Kappelinmäen luontopolku on rauhoittava ikimetsäkohde Kuusiston linnanraunioiden vieressä

Kuusiston linnan rauniot ovat kuuluisa matkakohde Turun seudulla. Niiden kupeessakohoaa myös metsäinen kumpu, jolla kiertää pieni luontopolku näköalapaikkoineen. Vanha ja vaihteleva metsä pursuaa ihanasti sammaloituneita lahopuita, hopeisia keloja ja elämää niiden alla ja ympärillä. Yhdessä linnanraunioiden kanssa kyseessä on poikkeuksellisen hieno kohdepari, joka sopii monenlaisille kävijöille.

P-alue kartalla

Reitti 1,7 km

Ei tulipaikkaa

Pysäköintialueella ei ole yhtään autoa, kun saavumme sinne. On tosin arkipäivä, mikä voi selittää autiudesta osan. Kutsuva, kapea maalaistie on johdattanut meidät merenrantaniittyjen ja -metsien ääreen, ja luontopolku alkaa heti pysäköintialueen nurkalta. Tänne on kuulemma ensi kesänä tulossa lampaita, ja aidat portteineen ovatkin jo hyvällä mallilla.

Portit eivät tokikaan ole lukossa ja niistä sopii kulkea, kunhan ne muistaa huolella sulkea jälkeensä.

Kuljettuamme lyhyen matkaa niityn poikki saavumme metsäisen Kappelinmäen helmaan. Reitti jakautuu oikealle ja vasemmalle, toiseen suuntaan lähdetään ja toisesta sitten kierroksen jälkeen palataan tähän. Me lähdemme myötäpäivään vasemmalle, ja pian sulkeudummekin metsän hämyyn ja kosteuteen.

Polku on kapea ja soma. Se on paikoin myös jyrkkä. Pikkuhiljaa askeleet vievät ylemmäs rinnettä samalla, kun reitti johtaa kohti linnanraunioita. Kiinnitämme huomiota metsän ikään ja sen tuomiin ihanuuksiin ympärillämme. Valtavasti lahopuuta. Keloja. Lahottajia, kääpiä, jäkäliä, sammalia. Painamme kädet rahkasammaleen pintaan, ja niihin tarttuu metsän tuoksu ja kostea viileys.

Myös erilaisia lintuja vilistää siellä täällä ympärillämme metsän kätköissä. Tikan naputus kuuluu jostakin ylhäältä. Maassa kimaltelee sysimustia koppakuoriaisia, ja sudenkorentoja lentelee ympärillämme.

Avarammalla kohdalla kasvaa tammi – nuori vielä – keskellä muutoin puutonta aluetta. Polun vierttä rajaa ikivanha, jo hieman kyykähtänyt kiviaita. Opastaulu kertoo mistä on kyse. Kuusiston piispanlinnassa oli ollut paha tulipalo vuonna 1318, ja siinä kuoli valtavasti ihmisiä. Heidät on haudattu tänne Salmenrannan kalmistoon. Kappelinmäen rinteellä levittäytyy siis keskiaikainen hautausmaa.

Luontopolun opastaulut on kuvitettu Ilpo Koskisen hienoilla sarjakuvilla, jotka herättävät historiaa eloon tällä muinaisella paikalla, joka nyt lepää ja elää luonnonrauhaisana. Jäin paikan päällä miettimään, ketkä linnan polttivat. Siihen löytyy vastaus Turun Museokeskuksen julkaisusta Pitkin poikin Aurajokea – Arkeologisia tutkimuksia (p d f ) sivulta 88. Novgorodilaiset hyökkäsivät lähteen mukaan helluntaina 1318 ja polttivat Kuusiston piispanlinnan lisäksi Turun Tuomiokirkon ja kaupungin. Koskisen sarjakuvan mukaan samalla poltettiin Koroinen ja Liedon Vanhalinna.

Saavumme risteykseen, josta kulku käy Kuusiston piispanlinnan raunioille. Siitä kohteesta retkikaverini Karoliina kirjoittaa kokonaan oman juttunsa! Raunioiden pihapiirissä on piknik-pöytiä ja käymälä (vessa ei ole käytössä talvisin), ei tulipaikkaa sielläkään. Aiemmin on ollut, mutta se on purettu ja tulistelu alueella on nyt kielletty. Käynti rauniolla tekee piston, ja sieltä palataan samaa reittiä takaisin luontopolulle. Luontopolku kaartaa jo takaisin kohti lähtöpistettä, mutta pian polkuviitta ohjaakin kääntymään oikealle kohti mäen päällä odottavaa näköalapaikkaa, jonne niin ikään johtaa pistoreitti.

Polku on hieman jyrkkä ja siinä on seikkailun tuntua. Pähkinäpensaat ovat vielä ihanan vehreitä, vaikka eletään syyskuun loppupuoliskoa. Polku on paikoin märkä, liukas ja mutainen, joten hyvät kengät tulevat tarpeeseen.

Huippua kohden kulku tasoittuu ja maasto kuivuu. Mäen laki on mäntyjen ja kuusien valtakuntaa. Karo poimii suuhunsa pari mustikkaakin, mutta ne ovat kyllä tässä vaiheessa vuotta jo vettyneitä.

Aurinko paistaa kirkkaasti puiden lomasta, mikä kielii siitä, että edessä saattaa olla aika hienokin näköalapaikka.

Todella hieno kallionlaki polun päästä löytyykin. Tulistella siellä ei saa, mutta jos hetivalmiit eväät ovat mukana, voi niitä syödä mukavasti pöydän äärellä. Maisema antaa kohti Kuusistonlahtea.

Huipulla on jälleen yksi sarjakuva sekä opastaulu lisätietoineen. Sarjakuvassa on kuvitusta siitä, miltä kappeli ja Kappelinmäki ovat mahtaneet näyttää vuonna 1452. Piirroksen mukaan kappeli olisi ollut puinen, ja alueen vainajat olisi siunattu siellä ennen siirtoa Salmenrannan kalmistoon, jossa maa on ollut riittävän pehmeää kaivettavaksi. Tämä ei kuitenkaan ole varmaa, sillä ei ole satavarmoja todisteita siitä, että täällä olisi kappelia välttämättä koskaan ollut. Kuitenkin mäen nimi siihen vahvasti viittaisi.

Laskeudumme polulta takaisin rengasreitille, ja matka jatkuu autotietä pitkin pienen matkaa. Tie on sorainen ja aivan ihana maisemaltaan, kulkien suurien puiden tenhoavassa varjossa.