Syrjäinen salaisuus keskellä Lappia: Unarinköngäs, Rovaniemi

Pilven läpi hohtavan valkoisen auringon siluetti oli terävä. Taivaan liikkeistä eläen oli maisema välillä purppura, välillä sininen, välillä keltainen. Unarintiellä oli mutkia ja mäkiä, ja niiden laitamilla valtavasti poroja siellä täällä. Porojen turvista tuprusi höyryä, kun eläimet viettivät sunnuntaipäivää pakkasessa seisoskellen ja makoillen.

unari-19

Olimme menossa selvittämään eräänlaista mysteeriä. Hankittuani Lapin kartan pari vuotta sitten ja tutkiskeltuani sitä aina säännöllisesti milloin uusia asuinsijoja miettien, milloin uusia retkikohteita tuumaillen, oli silmiini kerta toisensa jälkeen pistänyt Unari. Unarin nimi oli minulle tuttu kartan lisäksi vain Paulaharjun teksteistä, ja minua oli jo pitkään mietityttänyt, millainen paikka Unari olisi.

Unari sijaitsee Rovaniemen, Sodankylän ja Kittilän kirkonkylien muodostaman suuren kolmion keskellä. Se on keskellä Lappia, mutta seudulla, jonne harvoin poiketaan edes ohikulkumatkalla. Tämä Sodankylän Vaalajärven ja Rovaniemen Meltauksen väliin jäävä kylä sijaitsee Unari-järven rannalla, Lapin ja Lannan rajalla, omassa syrjäisessä rauhassaan.

Lapin ja Lannan raja tarkoittaa lappalaisuuden ja maanviljelyskulttuurin rajaa. Ei-saamelaisesta miehestä on saamen kielessä toisinaan käytetty nimitystä lantalainen, joka viittaa maanviljelyyn. Aikanaan rajalla on ollut suuri merkitys ihmisten elämään, kuten tästä uutisesta käy ilmi.

Hetkeä Lannan rajan ylittämisen jälkeen käännyimme pikkutielle.

unari-2

Kartalta olin huomannut, että täällä olisi Unarinköngäs ja sen ympäristössä tulipaikka, laavu ja silta. Köröttelimme pikkutietä muutaman kilometrin hitaasti kuoppia väistellen. Y-risteyksestä vasempaan suunnatessamme huomasimme, että tällä tieosuudella ei talvikunnossapitoa taida olla. Pääsimme kuitenkin vielä ajamaan, lunta oli vain nimeksi.

Muutaman kilometrin jälkeen saavuimme parkkipaikalle, jossa oli Metsähallituksen opasteet. Porot jolkottivat meitä karkuun ylös rinteeseen.

Suuntasimme metsään, jossa puinen portaikko saatteli meidät lähemmäs kohisevaa köngästä. Matkaa oli vain satoja metrejä.

Könkään vesi humisikin komeassa uomassa.

unari-5

Laskeva aurinko loi veden pintaan kauniin violetin sävyn muun maailman ollessa iltapäivän hämärässä jo lähes mustavalkoinen.

unari-14

Kalpimme yli riippusillan. Vastarannalla oikealla metsässä häämötti punainen sievä vuokrakämppä. Toisella rannalla taas olivat kattamaton tulipaikka hienossa maisemassa, puuvaja, huussi sekä noin 500 metriä ylävirtaan myös laavu, jonne johti oma tiekin.

unari-12

Kuvailimme könkään kuohuja ja purppuraksi värjäytynyttä maisemaa jonkin aikaa. Näpit meinasivat jäätyä, pakkasta oli ihan kunnolla. Mutta ainahan valotusajalla hiukan ehtii leikkiä, jos jossain on virtaavaa vettä.

unari-10

Maan valaissut lumiharso oli vasta ohut, vaikka elettiin jo marraskuun alkua. Se toi kauniisti maiseman piirteet esiin, tehden oikeutta niin Meltausjoen tummille kuohuille kuin könkään särmikkäille, synkille kalliojyrkänteillekin.

Jää oli koristellut rantakiviä. Se toi mieleeni lapsuuteni leikkipaikat pienen puron rannoilla.

unari-15

Oli osittain sattumankauppaa, että saavuimme Unarinkönkäälle juuri tällaisena hetkenä: hiljaiseen aikaan, sesongin ulkopuolella, juuri ennen kuin on liikaa lunta. Minusta tuntui kuin köngäs olisi tarjonnut meille jonkinlaisen yksityisnäytöksen, antaen parastaan.

Ja Unarin syrjäinen sijainti – se tuntui todella hyvältä. Suurenkin vesimassan kuohuessa voi rauhan tunne olla syvääkin syvempää.

Unarinköngäs kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=7441030, E=448255.

Retki tehtiin 5. marraskuuta 2016.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.