Lotikon baari, Isonkarhunkivi ja muita hauskoja retkikohteita – Marttilan korven eräreitistöllä

Heikolan kyläyhdistys ylläpitää Marttilan kunnassa melko laajaa eräreitistöä. Polkuverkostoa on kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä kilometriä. Reitit kulkevat soiden ja metsäsaarekkeiden mosaiikissa ja niiden varrella on mukavia taukopaikkoja ja kiinnostavia ihmettelyn kohteita.

Marttilan korven eräreitistö
Päivämäärä: 10.9.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 360
Reitin pituus: 7,8 km (Palaisten uimaranta-Isonkarhunkivi-Lotikko-Palaisten uimaranta). Paljon vaihtoehtoja!
Kohokohdat: Mukavat metsät ja suot, kivoja käyntikohteita reittien varrella
Parkkipaikka: Kaksi lähtöpaikkaa. Valitsin Palaisten uimarannan, osoite Palaistentie 436, Marttila. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät. Muutama epäselvä kohta.
Varusteet/jalkineet: Reitit kulkevat osaksi suomaisemissa, joten kosteina aikoina kannattaa varmasti varustautua vedenpitävillä jalkineilla.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Tätäkin oli jo jonkin aikaa suunniteltu: halusin lähteä tutustumaan Marttilan korven eräreitistöön. Nyt oli sopiva aika ajella Salon seudulle ja kierrellä pari luontopolkua yhden aurinkoisen lauantaipäivän aikana. Sain seuraksi Salossa asuvan kaverin, joka hänkään ei ollut Marttilan reiteillä käynyt. Kahdesta parkkipaikasta valitsin Palaisten uimarannan parkkipaikan. Ajelimme paikalle syyskuisena lauantaina kymmenen maissa. Ei muita autoja parkkipaikalla, tilaa oli mukavasti. Lähtöpaikka on merkitty suurella portilla.

Eräreitistön selkeä opastaulu on portin vieressä.

Kartassa pohjoinen tai koillinen ympyräreitti on merkitty vihreällä värillä. Matkalle osuisi numeroituja kohteita, kuten Isonkarhunkivi, Juomakivi sekä Lotikon baari ja kellari. Kiertosuuntaa ei ole määritelty. Olin printannut myös eräreitistön sivuilta kartan, jossa reittilinjaukset olivat hieman erilaiset. Tätä kirjoittaessa selvitin, että tämä paikalla oleva kartta on uudempi ja nämä polun linjaukset pitävät nyt paikkansa. Netin kartta päivitettäneen lähiaikoina.

Matkaan lähdetään mukavan näköisen uimarannan ohi.

Ihailimme kaverin kanssa pieniä lampia ja niiden rantakallioita ja kiviä, jotka ovat värjäytyneet levien takia punaisiksi. Yllättävää kyllä, punainen väri johtuu ilmeisesti viherlevästä, näin ainakin netin hakukoneiden perusteella päättelin.

Yritin lukea printtaamaani karttaa ja katsoa, mihin varsinainen kävelyreitti suuntaisi uimarannalta. Tälle kapealle polulleko, joka alkaa heti puuvajan vierestä ja joka on merkitty jonkinlaisella valkoisella nauhalla? Tihrustin pientä karttaa enkä uskonut tämän olevan oikea reitti.

Jatkoimme hieman eteenpäin. Huomasin vihreän merkin männyssä. Kurvasimme tälle polulle ja kuljimme satakunta metriä vihreällä merkittyä reittiä.

Eksyimme. Polku kapeni ja hävisi kokonaan. Turvauduin puhelimeen ja maastokarttasovellukseen. Polku näyttäisi olevan muutaman kymmenen metrin päässä. Kuljimme metsän halki ja löysimme varsinaisen polun. Se oli kuin olikin merkitty valkoisella nauhalla ja vihreällä maalimerkillä. Kierroksen jälkeen kävin vielä tarkistamassa, että puuvajan vierestä lähtenyt polku olisi ollut se oikea, jos reitti kierretään vastapäivään. Mitä olivat ne toiset vihreät merkit, jotka katosivat näköpiiristämme toisella polulla? Veikkaanpa, että tänne on tehty uutta polun linjausta ympyräreitin toiseen päähän, palataanpa aiheeseen meidän kierroksemme loppumetreillä.

Reitti vie aluksi isolle siirtolohkareelle, Juomakivelle. Matkaa hiekkarannalta tänne on noin kilometri.

Reitti jatkuu polkua pitkin kohti kaakkoa. Me kuljimme tämän seuraavan pätkän samaan suuntaan kulkevaa hiekkatietä pitkin, koska netista printtamassani kartassa reitti näytti kulkevan sitä pitkin. Huomasin vasta jälkeenpäin, että tähän on ilmeisesty tehty uusi polku, joka kulkee tien tuntumassa. Noin 1,7 kilometrin saavutaan risteykseen, josta voisi jatkaa kohti etelässä sijaitsevaa Karhumäen laavua ja reitistön toista lähtöpaikkaa, Huhtaanmäkeä. Tosin Karhumäen ja Huhtaanmäen välinen reitti oli nyt tiedotteen mukaan poikki. Meidän ympyrämme jatkui vielä hetken hiekkatietä pitkin kohti kaakkoa.

Parisataa metriä hiekkatietä, nyt kurvattiin vasemmalle. Vielä toinen lyhyt tiepätkä, kapeampaa metsätietä. Puussa ollut tiedote kertoi, että tätä metsätietä ennallistetaan retkeilykäyttöön ja se tullaan poistamaan kokonaan ajokäytöstä. Reitin varrella oli myös paljon sinisiä Eräreitistö-merkkejä puissa, ne olivat jo melko kuluneita. Vihreät maalimerkit olivat selkeämmin näkyvissä.

Metsätieltä tehdään pieni poikkeama Isonkarhunkivelle. Se oli vielä Juomakiveäkin hieman suurempi siirtolohkare.

Arvuuttelimme vanhan Eräreitistö-merkin kuvaa. Veikkaus: Isonkarhunkiven ja kuusen kuva.

Taas risteys. Jatkoimme tästä vasemmalle kohti Lotikkoa. Suoristin Huhtaanmajan kyltin osoittamaan oikealle eikä yläviistoon.

Polku nousee nyt kallioille. Karttaan on merkitty näköalapaikka Juomakivenrahkan yläpuolella oleville kallioille. Ja kyllä! Tässä oli niin hieno paikka, että halusimme istahtaa kalliolle hetkeksi kahvitauolle.

Kalliolta matka jatkui suon laitaan. Käväistiinpä vilkaisemassa suolla karpalosatoakin – kyllä niitä oli siellä tulossa. Melkein näyttivät jo hyvän värisiltäkin, mutta alapuoli oli vielä vaalea. Parin viikon päästä kannattanee suunnata suolle marjamatkalle. Tässä kohdassa reitti kulkee suon lähistöllä pitkän matkaa, mutta sille joka haluaisi suolle ja pitkospuille on tarjolla vain ihan lyhyt pitkospuuosuus kahden kallion välissä. Kävelyä oli suon ylityksen kohdalla takana noin neljä ja puoli kilometriä.

Jännittävän nimistä Lotikkoa oltiin odotettu jo pitkään. Varsinkin kun odotettavissa oli baari. Netin perusteella nimi lienee saanut alkunsa täällä sijainneesta pontikkatehtaasta. Nyt sitä voisi sanoa vaikkapa kivilaavuksi, lipan alle pääsee hyvin vaikkapa sadetta pitämään. Tänään sellaiselle tauolle ei ollut tarvetta.

Joten jatkoimme matkaa vähän matkan päähän, Lotikon kellarin luokse. Tätä kirjoittaessani opin taas uutta – Lotikon kellari on itse asiassa noin 50 metrin mittainen kalliohalkeama, jonka leveys vaihtelee muutamasta kymmenestä sentistä noin metriin. Sen voi ilmeisesti kulkea päästä päähän. Me huomasimme vain kellarihalkeaman itäreunan, joka vaikutti turhan kapealta, ainakin kesämitoissa olevalle Luontopolkumiehelle. Täältä päästä halkeaman kuvaaminen ei kannattanut.

Kellarin vieressä on kuitenkin mukava taukopaikka laavuineen. Oli toisen kahvitauon paikka.

Mukavimmat suo-osuudet tällä reitillä ovat Lotikon kellarin ja Palaisten uimarannan välisellä osuudella. Suo on suurimmaksi osaksi mäntyä kasvavaa rämettä. Se oli mielestäni harvinaisen kaunis ja laaja räme, jota täplittivät pienet avosuot. Blogin pääkuvassa rämettä, tässä Luontopolkumies vähän avonaisemmassa maisemassa.

Melkein seitsemän kilometriä kävelyä takana. Polku putkahtaa metsästä pellon laitaan ja kääntyy pelto- tai metsätielle.

Loppumatkan kävelimme teitä pitkin. Ohitimme omakotitalon ja kiersimme vielä uimarannan lammet teitä pitkin. Ensimmäiset vastaantulijatkin nähtiin viimeisellä hiekkatieosuudella lampien lähellä, kuten kuvasta ehkä näkyykin. Netistä printatun kartan mukaan lammet kierretään pohjoispuolelta, mutta rannalla ollut kartta kiertää ne eteläpuolitse. Heikolan kyläseuran edustaja kertoikin, että seuraavana päivänä, sunnuntaina, täällä oli tehty reittiin uutta linjausta. Luultavasti olisimme kiertäneet tämän lopun eri tavalla, jos olisimme olleet täällä pari päivää myöhemmin.

Lammet siis kierrettiin ja palattiin parkkipaikalle. Autoja oli nyt paikalla puolenkymmentä. Mittauslaite näytti tämän kierroksen pituudeksi 7,8 km – aikaa siihen kului kaksi tuntia ja kolme varttia. Rauhallista oli, tapasimme vain neljä muuta retkeilijää loppumetreillä.

Eräreitistön pohjoispää oli kaikin puolin aika keskimääräisen vaativaa. Polut olivat hyväkuntoisia ja suuri osa reitistä on melko tasaista maastoa, mutta muutama terävämpi nousu ja laskukin löytyy. Korkeuseroa oli reilut kolmekymmentä metriä, Korkein paikka eli Lotikon huippu lienee sen verran suota korkeammalla. Reitti oli oikein mukavaa kävelymaastoa, suureksi osaksi pehmeää kangasta tai suota. Enköhän jatka reitteihin tutustumista ensi vuonna. Sijainti on mukava niin Varsinais-Suomessa kuin Uusimaalla asuvillekin, Helsingistä ajaa Marttilaan noin puolessatoista tunnissa.

Sijainti: N=6722207.816, E=279456.037(ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.575151, GEO:lon=22.974219

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Paimion luontopolku
Häntälän puronotkot

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle