Parantavien mäntykankaiden keskellä, Paimion parantolan polulla.

Paimion parantola on Alvar ja Aino Aallon funkkishelmi ja yksi Aallon varhaisen funktionalistisen kauden päätöistä. Parantolan ja sitä ympäröivän mäntykankaan kokonaisvaikutukseen kannattaa yhä uskoa, kun käyskentelee parin kilometrin mittaisella Parantolan polulla. Sen varrella on myös mielenkiintoinen Lemmenlampi ja kaunis puronotkelma.

Parantolan polku Paimiossa
Päivämäärä: 24.9.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 455
Reitin pituus: 2,2 km
Kohokohdat: Legendaarinen parantolarakennus, mukavat mäntykangasmaastot, kaunis purolaakso
Parkkipaikka: Entisen ylilääkärin talon, nykyisen päiväkodin parkkipaikka. Ruokolinnantie 28, Preitilä. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Kuiva kangasmaasto, leveä polku. Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa, jopa helpohko reitti
Yksi tulipaikka

Päätin viettää syyskuisen sunnuntain Marttilan, Paimion ja Salon seudulla. Kirjoittelin paperille muutamia kohteita ja niiden osoitteita ja mietin vielä ensimmäistä reittiä (Marttilan korven eräreitistö) kävellessäni, mihin seuraavaksi suuntaisin. Halusin eniten tutustua Paimion parantolaan ja sen lähistöllä kulkevaan luontopolkuun. Välimatkaa oli kolmisenkymmentä kilometriä, joten matka sujui puolessa tunnissa. Tosin hieman ennen Paimiota bongasin kyltin, jossa luki ”Muurahaispolku”. Kävin kiertämässä senkin pienenä välipalana, mutta palailen siihen myöhemmin.

Ruokolinnantie ja Parantolan polun parkkipaikka löytyi helposti. Sen laidalla ovat myös opastaulut. Toisessa esitellään Parantolan polku ja toisessa koko Preitilän reitti, joka sisältää Parantolan polun, Paimion luontopolun ja niiden välisen parin kilometrin yhdysreitin. Taustalla näkyykin jo ensimmäinen reittiopaste.

Ruokolinnantie ylitetään heti alkumetreillä. Tien laidassa ovat seuraavat infotaulut. Parantolan metsässä -taulu kertoo siitä, että tuberkuloosiparantola haluttiin rakentaa tänne Preitilän harjuylängölle – metsän ja raikkaan ilman kun oletettiin nopeuttavan paranemista. Metsän kohtalokin oli sairaalan sulkeutumisen jälkeen uhattuna, onneksi sen pelastamiseen perustettu yhdistys hankki alueen lahjoitusrahoilla.

Polku laskeutuu loivasti alas Lemmenlammelle. Parkkipaikalta tänne on matkaa vain 300 metriä.

Läheinen puro on aikoinaan padottu veden saamiseksi parantolan maatilalle. Patosuunnitelmat rakennuksineen ovat nekin Alvar Aallon toimiston käsialaa. Tähän muodostui lampi, jonka rannalla parantolan nuoret potilaat viettivät aikaa. Lemmenlampi sai nimensä, kun naiset ja miehet saivat vapaasti kohdata täällä luonnossa, vaikka parantolassa asuttiin omissa kerroksissa.

Opastaulujen mukava yksityiskohta: jokaisessa taulussa on hieman tekstiä englanniksi ja samassa yhteydessä pieni reittikartta, jossa on ”Olet tässä, you are here”-nuoli.

Lemmenlammen jälkeen polku kurvaa tiukasti vasemmalle ja lähtee nousemaan taas mäkeä ylöspäin. Risteyksessä voisi jatkaa matkaa myös oikealle, Paimion luontopolkua kohti.

Parantolan polku kurvaa purolaaksoon. Se oli mielestäni yksi kauneimmista purolaaksoista, joita olin nähnyt. Vihreää sammalmattoa ja tasaista kuusikkoa. Keskellä virtaa kapeahko puro. Söpö maisema, jossa viihdyin vähän pidempään.

Sitten reitti kurvaa takaisin kohti Ruokolinnantietä. Loivaa nousua ja tien ylitys. Maastossa risteilee jonkin verran muitakin polkuja, mutta punaiset tolpat johdattavat helposti pitkin oikeaa reittiä.

Hieman alle kilometri kävelyä takana. Tien ylityksen jälkeen voisi oikaista takaisin parkkipaikalle. Pidempi reitti kurvaa nyt oikealle, kohti laavua.

Ensimmäinen infotaulu reitin varrella mainitsi, että Preitilän harjuylänköä sanotaan paimiolaisittain ”nummeksi”. Kyltti kertoo, että nyt kuljetaan kohti nummea.

Nummelta löytyy reitin paras taukopaikka laavuineen. Se oli varattu, joten nappasin kuvan laavun takaa ja jatkoin matkaa.

Laavulta reitti laskeutuu hetkeksi vanhaan hiekkakuoppaan, sen jälkeen kurvataan taas lähes 180 astetta takaisin kohti parantolaa. Infotaulu kertoo leveän polun olleen aikoinaan kylätie, jota ajeltiin autoillakin. Täällä on ollut myös piikkilanka-aita, jonka oli tarkoitus kieltää ulkopuolisten kulkeminen sairaala-alueelle. Vasta näillä tienoin huomasin, että punaisissa tolpissa oli paikoin myös nuolia – tässäkin tolppa näyttää reitin kääntymisen kylätieltä kapeammalle polulle.

Reitti kurvaa kohti parantolaa. Blogin pääkuva on otettu kohdassa, jossa polku virallisesti kääntyy pois päin rakennuksesta – itse halusin käväistä vielä vähän lähempänä. Ja ehkä seuraavalla kerralla sitten jatkan tutustumaan myös rakennukseen sisältä.

Matkaa oli jäljellä enää satakunta metriä. Saavuin takaisin parkkipaikalle. Matkamittaus näytti noin 2,5 km – siihen saattoi sisältyä jonkin verran ylimääräistä kävelyä, joten uskon virallisen tiedon 2,2 km pitävän hyvin paikkansa. Aikaa käytin noin tunnin. En tainnut tavata muita kävelijöitä laavulla olleen porukan lisäksi.

Reitti on melko helppo. Korkeuseroa parikymmentä metriä, nousut ja laskut loivia. Polku on leveää ja tasaista. Mukava kävelyretki lempeissä maastoissa, kruununa huikea ja legendaarinen parantola!

Sijainti: N=6710608.230, E=265684.263 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.463310, GEO:lon=22.737313

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Paimion luontopolku
Marttilan korven eräreitistö

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle