja ei ole. Ei myöskään kovin kivisiä tai muuten hankalia polkuosuuksia. Märät kohdat oli suurilta osin pitkostettu. Kosteinta oli vanhojen petäjien tienoilla.

Eräreitistö on kävelty ja mukavaksi havaittu. Ainoa osio, joka jäi vielä seuraavaan kertaan, oli Karhunperänrahkan ylittävä pohjoisen ja eteläisen ympyrän yhdyspolku. Enköhän senkin vielä jonain päivänä kävele!

Sijainti: N=6719456.199, E=278690.545 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.550019, GEO:lon=22.962848

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Marttilan korven eräreitistö, pohjoinen
Paimion luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle