Vienan reitti, muinainen valtaväylä, jota Lönnrotkin asteli

Suomussalmen Vängänkylästä löytyy Suomen vanhimpiin kulkuväyliin kuuluva, mykistävän kaunis ja lähestulkoon unohdettu reitti. Se tunnetaan nimellä Vienan reitti, joka viittaa siihen, että tätä polkujen ja vesiväylien muodostamaa reittikokonaisuutta kuljettiin aikanaan sisämaasta Viennanmerelle ja Karjalaan.

Vähältä piti, ettei tämä valtatie Vienan Karjalaan kadonnut kartoilta ikiajoiksi. Luonto oli ottanut jo omansa takaisin ja monissa paikoissa vain tarkkasilmäinen näki, mistä kulkureitin linjan kulki. Samalla polun merkiksi pilkattua puita kaatui metsähallituksen savotoissa. Hakkuut ovat käyneet lähellä Vienan reittiä esimerkiksi Koljatinjärvellä. Paikalliset ottivat reitin pelastamisen kuitenkin viime hetkillä asiakseen ja nyt tuo yksi kulttuuriperintömme kannalta merkittävimmistä reiteistä löytää taas kulkijansa.

Reitistöön tuki kuului ja kuuluu paljon muutakin, mutta nyt esittelemme osan, joka on varmuudella säilynyt. Lönnrotin aikana reitti jatkui Vängästä Oulujärvelle ja Ouluun. Viiangista se kulki rajan yli Kivijärvelle.

Nykyään reitin Venäjän puoli on umpikorpea. Erityisen kiehtovan reitistä tekee se, että itse Elias Lönnrot käveli tätä polkua, kun hän lähti aikanaan keräämään runoja viimeisiltä hengissä olleilta runonlaulajilta Kalevalaa varten. Kainuun piirilääkärinä tuolloin toiminut Lönnrot lähti runonkeruuseen Vienan Karjalaan nimenomaan Vängästä, joka lasketaankin Vienan reitin viralliseksi alkukohdaksi.

vienanreitti-1

Vienan reitin löytäminen vaati vaivaa. Verkosta ei reilu vuosi sitten löytynyt juuri mitään aiheeseen liittyvää. Vain uutinen reitin varrella liian lähelle tätä muinaismuistoa ulottuneista hakkuista ja hyvin yleisellä tasolla oleva kartta reitistä. Niinpä alkupisteen löytäminen oli oma hommansa, mutta pienen salapoliisityön jälkeen olimme paikallistaneet pisteen, josta uskoimme reitin alkavan. Seuraavana vuorossa olikin sitten maasto-osuus.

Suomussalmella vastassa olikin melkoinen yllätys. Meitä odotti viimeisen päälle pieteetillä hoidettu reitti, joka suorastaan houkutteli vaeltamaan.

vienanreitti-11

Ensimmäisenä kulkija kohtaa niittymaiseman, josta reitti lähtee juoksemaan tuomen ali ylärinteeseen. Se sivuuttaa kauniin pihapiirin.

vienanreitti-4

Rakennuksissa on perinteisin menetelmin rakennettuja tuohikattoja. Jokainen yksityiskohta huokuu kädentaitoa ja kunnioitusta menneeseen. Se tuntuu täsmälleen sopivalta pitkän historian jatkumoon.

vienanreitti-9

Ihastelimme rakennuksia tovin, kun huomasimme pihalla miehen. Talon isännän. Hän oli siinä kääntämässä viikatteella niittämäänsä niittyheinää.

vienanreitti-10

Pysähdyimme jutulle. Näillä main liikkuu kulkijoita kovin harvaan, joten juttukaveri silminnähden ilahdutti herraa. Reitti oli tosiaan vasta kunnostettu ja sen avajaisia oli vietetty muutamaa viikkoa aiemmin. Sen lisäksi saimme kuulla täyslaidallisen kiehtovia tarinoita alueen historiasta, pellon reunassa nähdystä karhusta, pihapiirin rakennuksista, Vienan reitistä itsestään ja siitä kulkeneista henkilöistä Lönnrotista Kekkoseen.

vienanreitti-15

Reittiä käytettiin sotavuosina ja Malahvian maantien valmistumiseen asti 1952. Vanhaan peruskarttaankin polku on merkitty. Vanhimmat merkinnät reitistä löytyvät 1500-luvun asiakirjoista ja Kajaanin linnan aikaisissa kartoissakin se näkyy. Polkua käyttivät Vienan laukkukauppiaat rajan sulkeutumiseen asti. Sotaväkeä on reitillä kulkenut kumpaankin suuntaan, viimeksi jatkosodassa. Talvisodan puolustuslinjojen jäänteitä on vielä näkyvissä.

Juttua olisi riittänyt varmasti vielä tuntikausiksi, mutta meidän täytyi jatkaa. Kuljimme polun alkua aina Rautiaisen myllylle asti.

Rautiaisen mylly

vienanreitti-21

Nimensä mylly on saanut alkuperäisestä rakentajastaan, Rautiaisesta. Tämä oli 1700-luvulla rakentanut paikalle ensimmäisen myllyn ja kaivanut hiekkakannakseen uoman, Rautiaisen kanavan, josta mylly sai vetensä.

vienanreitti-20

Kainuun purojen varsille rakennettiin aikanaan satoja vesimyllyjä. Harvaan asutun metsäseudun omavaraistalouden kaudelta onkin säilynyt kunnostettuina eri-ikäisiä ja -tyyppisiä myllyjä, ja Rautiaisen mylly on erinomaisen edustava esimerkki tällaisesta.

vienanreitti-16

Pienet vesimyllyt sijaitsivat usein muusta asutuksesta syrjässä hyvillä koskipaikoilla. Ne ovat voineet olla käytössä vuosisatoja.

Itse myllyt ovat vaatimattomia hirsirakennuksia. Kokonaisuuteen kuuluu yleensä myllyuoma tai vesirännija patolaite. Sisätiloissa on jauhatuslaitteiden lisäksi yleensä vain istuinpenkki. Vaikkei Rautiaisen myllyä suureelliseksi voinut sanoa, niin väärin oli nimittää sitä myös vaatimattomaksi.

Se oli kiehtova, kaunis ja ajan pysäyttävä. Nyt paikalla oli myllyn lisäksi paratiisimaisen pihapiiri; tuohikattoinen savusauna, nuotiopiiri, laavu sekä tervantuoksuinen pikkula.

vienanreitti-17

Vaikka mylly on elämys ja tarina jo itsessään, niin liittyypä sen paikkaan vielä muutakin historiaa.

vienanreitti-37

Saunan vieressä on petäjä, jonka kohdalle on ammutti 1939 venäläinen neljän tähden kenraali. Puuhun veistetty vuosiluku ja ortodoksinen risti muistuttavat tapahtumasta. Itse upseerin hauta on puun ja saunan välissä.

vienanreitti-38

Loitommalla on toinen puu, jossa on niinikään merkintä. Tuon puun tarina ei ole aivan niin traaginen kuin aiemmin mainitun. Tämän petäjän kylkeen isketty merkki on siinä itsensä Lönnrotin takia. Tämä kun juuri siinä kohtaa tulkitsi reittimerkit väärin ja kulki harhaan. Olihan paikalla tapahtunutkin!

vienanreitti-26

Itse Vienan reitin ohjasi virran yli kaunis silta ja toisella puolella puihin isketyt merkit jatkuivat niin kauas kuin silmä vihreästä matosta kurottaneen mäntymetsän läpi kantoi.

Siitä eteenpäin Vienan reitti seurailee Yli-Vuokin vesireittiä. Välillä se kulkee hiekkasärkkien jykilä harjanteilla, joilta avautuu kauniita maisemia.

vienanreitti-33

Reitti jatkui kauniina kohti itää. Seuraava varsinainen huippukohta tulee Jumalanhyvänahon jälkeen, kun polku nousee komean harjun, tai tarkemmin ottaen särkän laelle. Särkkä on korkea, jyrkkä ja pitkä. Sen tummia seinämiä verhoavat ikivanhat männyt. Jossain alempana juoksi porotokka. Sitä ei nähnyt silmällä, sillä se verhoutui puiden suojaan ja hämärään, mutta kymmenet jalkaparit saattoi kuulla. Ilta on jo pitkällä ja hämärä teki tunnelmasta vielä vaikuttavamman.

Satalatva

Puolessa välissä särkkää, hieman sen jälkeen harjanteen lakea kulkevasta polusta haarautui pieni polku joen pohjoisrantaan. Sen päässä jokipenkalla seisoi pieni katos.

vienanreitti joenmutka-7

Tuo erämaan keskellä kohoava katos ei ollut aivan minkä tahansa turhakkeen suojana, vaan sen alla oli Satalatvan tyviosa – liki kaikki mitä ikivanhasta ja maineikkaasta merkkipuusta on jäljellä.

vienanreitti joenmutka-6

Tyven nähdessään saatoin vain kuvitella, miten vaikuttava puu olisi kukoistuksessaan ollut, mutta sanattomaksi se veti myös nykyisellään. Sen kyljessä on kaiverrettuna vuosiluku 1692 ja puu on mahtanut olla komea näky jo tuolloin. Siitä on jo 333 vuotta.

vienanreitti joenmutka-5

Palasimme särkän laelle. Välillä polku väistää pyyntikuoppia. Niiden tarkka ikä on tuntematon, mutta hyvin hyvin vanhaa perua ne ovat. Kapea hiekkainen maakaistale on sopinut hyvin peuranpyyntiin ja lakea juosseen peurat ovat osuneet hyvin pyyntikuoppiin.

satalatvalla

Kun katseen nostaa, niin näkee myös toisen syyn siihen, miksi peurat ovat pysyneet harjulla. Sen molemmin puolin virtaa joki. Näky on tavattoman kaunis. Eivät sanat eivätkä edes kuvat tee oikeutta sille mitä näimme. Vielä erikoisemmaksi näkymän tekee se, että tuo näkemämme joki oli sama! Hieman idempänä se nimittäin lävistää särkän ja vaihtaa puolta.

vienanreitti joenmutka-4

Joenmutkaksi kutsuttu paikka on ehkäpä se reitin kiehtovin. Kaunis ja todellakin odotuksien veroinen, paljon parempikin. Tumma virta kiemurtaa kauniisti luhtaniittyjen keskellä. Noilla niityillä jokivarressa on ennen ollut viisikymmentä latoa. Nyt onnistuimme erottamaan kahden painuneet hirsikehikot ja kuvittelemaan, miltä alue olisi menneessä kukoistuksessaan näyttänyt.

vienanreitti joenmutka-2

Läpi luhtasuon vie pyöreistä rungoista tehdyt pitkokset, joita voisi melkeinpä puutieksi kutsua. Siinä kun on riittävästi leveyttä kulkea vaikka kahden rinnakkain. Tuumimme, jotta reitti voisi olla maastopyörälläkin mukava kokemus. Hyrynsärkillä kelpaa myös keväisin bongata lintuja.

Kuljemme vielä korvan matkaa. En saanut sanaa suustani. Nämä erämaat ja ihminen olivat totisesti eläneet pitkään yhdessä ja jättäneet jäljet toinen toisiinsa. Ja jättävät edelleen. Mietin, että haluan tulla tänne uudestaan, vaikken ollut vielä poistunutkaan.


Vienanreitin alkupiste. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7181167 E 625572

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.