Juhlallista rauhaa Könkään laavulla Ounasjoen rannalla

Oli lokakuun lopun lauantai ja mieli teki jotain spessua. Ympäröivä maailma oli ollut valkoisen usvan peitossa aamusta saakka. Päivän mittaan oli aurinko pilvipeiton takana kulkenut hiljalleen taivaankannen laidalta kohti toista. Välillä sen onnistui vielä luoda haaleita lämpimän sävyjä Kittilän ylle, mutta täällä vallitsi silti jo ilmiselvä talven tuntu.

Makkarapaketti ja sinappituubi matkassa päätimme lähteä juhlaillalliselle Könkään kauniin kylän laavulle. Tai illalliselta se tuntui, vaikka oli vasta iltapäivä. Pimeä hiipii täällä jo aikaisin.

Laavu sijaitsee kotimatkamme varrella kun tulemme isolta kirkolta Kittilästä, mutta emme koskaan aiemmin ole tulleet siinä poikenneeksi.

konkaanlaavu-1-2

Kuva laavupaikan rannalta ylävirtaan.

Könkään kylässä on lappilaisittain verrattaen vanhoja, kauniita puutaloja. Kylä onkin kuulemma yksi niistä onnekkaista Lapin pitäjistä, jotka säästyivät aikoinaan polttamiselta. Könkään kylässä toimii jos jonkinlaista matkailuyritystä, mikä tarjoaa paljon nähtävää aina ohi ajaessa. Päätien varrella on muun muassa poroja aitauksessa, enkä minä varmaan koskaan kyllästy poroihin.

Talven mittaan Köngäs saa valoa monenlaisista tunnelmavalaistuksista. Minusta Köngäs on muutenkin tunnelmallinen. Ounasjoki virtaa sen halki. Risteyksessä yksi tie johtaa Sirkkaan, toinen Inariin, kolmas Raattamaan ja Hettaan.

Keskustan reunalla paikassa, jossa asfaltti muuttuu soratieksi ja päin vastoin, on laavu joen rannassa. Hyvin omassa rauhassaan kuitenkin, venevalkaman vieressä. Kun saavuimme laavulle, ei missään ollut ketään. Paitsi suopöllö oli rantapuissa, mutta se lehahti kohta kauemmas. Luulin suopöllöjen jo lähteneen aiemmin syksyllä.

Kävelin rantaan katselemaan maisemaa sillä aikaa kun mies viritti valkean.

Kuuntelin etäistä kohinaa, kun Ounasjoen vesi kiiruhti pienen matkan päässä alas Könkään koskea.

Tjielgga tjáhtje silbban le, bårssju fámujn ihkeven ájggáj… Saamelaiskappaleen melodia soi mielessäni. Joen vesi on puhdasta, kuin hopeaa, voimakkaana se kiiruhtaa läpi aikojen. Jotenkin noin voisi suomennos kuulua. Kappaleen esittää ruotsalainen Katarina Rimpi ja voit kuunnella sen tästä.

Kuinka kaunis onkaan suuri ja mahtava OvnnesjohkaIhmiset ovat asuneet sen rannoilla 8000 vuotta. Kahleilta se on saanut silti säästyä: Ounasjoki on viimeinen rakentamaton suurjokemme. Siitä on tullut minulle läheinen. Joella olen nähnyt usvan sakenevan ja päivien kirkastuvan. Öisin virran pinta peilaa taivaan revontulia, kun ne tuliketun juostessa mutkaisia polkujaan kohoavat taivaankannelle.

Hiljalleen se vetäytyy lepäämään jään alle katseilta piiloon. Joutsenet näyttävät jo lähteneen.

Pian alkoi puhtaan savun tuoksu kantautua laavulta.

konkaanlaavu-1-7

Meillä oli omat klapit mukana. Laavulla kyllä olikin jonkin verran puita ja sytykkeitä, mutta kosteus ja pakkanen olivat jo purreet niitä pahasti. Kotoa tuotu koivuklapi syttyi iloisesti.

Norjalainen villapaita oli juhlallisen lämmin, pakkasta oli muutama aste. Tuuli viritteli juuri ja juuri sen verran, että sormia palelsi. Onneksi nuotiossa oli hyvä sulattaa nakit jotta pystyi paistamaan makkaraa.

Oli hiljaista. Vaikka vieressä kulkee Ounasjoentie kohti Raattamaa, ei autoja ollut liikkeellä.

konkaanlaavu-1-3

Suopöllö, joka oli lehahtanut etäämmälle rannan puista meidän saapuessamme, tuli taas hiukan lähemmäksi. Harakatkin pitivät meille seuraa.

Laavu kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7530977, E 409175.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.