Isosti retkitunnelmaa – Espegard-tulipata testissä

Seuraa hieman tavallista järeämmän retkeilyvarusteen testi. Kyseessä on varuste, jota ei kuskailla ainakaan rinkassa, mutta joka kulkee kyllä esimerkiksi ahkiossa tai auton takakontissa lähelle käyttöpaikkaansa. Erityisesti glampingin harrastajat saattavat innostua tästä, mutta mikseivätpä myös muut, joille tavallinen retkikeitin ei ihan riitä, eikä perinteinen nuotio niin sanotusti sytytä. Tuote on nimeltään Espegard-tulipata, jota valmistaa samanniminen norjalainen firma ja Suomessa markkinoi Espegard Oy. Espegard antoi tulipatansa testattavaksi, kun kauniisti pyysin.

Tulipata on vain yksi Espegardin tuotteista, ja siitä on saatavana monta versiota, joissa vaihtelevat niin padan halkaisija kuin mukaan tulevat varusteet. Patoja on eri kokoisia (halkaisijat 50–70 cm), ja niihin voi liittää monenlaisia lisävarusteita tai valita suoraan sellaisen kokoonpanon, jossa on periaatteessa kaikki tarvittava.

Perusvarustuksena esimerkiksi testiin saamassani 60-senttisessä tulipadassa on grilliritilä ja ripustusketju esim. kahvipannulle. Tosin Espegardin Suomen-edustaja laittoi mukaan vielä valurautaisen muurinpohjapannun ja 6 litran teräksisen kahvipannun. Niillä vielä vihreäkin eräkokki pärjää jo pitkälle.

Tulen kanssa turvallisesti

Espegardin tulipataan löytyy myös monenlaisia suojavarusteita, kuten kipinäsuojia ja tuulisuojia. Niiden avulla ruoanlaitosta ja tulipadan ääressä istumisesta tulee turvallisempaa, mutta myös oikeanlaisen polttopuun valinnalla voi vähentää kipinöiden määrää. Kuusipuuhan on tunnetusti melkoisen räpsivää, kun taas koivu ei juurikaan.

Kuusipuun perusominaisuus on räiskyminen. Jos käytät kuusta, ota räiskyntä huomioon tulipadan sijoittelussa ja työskentelyssä sen lähellä.

Tunnelman luojana – kaikkihan muistavat laulun sanat “Tuli räiskyy nuotiossa” – ja varsinkin tulta valokuvaaville kuusipuu on kipinöinnin vuoksi hyvä vaihtoehto, mutta kipinöitä ja isompiakin kekäleitä voi sinkoilla minne sattuu. Siksi tulipata pitää pystyttää paloturvalliseen paikkaan ja palamattomalle alustalle, vaikka pata onkin maasta irti.

Padan pohjassa on pieni reikä, jonka alapuolelle ripustetaan padan varusteisiin kuuluva astia, johon tuhka, kekäleet ja ruoanlaitosta mahdollisesti valuvat möhnät putoavat. Tulipadassa voi luonnollisesti polttaa myös brikettejä tai hiiliä. “Tuhkakuppi” roikkuu tulipadan pohjassa olevan reiän läpi pujotettavan kannattimen varassa.

Jos tulipata on vakituisessa käytössä esimerkiksi kesämökillä, niin sille on yleensä varmasti varattu oma paikkansa vaikkapa terassin laattojen päällä tai grillipaikan sorastuksella. Kestopuu- tai vastaavalla alustalla käytettäessä on ehdottomasti otettava huomioon tulipadan alapuolenkin kuumeneminen, joten pata kannattaa ripustaa silloin mahdollisimman ylös.

Padan ripustuskorkeutta voi jonkin verran säädellä, mutta kovin lyhyiksi ei ketjuja kannata virittää.

Ruokaa ja juomaa

Käytössäni olevan padan mukaan tuli siis jalallinen (jalat voi myös irrottaa) muurinpohjapannu, grilliritilä sekä kahvipannu. Valurautainen pannu nousee jaloillaan noin 30 senttiä, ja sen voi asettaa suoraan tulipadan pohjalle seisomaan. Muurinpohjapannu vie käytännössä padasta koko sen tehollisen työskentelytilan, eli samalla kerralla padassa ei juuri muuta laitella. Kahvipannun tosin voi pitää riippumassa ketjussaan sivussa.

Kuuden litran kahvipannusta piisaa nokipannukahvia useammallekin. Tässä kuvassa pannu on laitettu grilliritilän päälle, kun ei ollut enää paistettavaa. Muuten pannun voi ripustaa mukana tulevaan ketjuun.

Muurinpohjapannun pienissä korvakkeissa ei ole valitettavasti nostoreikää, joten retkikokki tarvitsee joko todella paksut ja kuumuudelta suojaavat rukkaset pannun nostamiseksi pois paikaltaan, tai sitten sen on vain annettava jäähtyä. Tietysti valurautapannun korviin voi turauttaa reiät porakoneella jälkeenkin päin.

Valurautainen muurinpohjapannu nousee 3 irrotettavalla jalallaan sopivalle paistokorkeudelle.

Moni valurautainen pata ja pannu tulee tehtaalta valmiiksi rasvapoltettuna, jolloin se on käytännössä käyttövalmis. Tein kuitenkin rasvapolton myös itse, eikä valurautainen pannu siitä ainakaan huonommaksi mennyt. Hyvällä rasvapoltolla varmistetaan muun muassa, että ruoka ei tartu pannun pintaan, ja että pannu on helppo puhdistaa ruoanlaiton jälkeen.

Itse olen paistanut muurinpohjapannulla tähän mennessä esimerkiksi kasviksia ja kalaa, munia sekä lettuja. Grillipihdit ja pari lastaa (mieluiten yksi jäykkä ja yksi joustava) ovat tarpeen. Joustavalla ja ohuella lastalla muurinpohjaletut ja paistetut munat on näppärä vipata ympäri, ja jäykemmällä lastalla kääntyvät hieman painavammat ainekset, kuten liha tai kala ja paksummat kasvikset.

Tässä paistuu aamiaismuna ja ruisleipäset lämpenevät siinä sivussa.

Grilliritilällä paistuu niin perinteinen eräjoren vihannes kuin monta muutakin ruokalajia. Keitto- ja käristysruokia varten löytyy erilaisia kattiloita ja patoja. Jälkkäriosastoon Espegardilla on myös useita vaihtoehtoja, kuten munkkipannua, popcornpataa ja vohvelirautaa. Espegardin Suomen-edustajan mukaan etenkin popcorn-pannu on ollut erittäin suosittu.

Tilavalle, lähes tulipadan suun levyiselle grilliritilälle mahtuisi useampikin makkara, mutta kolme riitti nyt kerrallaan.

Tulipadalla on kokoa ja näköä – sekä painoa

Kuten sanottu, mikään retkikeitin tulipata ei ole. Jo sen halkaisija ja valmistusmateriaali – emaloitu teräs – tekevät siitä kookkaan ja painavan. 60-senttisen padan kanssa kokonaisuuden paino on 21 kiloa, ja 70-senttinen padan kanssa 29 kg. Painoon on laskettu mukaan osiin menevä ja taittuva kolmijalka, jonka varaan pata ripustetaan vankoilla teräsketjuilla. Jalan korkeus on 180 senttiä koottuna, mutta osissa noin puolet siitä.

Vaikka en mielestäni nähnyt missään padan käyttöohjeissa vinkkiä jalan kokoamisesta ja purkamisesta, huomasin itse, että se on huomattavasti kätevämpi saada kasattua sekä pistettyä takaisin osiin, kun kaiken tekee ylösalaisin. Kolmijalan kärjessä on pitkä rautapiikki, jonka varaan jalan voi tukea ja kiinnittää jatkoputket paikoilleen.

Tulipadan voi pystyttää vaikkapa terassille.

Kolmijalan pituudesta huolimatta itse pata jää suhteellisen alas, kun sen ripustaa aivan ketjujensa päähän. Ripustamalla padan ylemmäs ketjuihin sitä voi nostaa sopivammalle työskentelykorkeudelle, jotta ei menisi ihan kyykkykokkaamiseksi. Samaten käyttämällä esimerkiksi kolmella rautajalalla seisovaa muurinpohjapannua tai kolmelle eri korkeudelle asetettavissa olevaa grillausritilää, ei tarvitse väsyttää selkäänsä ruokaa laittaessaan.

Polttopuut voi asetella tulipadan pohjalle kuin normaaliinkin nuotioon. Grilliritilälle on kolme valinnaista korkeutta, mutta ritilä menee paikalleen vain yhdeltä puolelta.

Mikäli tulipadan lisäksi haluaa kuljettaa erilaisia paisto- ja keittovälineitä, koko hoidolle kertyy painoa aika lailla. Myynnissä on myös versio, jolla on oma puinen kanto- ja säilytyslaatikkonsa. Laatikon kantamiseen tosin tarvitaan sitten pari henkeä tai yksi SM-tason kehonrakentaja. Jos käytössä on ahkio talvella hiihtäjän tai moottorikelkan perässä vedettäväksi, tulipadan käyttösäde kasvaa huomattavasti. Ja mikäänhän ei toki estä joka kodin Markkuakaan nikkaroimasta itse sopivaa kuljetus- ja varastointilootaa.

Parhaimmillaan Espegardin tulipata on mielestäni esimerkiksi kesämökillä –  “kiinteästi” käytettävänä tai sitten siellä, mihin sen voi suhteellisen vaivatta kuljettaa. Tulipata on kätevä ja huomiota herättävä peli etenkin erilaisissa yleisötilaisuuksissa ja tapahtumissa. Yhdellä kerralla sillä ei kuitenkaan voi laittaa aivan kaikenlaisia ruokia kovin isolle asiakaskunnalle, sillä käytettävien patojen ja pannujen koko kuten myös yksi paisto-/keittotaso on rajoittava tekijä.

Tulipata mahtuu peräkonttiin, ja tiivistettyä saa esim. irrottamalla muurinpohjapannun jalat kuljetuksen ajaksi.

Esimerkiksi muurinpohjapannulla tehtäessä realistinen ruokailijamäärä kerralla olisi mielestäni noin 3–5, riippuen valmistettavasta ruoasta. Grilliritilälle sen sijaan mahtuu useampikin makkara, ja makkaraahan monesti menee. Makkaranpaiston yhteydessä kiehahtavat myös nokipannukahvit. Ja onhan olemassa mahdollisuus valmistaa erilaisia keitto- ja pataruokia: esimerkiksi jo 10 litran keittopadoilla tulee sitten isommallekin sakille sopat tai hirvikäristykset.

Tulipata pääsee oikeuksiinsa myös tunnelman luojana ja lämmön tuojana.

Käyttö ja huolto

Keitto- ja paistoastioille, pannuille ja padoille riittävät tavanomaiset puhdistukset, pesut ja rasvaukset tarvittaessa. Tulipatojen ja tulipannujen sekä kipinäsuojien ja työtasojen hoitoon Espegardilla on merkkikohtainen hoitoaineensa, vaikka muitakin sopivia aineita voi käyttää.

Hoida ja pidä puhtaana myös paisto- ja keittoastiat varsinaisen tulisijan lisäksi.

Siitä huolimatta, että tulipadan materiaali on jämäkkää ja kestävää, pata pysyy parhaassa kuosissa, kun sen muistaa aina tyhjentää käytön jälkeen ja pyyhkiä sen pinnat jäähtyneenä, eikä jätä sitä lojumaan minne sattuu. Kuuman tuhkan ja hiilien kanssa pitää olla myös varovainen. Padan suojaksi voi hankkia merkkikohtaisen suojakannen, tai sitten käyttää saatavilla olevaa suojapussia. Ulkokäyttöönhän nämä vehkeet on tarkoitettu, joten liian fiini ei niiden kanssa tarvitse olla.

Tulipadan kanssa ei juuri työkaluja tarvitse, mutta joskus saattaa lenkkiavain tulla tarpeeseen, jos kolmijalan yläosan kiinnitysmuttereita tarvitsee tiukkailla.

Yleiset huomiot

Espegardin tulipataa voi pitää hyvällä syyllä hieman vaativamman retkireissun ja vaikkapa illanistujaisten vetonaulana. En tiedä, voiko sitä verrata muihin retkitulisijoihin, mutta jos haluaa, sen voi asettaa vaikka toisesta ääripäästään retkikeittimen ja toisesta raskaan kotakeittiön välimaastoon. Onhan tulipadallakin oma painonsa, mutta aivan heppoinen tämän kokoisen tulisijan ei parane olla. Tulipadan teräs on riittävän paksua, mikä takaa käytettävyyden ja kestävyyden pitkäksi aikaa.

Pieniä kehityksen kohteita tosin ainakin omasta mielestäni voisivat olla muurinpohjapannun nostomahdollisuus muutenkin kuin paksuin patarukkasin sekä grilliritilän ja teräspaistinpannun (joka ei ollut testissä) teräslankakahvat. Varsinkaan grilliritilän nostaminen täyteen lastattuna ritilän lankakahvasta ei ole erityisen vakaata. Espegardin tuotevalikoimassa on myös paksut nahkarukkaset.

Lankakahva ei välttämättä istu pieneen käteen kovin tukevasti.

Kukin käyttäjä keksii kokemuksen mukaan parhaan tavan siirrellä ja nostella pannuja ja ritilöitä. Koska kyse on selkeästi laatutuotteesta, yksikään varuste ei ole mikään rimpula ja kestää varmasti normaalia käyttöä.

“Lisää aikaa ulkona”

Espegardilla on sekä oma verkkokauppa että kattava jälleenmyyjien verkosto. Tulipadan perusversion hinta pyörii tällä hetkellä Espegardin omassa kaupassa 300 euron hujakoilla, ja siitä mennään setin laajuuden ja varusteiden määrän mukaan joko alas- tai ylöspäin.

Espegardin norjalaiselta YouTube-kanavalta löytyy muutamia suuntaa-antavia ja myös vedet kielelle saavia videoita, joista voi saada käsityksen siitä, mitä tulipadan ja muiden tulisijojen ja niiden tarvikkeiden avulla on mahdollista valmistaa. Espegardin mottona on “Mer tid ute”, eli tarkoituksena lienee saada ihmiset viihtymään ulkosalla enemmän – ja mikseivätpä he viihtyisi tunnelmallisen ja lämmittävän tulen sekä hyvän ruoan ääressä.

Elävä tuli herättää huomiota, vaikka se ei olisikaan aito. Se tuli nähtyä Jyväskylässä 20.-21.4.2017 pidetyillä Metsämme 2017 -messuilla, jossa Retkipaikalla oli pieni osasto. Espegardin tulipata oli retkivisiittana osastolla. Koska sisätiloissa ei tietenkään saanut pitää oikeita tulia, piti keksiä joku korvike. Sellaiseksi muodostui pieni tekotuli, jota tuunattiin vielä päivää ennen messuja hieman alkuperäistä näyttävämmäksi. “Tulen” ääressä sitten kävikin moni messuvieras.

Fiskarsin yleispuukko teroittuu käytössä

Fiskars antoi Retkipaikalle testijuttua varten uuden, edullisen yleispuukkonsa.

Fiskars kertoo puukosta näin:

Fiskars laajentaa työkaluvalikoimaansa tuomalla markkinoille puukkosarjan. Sarjasta löytyvät vaihtoehdot niin ammattilaisten kuin harrastajien tarpeisiin: puukkojen korkealaatuisesta teräksestä valmistetut terät ovat pitkäikäisiä, ja ergonomisesti muotoiltu kahva mahdollistaa tarkan työskentelyn. Oranssit iskupäät kestävät työskentelyn vasaran kanssa. Innovatiivinen, puukon tuppeen integroitu teroitin pureutuu haasteeseen, joka on tuttu jokaiselle puukkoja käyttävälle – se pitää puukon aina terävänä.

Puukko oli puolentoista kuukauden ajan kaikissa arjen askareissa, talviverkoilla ja kolmen viikon mittaisella hiihtovaelluksella. Tuona aikana puukko pääsi monenlaiseen tekemiseen ja näytti kyntensä kovissakin hommissa.

Mikä erikoisinta; puukko on nyt terävämpi kuin uutena!

Talviverkoilla puukko oli loistava. Sen hyvin muotoillusta, luistamattomasta kahvasta sai hyvän otteen kaloja käsitellessä myös hansikkaat kädessä. Puukon pinta ja tuppi oli helppo puhdistaa käytön jälkeen.

Hyvät vuoluominaisuudet pääsivät taas testiin UKK-puistossa parin viikon hiihtoreissulla, jossa kiehisten vuolemista sai harrastaa autiotuvilla tulistellessa. Puukon kahva kestää vaikka vasaralla lyömisen. Klapien pilkkominen sujui puukolla ilman pelkoja sen rikkoutumisesta.

Tuppi lukitsee puukon hyvin sisäänsä, eikä vahingossa tippumisen vaaraa ole. Puukon kätisyyden voi vaihtaa kääntämällä tupen osan. Tupen ylivoimaisesti erikoisin ominaisuus on kuitenkin sisäänrakennettu teroitin. Joka kerralla, kun laittaa puukon tuppeen tai ottaa sen siitä pois, puukko teroittuu. Ja tämä toimii todella hyvin, puukko tuntuu tulevan käytön myötä koko ajan terävämmäksi!

Puukko on todella kevyt ja hyvin käteen istuva. Tupen klipsillä sen saa hyvin kiinni vyölle tai taskun reunaan.

Yleispuukko on suositushinnaltaan edullinen, vain 12,90€, mikä tekee siitä todellisen kilpailijan monille markkinoilla oleville peruspuukoille. Puukolla suoriutuu kaikista retkeillessä ja arjessa tarpeen olevista askareista kiitettävästi.

Fiskarsin uudessa puukkosarjassa on myös omat puukot kirvesmiehille, timpureille ja rakentajille.

Faktoja:

  • Puukon pituus 21,4 cm
  • Terän pituus 8,7 cm
  • Terän vahvuus 2,2 mm
  • Paino ilman tuppea 88 g
  • Paino tupen kanssa 124 g
  • (Pituudet ja painot itse mitattuja)

Pieni suuri Savotta minijääkäri

Lyhyessä ajassa Savotta on tuonut markkinoille paljon uusia tuotteita, muun muassa reppuja ja rinkkoja, jotka ovat saaneet positiivisia arvosteluita ulkomailla asti. Viime kesänä kiinnostuin heidän Jääkärirepustaan, jonka ostinkin sitten heräteostoksena partioliikkeessä käydessäni. Reppu on toiminut loistavasti muutamalla retkelläni. Jääkärirepun testi löytyy Retkipaikan sivulta Nestori Mäntysaaren kirjoittamana.

Savotta tarjosi alkuvuodesta testiin muutaman repun ja rinkan, josta valitsin itselleni Minijääkäriksi nimetyn pikkurepun. Reppu on karsittu ja hieman pienempi versio jääkärirepusta, mutta materiaali ja olemus on hyvin samanlainen.

Reppu tuli nopeasti postissa ja innolla odotinkin sen käyttöönottoa. Reppu kulkisi mukanani niin töissä, koulussa kuin päiväretkillä.

Jääkärireppu ja Minijääkäri vierekkäin

Ensimmäiseksi vertasin reppuja keskenään, ja Minijääkäri on aavistuksen kapeampi ja matalampi. Värisävy on aavistuksen tummempi. Eroa löytyy muun muassa painon suhteen, koska Minijääkäristä on karsittu pois lantiovyö ja selkämyksen pehmikkeet. Lisäksi viilekkeet ovat yksinkertaisemmat. Myös merkki on muuttunut, se ei ole enää nahkainen, vaan pieni, ruskeahko lappu. Tekstiä on selkeytetty, ja vaeltajan kuva poistunut.

Painoa Minijääkärillä on 775 grammaa. Mitat: korkeus 45 cm (ylipakkaus 55 cm), leveys 25 cm ja syvyys 16 cm. Tilavuutta on 18–22 litraa.

Kankaana toimii tuttu 1000D-polyamidikangas Condura, joka on kestänyt molemmissa repuissa erinomaisesti. Nämähän on suunniteltu muun muassa armeijan käyttöön, jossa kestävyyttä arvostetaan. Kangas hylkii hieman vettä, kestänee esimerkiksi hyvin kevyen sateen. Kanteen on ommeltu velcromerkeille tarrapaikka.

Kankaan pinta on täytetty erinomaisella MOLLE-kujastolla, johon voi kiinnittää lisätaskuja tai muita yhteensopivia tavaroita. Savotta myy erikokoisia taskuja reppuihin. Mollekujaston kerrotaan kestävän jopa 100 kilogramman vetoa.

Napakat kiinnikkeet

Nexus-soljet vaikuttavat todella tukevilta ja kestäviltä. Ne napsahtavat napakasti kiinni. Myös viilekkeiden säädössä käytettävät soljet tuntuvat todella kestäviltä. Kestänee jonkun aikaa, ennenkuin ne alkavat toimia kunnolla käytössä, nimittäin säätäminen ei ollut alkuun helppoa. Muutamia päivä reppua käytettyäni alkoivat soljet luistaa paremmin.

Selkämyksen puolella ei ole mitään toppauksia, vaan pelkkä kangas. Myöskään repun sisällä ei ole mitään tukirankaa tai levyä tukevoittamassa. 40 milliä leveissä viilekkeissä on myös MOLLE-lenkkejä, joihin voi kiinnittää mitä vain. Viilekkeet on kiinnitetty ylhäältä suht leveälle, joten näin isoselkäisellekin henkilölle ne kulkevat mukavasti olkapäiden päältä. Rintaremmiä ei minijääkäristä löydy, mutta tämän kokoluokan repussa ei sitä välttämättä tarvitakaan.

Reppuun on kumminkin saatavilla lisäosia, joilla ominaisuuksia voi parantaa. Esimerkiksi selkäpuolelle levy, viilekkeisiin pehmikkeet, rintaremmi tai vastaavaa.

Päällä on mukavan iso lenkki, josta reppua voi kantaa tai ripustaa.

Sivuilta löytyy esimerkiksi tiivistämiseen tai tavaroiden kiinnittämiseen tarkoitettu hihna. Hihnassa on mukavasti säätövaraa, ja ylimääräisen hihnan voi taittaa kuminauhan alle. Repusta löytyy myös molemmin puolin aukko, josta voi pujottaa esimerkiksi juomarakon putken.

Repun täyttöaukolla on hyvin suunniteltu läppä, jonka saa taittamalla siistiksi kannen alle. Ulkoreunalla on pitkä muovinen liuska, joka pitää taitoksen hyvin suorana ja jämäkkänä. Lisäksi se auttaa suuaukkoa pysymään auki täytettäessä. Reppua voi ylitäyttää muutaman litran, joskin kannen kiinnilaitto ei ole ihan niin helppoa, vaikka edessä olevat hihnat ovatkin pitkät.

Sisätilat ovat yksinkertaiset ja hieman kumipäällysteisen tuntuiset. Selkämyksen puolella on esimerkiksi noin 13 tuuman läppärille tai juomarakolle tarkoitettu tila. Pieni solki on tarkoitettu juomarakon kiinnitykseen. Selkäpussin yläpuolella on 15 cm x 25 cm vetoketjulla varustettu tasku, esimerkiksi lompakolle tms.


Reppu käytössä

Reppu istuu näinkin ison miehen selkään yllättävän mukavasti. Viilekkeet eivät paina, ja selkämyksen sivut tuntuvat olevan kuin juuri minulle tehdyt. Reppu toimii kohtuullisella painolla hyvin, eivätkä viilekkeet paina t-paitaa käytettäessä ikävästi. Pääasiassa painoa on ollut noin 5–6 kiloa maksimissaan. Isommilla painoilla arvelen, että viilekkeet rupeavat painamaan ja hiertämään kävellessä enemmän. Mutta olen hyvin isokokoinen mies, joten viilekkeet istunevat erilailla normaalipainoiselle ja -kokoiselle henkilölle.

Viilekkeet ovat kapeat, mutta toimivat. MOLLE lenkkeihin voi laittaa roikkumaan tavaraa esimerkiksi karabiinilla.

Säätö toimii hyvin, joskin uudet remmit ja soljet eivät heti meinaa liukua kunnolla. Isohkolla lenkillä varustettua hihnaa vedetään ylöspäin kiristäessä.

Reppua on siis mahdollista ylitäyttää muutamilla litroilla. Tämä toki vaikuttaa hieman läpän ja täyttöaukon toimivuuteen. Äärimmilleen täytettynä täyttöaukon sivustat jäävät hieman auki. Ylitäytettynä repun koko on jo aikalailla Jääkärirepun kokoa ilman ylitäyttöä. Kuten kuvasta näkyy, tavarasta (ja kiristyksestä…) riippuen reppu saattaa mennä myös hieman kaarevaksi.

Täyttöaukon läppä toimii hyvin, ja pitkä, muovinen lista auttaa taittamaan repun kiinni mukavasti. Lisäksi muovilista auttaa pitämään reppua auki täytettäessä.

Repun soljet ovat kestäneet hyvin ja tuntuvat todella napakoilta ja kestäviltä. Säätäminen ei ole helppoa alkuun, ennenkuin hihnat ja soljet ovat hieman kuluneet käytössä. Säätöjä ei ole montaa, lähinnä viilekkeiden säätö, sivukompressointi sekä läpän hihnat, joissa on hyvin säätövaraa.

Tasainen selkämys ei hengitä, joten ainakin allekirjoittaneella repun selkämys oli monesti märkänä hiestä. Selkämyksessä ei ole tukilevyä, joskaan se ei sitä tarvitse.

Reppu on kulkenut mukana töissä, koulussa ja retkillä. Töissä se on varsinkin joutunut hieman koetukselle, jäätyään työkalujen ja tarvikkeiden alle. Mutta hyvin on kestänyt! Minijääkärin istuvuus selkään on hieno asia näinkin isolle miehelle.

Taskujen puute saattaa häiritä joitain, mutta MOLLE-kujaston ansiosta reppua voi laajentaa haluamallaan tavalla. Repussa on toki pieni arvotavaratasku, jonka vetoketju on jämäkkää laatua.

Repun tilavuus on hieman kysymysmerkki, koska Savotan sivustolla kuvat osoittavat 20–30 litraa, tekstissä 18–22 litraa ja teknisissä tiedoissa 20–25 litraa. Arvelisin, että 18–22 litraa on aikalailla oikea.

Minijääkäri on oiva päiväreppu retkille, sekä myös arkiseen käyttöön. Condura-kangas kestää kulutusta hyvin, kuten myös hihnat ja soljet. Savotan tuotteilla on 5 vuoden materiaali- ja tuotevirhetakuu, mikä kertoo myös valmistajan luottamuksesta omiin tuotteisiinsa. Reppu on ehkä hieman hintava, mutta varmasti hintansa väärtti materiaalien ja laajennettavuudenkin takia.

Ulkomitat: K – 45 cm (ylipakattuna 55cm), L – 25 cm, S – 16 cm.
Tilavuus: 18–22?
Paino: 775 g.
Materiaalit: 1000D-polyamidikangas PUR-pinnoitteella (Cordura/Codura), Delrin-erikoismuovisoljet ja 8 mm spiraalivetoketju.
Värit: oliivinvihreä ja musta

Hinta noin 129€

http://finn-savotta.fi/tuotteet/minijaakari/

Testissä TomTom Adventurer -ulkoilukello

Ulkoiluun suunniteltu TomTom Adventurer -kello istuu hyvin ranteeseen. Testaajana toiminut henkilö käytti kelloa kuukauden ja kokeili sen ominaisuuksia niin juoksussa, patikoinnissa, kahvakuulatreenissä, hiihdossa kuin normaalissa päivän liikkumisessakin.

TomTom lähetti kellon testiin Retkipaikalle.

Kello laskee askeleet, matkan, kalorit ja sykkeet. Erillistä sykevyötä ei tarvita, koska kello mittaa antureillaan sykkeen suoraan ranteesta. Myös unen määrä mitataan. Akku kesti perusmenossa pari viikkoa, mutta jos käytti toimintoja, piti kello ladata noin kerran vuorokaudessa. Lataukseen oli oma erillinen johtonsa.

Kelloon voi myös ladata musiikkia. Bluetooth-toiminnolla toimiva musiikkisoitin on kätevä ominaisuus, mutta syö akkua aika paljon. Musiikkia kuunnellessa virta loppui ilman ennakkovaroittelua kahden tunnin jälkeen. Tuolloin oli käynnissä myös hiihtotreenin mittaus.

Musiikkia mahtuu laitteeseen 500 kappaletta, muistia oli 3GT. Testissä kuulokkeina oli JBL:n sporttikuulokkeet. Äänen laatu oli erittäin hyvä.

Puhelimeen ladattiin TomTomin oma appsi, joka yhdistettiin kelloon bluetoothilla. Puhelimesta pystyi tällöin seuraamaan liikkumista kartalla, ja siinä näkyivät faktat treenin etenemisestä.

Kelloon tulee valo, kun näytön päällä pitää hetken ajan vaikka kättä. Navigointi tapahtuu yhtä isoa näppäintä koskettamalla. Käytössä ja akunkestossa ei ollut mitään eroa, vaikka kelloa testattiin myös kipakalla pakkasella.

Vaellusohjelmaa käytettäessä on hyvä, että päivän päätteeksi näkee tarkan mitan kuljetusta reitistä, ja että reitti piirtyy myös kartalle, joka jää talteen ohjelmaan.

Vaellustilassa akku kestää 10 tuntia, joten se on riittävä vaelluspäiväksi. Kellon pystyi lataamaan täyteen ladatusta 10 000 Mah:in varavirtapankista 10 kertaa, joten virtaa riittäisi kunnon vaelluksellekin.

Vaellustilassa sovellus näyttää myös korkeuden, mistä on iloa ja hyötyä retkeillessä. Vaelluksen jälkeen saa hyvää tietoa kulutetuista kaloreista ja keskinopeudesta, mikä helpottaa seuraavien reissujen suunnittelussa ja opettaa oppimaan omasta retkeilystään.

Kello kestää vettä, se kädessä voi vaikka uida.

Plussat:

  • Mukava kädessä, kelloa tuskin huomaa.
  • Helppo käyttää.
  • Luvattu akunkesto / todellisuus
  • Hyvä musiikkisoitin.

Miinukset:

  • Latausjohdon liitin (kellon on oltava tietyssä asennossa, ei voi ladata liikkuessa).

Kaikenkaikkiaan kello ylitti odotukset helppokäyttöisyydellään ja mukavuudellaan. Testiajan jälkeen voi luottavaisin mielin lähteä tositoimiin vaikka pidemmälle vaellukselle.

Lisätietoja TomTomin sivuilta.

Testissä Savotan uusi risukeitin, Happy Stove

Saimme Retkipaikkaan testiin Savotalta uuden Happy Stove -risukeittimen. Risukeitin on juuri ilmestynyt myyntiin jälleenmyyjille, ja hintaluokaltaan se on noin 30 euroa. Tuote on kotimainen, ja myyntipakkausta koristelee Avainlipputuotteen tunnus.

Risukeittimen mukana tulee kätevä Cordura 1000D -kankaasta tehty kuljetuspussi. Pussin sisäosa on päällystetty polyuretaanilla. Pussin voi ripustaa reppuun tai rinkkaan, tai vähän tilaa vievänä paketin voi laittaa vaikkapa repun sivutaskuun. Säilytyspussi on tärkeä, koska nokiset keittimen osat suttaavat muuten paikat, ja terävät reunat repivät muovipussin.

Itse risukeitin koostuu seitsemästä laserleikatusta, ruostumattomasta teräksestä valmistetusta osasta. Kuulostaa vaikealta palapeliltä, mutta ei se sitä ole. Kaksi pienintä palaa muodostavat ristikon keittimen päälle, joka kannattelee kattilaa tai kahvipannua. Seinäpaloja on neljä, ja yksi pala menee keittimen pohjalevyksi. Palojen kasaus on ihan näppärää, ja keitin tuntuu tukevalta.

Purettaessa risukeitintä takaisin osiin sormet hiukan likaantuvat, joten varmaankin kannattaa jatkossa kasata paketti niin, että nokiset osat ovat aina sisäpuolella, jottei koko paletti mene aivan nokiseksi.

Happy Stovessa liekki tuntuu palavan hyvin, ja ilmanottoreiät ovat oikeissa paikoissa. Kun kattilaa tai vastaavaa ei ole vielä kasan päällä, saa keittimestä helposti komeat lieskat.

Polttelin ensin hetken aikaa ilman ristikkoa, jotta pohjalle tulee reiluhko kasa hiillosta. Pienemmät märät risut tuntuivat palavan iloisella liekillä.

Kun kattilan asetti keittimen päälle, sai tulta välillä auttaa puhaltelemalla syöttöaukkoon. Risut eivät olleet kuivimmasta päästä, ja tuulta ei liiemmin ollut apuna. Tuli kuitenkin pysyi pienellä vaivalla kuumana, ja 6 desiä vettä kiehui lopulta melko helposti.

Mallista riippumatta risukeittimen alla on aina hyvä olla palamaton alusta. Lisää risukeittimiin liittyvästä turvallisuudesta voit lukea Luontoon.fi-sivustolta.

Risukeitin on todella mukava tapa päästä tulistelemaan pienoiskoossa, ja veden keittäminen on hauskaa puuhaa. Risukeittimen kanssa saa päiväretkelle tehtyä kivan tulistelutauon, vaikkei tulipaikkaa olisikaan.

Savotan Happy Stove -risukeitin toimi hyvin. Tuli paloi hyvällä liekillä, ja märätkään risut eivät tehneet älytöntä savua. Pieni koko ja paino ovat iso plussa, eli tätä voi pitää mukanaan vaikka ihan varakeittimenä. Jos hakemalla haetaan jotain negatiivista, voisi se olla sormien suttaantuminen keitintä takaisin säilytyspussiin pakatessa. Varmasti pienellä harjoittelulla pakkaaminenkin onnistuu vain osien reunoista kiinni pitäen.

Itse pidin Happy Stove -risukeittimestä niin paljon, että jää kyllä omaan käyttöön.

Tekniset tiedot:

Materiaali: Laser-leikattu rosteriteräs
Mitat: Korkeus 14cm , leveys 14cm, syvyys 14cm
Paino: 250g

Kuljetuspussin materiaali: 1000D Cordura, PUR pinnoitettu
Kuljetuspussin ja pakatun keittimen mitat: Korkeus 15,5cm, leveys 14cm, syvyys 1cm
Kuljetuspussin paino: 30g

Riippumatossa lämpimänä Cumulus Selva 600 -aluspeitolla

Kuulostaako riippumatossa nukkuminen talvella kylmältä tai mahdottomalta? Ei ollenkaan, siihen löytyy apu hyvästä untuvaisesta aluspeitosta, joka suojaa selkäpuolen.

Riippumatto majoitteena -jutussani kerroin erilaisista vaihtoehdoista, joilla voi suojata selkänsä kylmältä. Ikävä kyllä vaihtoehdot Euroopassa ovat aika vähissä, ja loppusyksystä harkitsinkin tilaamista brittiläiseltä UKHammocksilta, tai Yhdysvalloista saakka, muun muassa Hammock Gearilta, jolloin hintaa tulee todella paljon verojen ja tullien takia. UKHammocks valmistaa omaa mallia, joskin kankaat tulevat Yhdysvalloista. Lisäksi heidän toimitusaikansa ovat tämänkin takia todella pitkiä, pahimmillaan yli 2 kuukautta. Tuotteet ovat kyllä suhteellisen laadukkaita mitä olen nähnyt, mutta toimitusajat eivät tilaamista edistäneet.

Loppusyksystä asia saikin uuden käänteen, kun sain tietää, että puolalainen Cumulus on alkanut valmistaa riippumattoihin alus- ja päällyspeitteitä! Heillä on oma osastonsa riippumatoille, ja toinenkin osasto, josta voi tilata vastaavanlaisia peittoja. Cumulus tekee myös tarvittaessa muutoksia malleihin, mikäli esimerkiksi haluaa leveämpää tms.

Hinnat ovat kohtuullisen edullisia, kun ajattelee untuvatuotteiden hintaa yleensäkin. Itseäni kiinnosti saada nimenomaan talvelle parempaa ja kevyempää suojaa, ja sitä edusti Cumuluksen Selva 600 -aluspeitto.

Otinkin heihin yhteyttä ja kysyin sitä testiin. Sopimuksella sain tuotteen Hydrophobic-käsittelyllä puoleen hintaan jutun kirjoittamista vastaan.

Pakkauspussi ja säilytyspussi verrattuna Nalgenen 1 litran pulloon

Oliivinvihreä ulkopuoli ja musta sisäpuoli

Paketti tuli noin parissa viikossa, ja postikulut olivat vain 7€. Selva oli pakattu siististi omaan säilytyspussiin, jolloin untuva pysyy kunnossa ja kuohkeana. Pussin sisältä löytyi pakkauspussi sekä paksua joustonarua 10,5 metriä!

Jestas että se olikin pehmeän ja ilmavan tuntuinen, kun otin sen pois säilytyspussistaan. Tuntui, että tämähän paisuu entisestään. En ole aikaisemmin ostanut untuvatuotteita, mutta jo tämä fiilis sai muuttamaan mieleni jatkon suhteen. Untuva tuntui olevan mukavan tasaisesti kennoissaan, joita on 11 kappaletta. Tilasin L-kokoisen peiton, jolla on pituutta 235 cm. Koko M on hieman lyhyempi, 215 cm.
Aluspeiton leveys olkapäiden kohdilla on 110 cm ja jalkopäässä 95 cm. Aluspeitolle luvataan mukavuuslämpötilaksi -14°C ja limit -22°C.

Oliivinvihreä Pertex Endurance -kangas tuntui miellyttävältä, ja sisäpuolella oleva Pertex Quantum myös. Molemmissa on hyvä suoja untuvalle, tuulenpitävyys sekä hengittävyys. Endurancessa lisänä paljon parempi vedenpitävyys, jotta untuva saa mahdollisimman hyvän suojan kosteudelta.

Työn jälki on todella hyvää, ja tuote tuntuu sekä näyttää erittäin laadukkaalta.

Tilasin myös untuvalle Hydrophobic-käsittelyn, jolla untuvan kosteuden sietoa parannetaan. Tämän hyötynä on muun muassa nopeampi kuivuminen, ja lisäksi pesun jälkeen kuohkeus pysyy paremmin entisellään. Hydrophobic käsittelyllä on myös oma hintansa, hintaa tulee lisää 40 €. Onko käsittelystä hyötyä, tämä jakaa mielipiteet.

Pientä päänvaivaa aiheutti ripustus, koska mukana ei tullut mitään ohjeita siitä, kuinka he olivat ajatelleet aluspeiton kiinnityksen. Heidän sivuiltaan kuvia katsomalla huomasin, että he ovat sitoneet sen maton puussa olevaan kiinnitykseen. Tämä on huono jo sen takia, että sateella narut toimivat vedelle kanavana, jolloin vesi pääsee kastelemaan niin aluspeiton kuin matonkin. Lisäksi omassa Warbonnetin tarpissani on ovet, joita en saisi näin ollen suljettua. Mattojen päissä oli yhteensä 4 kappaletta säätöosia ja kaksi kiristystä, joilla saadaan päädyt tiiviimmin maton ympärille.

Ratkaisin asian katkaisemalla 4 kpl reilun metrin pätkiä, sidoin pään kiinni peiton säätökappaleen juureen ja kierrätin sen maton päässä olevan pienen karabiinin kautta takaisin säätöosalle.
Myöhemmin huomasin, että yksi naru per pääty riittää hyvin. Narujen päät säätöosaan, ja naru kiertää päädyn kautta.

Ensimmäiset kokeilut

Warbonnet Blackbird XLC

Lähdimme kaverin kanssa kokeilemaan kahdella matolla Selvaa. Oma mattoni on Warbonnet Blackbird XLC, josta tein loppukesästä arvostelun. Aikaisemmin käyttämäni DD Underblanket ei toimi tämän kanssa kauhean hyvin, mutta Selva istuu paikalleen todella hyvin. Jalkopäädyn footbox-suunnittelu vaikuttaa hieman sen asennukseen, mutta pienillä säädöillä se istui hyvin ympärillä. Esimerkiksi laittamalla pienen karabiinihakasen maton päädyn yläpuolelle, se veti aluspeittoa hieman paremmin ylöspäin ja ympärille.

Päätyihin jäi pieniä ilmakanavia, mutta myöhemmässä vaiheessa nämä eivät vaikuttaneet kylmyyteen. Päätyihin olisi hyvä asentaa kaulukset (ns. draft collar) jolloin hieman löystyessäänkin päädyt pysyisivät tiiviinä.

Ticket to the moon double -riippumatto

Kaverin Ticket to the moon -riippumattoon Selva tuntui istuvan hieman paremmin. Päädyt sulkeutuivat ympärille paremmin, ja perinteisille riippumatoillehan nämä onkin suunniteltu. Koska Selvan pituus on 235 cm, ei maton päätyihin jää paljoa tyhjää tilaa. Ticketin matto on noin 290 cm pitkä (3,2 m ripustukset laskettuna mukaan) kun taas Warbonnet 335 cm (ei ripustuksia).

Tässä vaiheessa kokeilimme hieman kiinnityksiä, mutta jo valmiiksi ajatellut mallini toimivat parhaimmin. Liian pitkät narut oli hieman hankala saada pussiin sisälle.

Peittoa sisään

Pakkaaminen aiheutti hieman hämmennystä, olen tottunut aikalailla kompressoituihin pusseihin. Selva tungetaan hyvin tiiviiksi pussiin ja se on siellä niin hyvin, ettei kompressointia tarvita. Paketti on suht pieni, kuten alussa olevasta kuvasta näkyy. Painoksi ilmoitettiin 930 g, oma mittaus oli 1000 g, joten naruja ei ole Cumuluksen ilmoittamaan painoon luultavimmin laskettu.

Pakkauspussin sulkeminen ei ollut helppoa. Kun aluspeiton sai tungettua sisään, narulukko ei jaksanut pitää vaan liukui auki, ja peitto alkoi tursuamaan ulos. Ratkaisin asian kiertämällä narun lukon ympäri ja tunkemalla pään pussiin sisälle.

Ja viimein kokeilemaan!

Ensimmäisen yöni pääsin nukkumaan Selvalla Evon retkeilyalueella, jossa meillä oli riippumattoilijoiden talvimiitti. Varsinaiseksi talvimiitiksi ei kyllä voinut kutsua, sillä keli pysyi nollan yläpuolella ja oli todella kosteaa. Puista satoi sulamislumia niskaan.

Mattona reissulla oli Warbonnet XLC, josta olin hyttysverkon pois. Tällöin matto oli mallia Traveler, joka vastaa perinteistä riippumattoa. Selva istui hyvin pitkään mattoon, ja pysin lämpimänä koko yön.

Kostea läntti tuli tarpin ovista avatessa

Aluspeitto selvisi kosteasta kelistä hyvin, kankaan pinnalla oli hieman kosteutta, minkä Pertex-kangas pitää erinomaisesti ulkopuolella. Uskoisin siis, että peitto pelaa pidemmilläkn reissulla huolettomasti.

Monissa tunnetuissa malleissa menee pientä tunnelia pitkin joustonarut päästä päähän, muttei selvassa. Huomasin, että tämä tuo ongelman, jolloin sivuilta saattaa päästä hieman kylmää ilmaa maton ja aluspeiton väliin. Selvassa kiinnitykset on vain päissä. Pääasiassa ongelmia ei ollut, mutta joustonarun puute sivuilla tuo myös sellaisen ongelman, että peitto on vedettävä suht tiukasti alle, ja se saattaa vaikuttaa mukavuuteen.


Myös Haltian retkiyöhaasteessa tuli nukuttua mukavan lämpimänä, vaikka keli vaihtui nollakelistä pakkaselle ja jäätyvä sade kuorrutti paikkoja.

Auringon säteet loi sisälle kivan tunnelman

Onks pakko nousta?

Kolmen yöpymisen jälkeen olin hieman jo harmistunut, koska en ollut päässyt kokeilemaan aluspeittoa kunnon pakkasilla. Helmikuun lopulla kelit paranivat viimein, ja lähdimme Päijänteen kansallispuistoon pienellä porukalla kävelemään jäälle ja yöpymään jossain päin puistoa.

Yöllä pakkanen laski noin -10 asteen korville, mutta nukuin yöni lämpimänä. Nukkumaan mennessä kesti hetken ennen kuin paikat alkoivat lämmetä, ja selkää vaivannut pieni kylmä kohta hävisi. Yksi hyvä keino on keittää vettä pulloon ja pistää se makuupussiin lämmittämään paikkoja valmiiksi. Tällä kertaa ei sitä tullut tehtyä, mutta jonkun aikaa roikuttuani kylmät kohdat katosivat.

Mattona tällä kertaa toimi Ticket to the moonin single-koko. Selvan L-koko on hieman liian pitkä mattoon. Koska aluspeiton joutuu vetämään aika tiukalle ja päät tulevat todella lähelle riippumaton ripustuksia, aiheuttaa tämä hieman epämukavuutta, koska asento ei pääse suoraksi. Polvien kohdalla tunsin hieman puutumista, koska jalat eivät päässeet kunnolla suoraksi.

Summa summarum

Cumuluksen Selva 600 osoittautui erinomaiseksi ja erittäin laadukkaaksi tuotteeksi testin aikana. Työn jälki on kiitettävää, ja kangasmateriaalit ovat toimivia. Pitkä kokemus näkyy työn jäljessä, ja olen iloinen, että Cumulus päätti lähteä tekemään peittoja riippumattoihin. Euroopan markkinoilla on kysyntää peitoille ja niitä on helppo nyt helppo saada.

Tuote ei silti ole ihan valmis, esimerkiksi eniten harmitti tuon kauluksen puute. Mutta Cumulukselta sain tietoa, että maaliskuun alusta lähtien aluspeitot tulevat kauluksella. Hyvä uutinen! Myös sivulla menevän joustonarun soisin myös olevan hyvä lisä, koska tällöin peittoa ei tarvitse vetää niin kireälle. Kireys vaikuttaa hieman myös mukavuuteen, kuten Päijänteellä huomasin. Lisäksi sivuilla menevä naru tiivistyy paremmin ympärille, joskaan ongelmaa tällä mallilla ei pahemmin ollut. Aluspeitto toimii hyvin, ja edellä mainitut ovat lähinnä omia mielipiteitä mitä kaipaisin lisänä.

Warbonnetin kanssa L-kokoinen 235 cm pitkä selva toimii paremmin, koska matto on Tickettiä lähes 50 cm pidempi. Suosittelen hankkimaan mielummin koon M, mikäli erityistä tarvetta pitkälle peitolle ei ole, koska se istunee paremmin normaalikokoisten mattojen kanssa.

Untuvan Hydrophobic-käsittelyn halutessaan on heille lähetettävä erikseen sähköpostia, josta saa ohjeet maksuun. Tämä hieman oudoksutti, koska olisi hienoa jos sen voisi valita klikkaamalla rastin ruutuun tilatessa. Sain tietää, että heillä on lähes valmiina kustomointisivu, jossa voi muuttaa mallia tai suunnitella oman makuupussin tai peitteen. Siellä on myös optiolista, josta Hydrophobic-untuvan voi valita.

Testin perusteella suosittelen kyllä tätä aluspeittoa riippumattoilijoille. Laatu ja hinta ovat mielestäni kohdallaan. Mallistosta löytyy myös kevyempiä ja lämpimimmille keleille tarkoitettuja aluspeittoja. Lisäksi heiltä löytyy Taiga-päällyspeittojakin, jotka ovat huomattavasti mukavampia riippumaton kanssa.

Selva 600 löytyy klikkaamalla TÄTÄ ja muihin malleihin toi tutustua TÄÄLTÄ.

Kokonaispaino, koko M/L: 870 g / 930 g
Untuvan paino, koko M/L: 600 g / 640 g
Tyhjäpaino (kangas): 270 g / 290 g
Mukavuuslämpötila: -14 °C *(kun käytössä päällyspeitto Taiga 480)
Limit temperature: -22 °C *(kun käytössä päällyspeitto Taiga 480)
Max käyttäjän pituus, koko M/L: 185 cm / 205 cm
Pituus, koko M/L: 215 cm / 235 cm
Leveys (olkapäät/polvet): 110/95 cm
Pakkauspussin koko (pituus/halkaisija): 29/19 cm
Pussin tilavuus: 8.2 l
Untuvatäytteisiä kennoja, koko M/L: 10

Testissä jopa 1000 lumenin Lumonite Compass R -otsalamppu

Vaikka päivät pitenevät jatkuvasti, ovat illat ja yöt sekä aamun hiljaiset tunnit vielä pimeitä. Ja alkaahan se päivä taas lyhetä ja illat pimetä jälleen ensi syksynä. Retkeilijälle ja muillekin ulkona liikkujille sekä tietysti ihan kenelle tahansa lisävalo voi tulla tarpeeseen, kun se taivaalla oleva hikimollukka ei paista kuitenkaan koko ajan. Erilaisten valaisimien erikoisliike Valostore tarjosi Retkipaikan testiin yhden myydyimmistä tuotteistaan, nimittäin Lumonite Compass R -merkkisen otsalampun.

Lukemista kiinnostuneille kerrottakoon heti alkuun, että Lumonite Compass R -otsalampun suurimmaksi valovirraksi on laboratorio-olosuhteissa mitattu 1 054 lumenia, joka kyllä näyttää maastossa riittävän käytännössä mihin tahansa tarkoitukseen, jota esimerkiksi  normaali retkeilijä tai vaeltaja saattaa ajatella. Ja riittäähän se myös vaikka maastopyöräilyyn, polkujuoksuun ja moneen muuhunkin menoon – jos lamppua haluaa täysillä huudattaa. Vähemmälläkin nimittäin pärjäisi.

Lampun rakenne

Lumonite Compass R on valmistettu anodisoidusta alumiinista, mikä tarkoittaa sitä, että alumiini käsitellään sähkökemiallisesti kestämään korroosiota ja käyttöä käsittelemätöntä materiaalia paremmin. Valaisin on pyritty pitämään mahdollisimman yksinkertaisena niin, että siinä ei olisi helposti rikkoutuvia osia. Valaisimen runko onkin irti pyöritettävää pohjaa lukuun ottamatta yhtä valukappaletta, mikä takaa käytännössä särkymättömän ja myös vedenpitävän  rakenteen. Lumonitella onkin tiiviysluokitus IPX8 (vedenpitävä) kahteen metriin saakka, eli sitä voisi varmaan käyttää vaikkapa snorklatessa. Lisäksi lampun pitäisi kestää rikkoutumatta pudotus kovalle alustalle 1,5 metristä.

Lumonite uimasillaan tiskialtaassa, joka tosin ei ole 2 metriä syvä, mutta lamppu toimii joka tapauksessa.

Viisi eri tehoaluetta

Compass R -mallissa käyttäjä voi valita viidestä eri tehoalueesta: Moonlight, Low, Medium, High ja Turbo. Valintapainikkeena toimii lampun päässä oleva keltainen namiska. Painikkeella voi valita tietysti perustoiminnot päälle/pois sekä tehoalueet Low–High yhden napsautuksen taktiikalla, jolloin valon teho lisääntyy aina syklisesti painallus kerrallaan. Kun käytössä on High-tila, napsauttamalla painiketta kahdesti saadaan päälle Turbo-tila, joka ei ainakaan silmämääräisesti katsomalla näytä paljoakaan High-tilaa tehokkaammalta.

Pohjoisten metsien pikkulinnun sukulainen namiskuukkeli on Lumoniten ainoa ja yksinkertainen hallintalaite.

Valovirrat eli lumenit ovat kuutamosta turboon järjestyksessä 3 lm, 85 lm, 230 lm, 630 lm ja 1 000 lm. Valmistajan ilmoittamat valaisuetäisyydet vastaavasti Moonlight [–], Low 35 m, Medium 65 m, High 105 m ja Turbo 135 m. Kuutamotila Moonlight saadaan käyttöön, kun valaisimen ollessa sammutettuna painiketta painetaan kahden sekunnin ajan. Moonlightin valo onkin sitten semmoinen lähietäisyyden touhuiluvalo, joka palvelee ehkä parhaiten esimerkiksi teltassa puljatessa tai jotakin pientä vain vähän valoa vaativassa toimessa.

Medium-tilalla valaisee tiensä jo melko mukavasti. Tosin valokuvassa pitkä valotusaika tahtoo valehdella hieman – tai sanotaanko antaa “vaihtoehtoisen totuuden”.

Lumoniten valokuvio on leveä mutta keskustapainotteinen, eikä valokiilan leveyttä voi säätää. Sen vuoksi isokin teho varsinkin avoimessa maastossa tuppaa vain kummasti katoamaan maisemaan, eli miksikään pitkän matkan hakuvaloksi Compass R ei sinänsä sovellu. Laajalle lähialueelle valoa vastaavasti riittää enemmän kuin tarpeeksi etenkin Medium-tiloista ylöspäin, ja oikeuksiinsa suurimmat tehot pääsevät esimerkiksi poluilla ja keskellä metsää sekä muissakin paikoissa, joista valaisimen valo pääsee heijastumaan takaisin.

High- ja Turbo-tilat valaisevat alueen kuin auton ajovalot.

Katselin vanhoja Tekniikan Maailman artikkeleita, joista löytyi vertailun vuoksi sellainen tieto, että esimerkiksi vielä jokin aika sitten yleisesti käytetyt H4-polttimot tuottivat standardien vaatimusten mukaan noin 1 000 lumenin valovirran halogeenipolttimolla. Kun ajatellaan, että nykyään samanlainen – ja joissakin valaisinmalleissa vieläkin suurempi – valovirta voidaan tuottaa LED-tekniikalla, on tekniikka todella maailmassa kehittynyt.

Compass R:n valossa ei tarvitse tihrustaa.

Järeällä akulla paloajat päivistä tuntemattomaan

“Turbo boost” on varmaankin monelle keski-ikäiselle tuttu autosta, jota ajoi mies, jolla oli aina muutama nappi kauluspaidasta auki. Buustattua tehoa tarjoava tila lienee niin voimakas, että valmistaja ei ole antanut käyttöohjeessa eikä tuotepakkauksessakaan minkäänlaista paloaika-arviota. Seuraavaksi voimakkaimmalla High-teholla käyttöajaksi on ilmoitettu 2 h 50 min, Medium-kypsyydellä 8 tuntia, Low-teholla 85 tuntia ja kuutamon valossa jopa 25 päivää.

Jos siis haluaa urakoida vaikka yön yli vaelluksen, niin uskoisin, että Mediumilla normaalivauhtinen kulkija pääsee hyvin pesältä toiselle vaihtamatta akkua tai lataamatta. Akku on järeä 3 600 milliampeeritunnin 18650-tyyppinen litium-ioniakku, jonka voi kätevästi ladata R-mallista vakiona löytyvän SnapCharger(TM)-USB-laturin avulla tai erillisessä laturissa.

SnapCharger-laturi napsahtaa nimensä mukaisesti magneetin avulla valaisimen pohjaan. Kaksivärinen LED-merkkivalo ilmaisee latauksen tilan.

Lumonite Compass R -mallin pohjassa on magneetti, johon laturin johto kiinnittyy kuin iilimato kinttuun. Valaisimen magneetin ansiosta valaisimen voi kiinnittää muuten mihin tahansa magneettiseen pintaan, kuten jääkaapin oveen – jos käyttää valaisinta esimerkiksi kotioloissa. Koska Lumoniten laturi on USB-liitäntäinen, otsalampun voi ladata niin tietokoneesta kuin millä tahansa sellaisella laturilla, jossa on USB A -vastake. Samaten voidaan hyödyntää autoihin saatavissa olevia USB-tupakansytytinsovittimia.

Pienlaitteiden lataaminen onneksi muuttuu vuosi vuodelta järkevämmäksi.

Nopea kiinnitys ja hyvät remmit

Lumonite Compass R:n tuotepakkauksessa tulee vakiona Releasy(TM)-päähihna, jonka saa joihinkin muihin malleina hankittua lisävarusteena. Päähihnaa voi käyttää joko ympäri pään kiinnitettävänä tai lisäksi pään yli menevällä hihnalla varustettuna. Erillisen hihnan saa kätevästi irrotettua ja kiinnitettyä aina tarvittaessa. Itse valaisin napsahtaa jämäköiden metallipidikkeiden varaan, ja lampun voi irrottaakin käytettäväksi tavallisen käsivalaisimen tapaan. Pidikkeessä valon ylös/alas-säätö tapahtuu yksinkertaisesti kääntämällä valaisinta rungostaan.

Päähihnan metallikiinnikkeissä on sen verran puristusta, että ote lampusta kannattaa olla napakka lamppua irrotettaessa ja paikalleen laitettaessa.

Otsalampun “kolmipisteturvavyöt” ovat paikallaan varsinkin nopeassa ja ravistavassa menossa, mutta ilman pään yli menevää hihnaakin luulisi pärjäävän. Lampun silmille valumisen estämiseksi tuota lisäpantaa voisi käyttää ja erilaisten päähineiden kanssa tarvittaessa. Lumonite Compass R on joka tapauksessa kokonaisuudessaan suhteellisen kevyt, koska siinä ei ole mitään mopon akkua takana tai johdon päässä, kuten joissakin otsalamppumalleissa. Pitkälläkään reissulla ei pää ala painua ainakaan lampun painosta, sillä se on vain 109 grammaa.

Normaaliolosuhteissa lamppu pysyisi hyvin ympäri pään tulevallakin hihnalla.

Pari turvallisuusasiaa

“With great power comes great responsibility” sanottiin eräässä populäärielokuvassa. Sama ohje mikä pätee Hämähäkkimieheen, pätee myös Lumoniteen, sillä lampussa on todella niin paljon poweria, että käyttäjän pitää huolehtia siitä, että lamppu ei joudu kosketuksiin minkään helposti syttyvän materiaalin kanssa. Koska lampun runkokin kuumenee huomattavasti varsinkin suurimmilla tehoasetuksilla pitkään poltettaessa, tahattoman päällekytkeytymisen voi estää kiertämällä lampun pohjaa auki puoli kierrosta tai käyttämällä näppäinlukkoa. Näppäinlukon saa päälle painamalla keltaista painiketta 3 sekuntia lampun ollessa sammutettuna. Lukon voi avata painamalla painiketta yli 3 sekunnin ajan.

Keltainen painike on myös turvallisuustekijä.

Omien polkujensa kulkijalle ja muillekin monipuolista valaisinta tarvitseville

Oman elämänsä Camel-miehille ja miksei naisillekin Lumonite Compass R tuo muhkeasti lisävaloa synkkään arkeen. Lumoniten valaisimet ovat ammattitason laitteita, joita toki voi ihan peruseräjorekin käyttää. Kattava valikoima erilaisia lisävarusteita mahdollistaa valaisimen käytön monissa eri tilanteissa, eli Compass R:n saa istutettua vaikkapa työkypärään tai pyöräilykypärään taikka polkupyörän ohjaustankoon sopivalla lisävarustekiinnikkeellä.

On omakohtaisista tarpeista ja mieltymyksistä kiinni, minkälaisen valotehon katsoo itselleen missäkin tarkoituksissa riittävän. Mielestäni valokuvista ei käy tarpeeksi hyvin selville todellisen valaistumisen määrä, joten mitä tahansa valaisinta kannattaa pyrkiä testaamaan aidoissa olosuhteissa ja käyttötilanteissa. Jos etsii sellaista valaisinta, jossa on kapea ja pitkä valokeila, Compass R ei kyseistä kriteeriä täytä, mutta ainakaan itse en liiku niin nopeasti tai sellaisilla välineillä, että valon tarvitsisi ylettyä satojen metrien päähän.

Hintaa Valostoren omassa kaupassa Lumonite Compass R:llä on 149 euroa, joten mikään halpislaarituote se ei ole. Kalliimpiakin valaisimia liikkeen valikoimasta löytyy usealta eri valmistajalta, mutta kyllä pyydetyn hinnan voisi maksaa ällistyttävän tehokkaasta otsalampusta, joka on kevyt, kompakti ja kestävä. Mahdollisuus käyttää muitakin kuin merkkikohtaisia akkuja – akun tyyppi huomioon ottaen – ja laaja lisävarustevalikoima tekevät Compass R:stä monipuolisen käyttökalun erilaisiin tarkoituksiin ja eri käyttäjäryhmille retkeilijöistä pyöräilijöihin ja suunnistajiin, ja rakennustyöntekijöistä elektroniikkanikkareihin, heihin kuitenkaan rajoittumatta.

Suomessa suunnitellulla valaisimella on kahden vuoden takuu ostopäivästä, ja akun tehdastakuu on yksi vuosi. Tuotepakkauksesta löytyvät käyttöohjeet englanniksi, suomeksi, ruotsiksi ja norjaksi.

 

 

Retkeilyä lapsen kanssa: testissä Vauden kantorinkka

Viime vuonna laajensimme retkeilyä pienokaisen kanssa uusille alueille lapsenkantorinkan avulla – siten pääsimme pienemmille poluille ja uusiin maisemiin, kauemmas kotinurkilta.

Meillä retkeily on koko perheen yhteinen harrastus. Luonnossa liikkumiseen pienestä pitäen tottunut tyttömme oli jo sen ikäinen, että halusimme tehdä pidempiä retkiä. Olimme tähän asti kulkeneet lastenrattailla tai rintarepun kanssa. Lapsen painaessa enemmän saattaa rintareppu jo rasittaa selkää, ja rattailla kulkeminen rajaa liikkumisen leveämmille poluille. Rintarepun kanssa on välttämätöntä myös kantaa toista reppua tavaroille, jos haluaa tarvikkeita mukaansa.

Uskoimme, että meille retkeilyyn sopiva vaihtoehto erilaisten apuvälineiden joukosta olisi lapsenkantorinkka. Saimmekin sitten Retkipaikan kautta kokeiluun Vauden Shuttle Base -merkkisen lapsenkantorinkan.

Halusimme, että lapsellemme tulee positiiviset kokemukset kantorinkasta, joten totuttelimme rinkkaan rauhassa. Käytimme sitä ensin lyhyitä aikoja kotona ja lähiympäristössä. Lapsi sai tutkia rinkkaa ja tutustua siihen rauhassa. Hän tottui rinkassa istumiseen nopeasti. Nopeaan tottumiseen auttoi varmasti se, että hän oli tottunut liikkumaan pitempiä aikoja ns. kyydissä.

Kantorinkka on käytännöllinen retkeilyssä lasten kanssa. Lapsi voi iästään, taidoistaan ja omista haluistaan riippuen istua siinä osan matkaa tai koko matkan. Rinkassa istuessaan lapsi pystyy myös osallistumaan retkeen enemmän, istuessaan hän voi tarkkailla ympäristöä.

Kantorinkassa kannettava paino jakautuu tasaisemmin eri puolille kantajan ylävartaloa ja siihen saa myös tarvikkeita mukaan, eikä näin ollen erillistä reppua tarvita. Kantorinkassa istuvan lapsen on oltava ns. istumaikäinen. Käyttämämme malli sopii lapselle aina noin 18 kiloon tai 105 cm asti. Lisäksi tässä mallissa voi lapsen painon lisäksi kantaa maksimissaan neljän kilon edestä tavaraa.

Kantorinkkaa pystyy reilusti säätämään eri ikäisen ja eri kokoisen istujan mukaan. Osa rinkan käyttökokemusta on myös kantajan mukavuus, sillä hyvä rinkka ei rasita selkää. Kannattaa etukäteen perehtyä rinkan ominaisuuksiin, sillä säätämisessä pienetkin asiat merkitsevät paljon. Liikkeellä ollessa, lapsen istuessa rinkassa, on säätäminen osittain jopa mahdotonta.

Hyvä lantiovyö on tärkeä, sillä lantiovyön avulla painoa saadaan jaettua tavallisen rinkan tavoin eri puolille kantajan kehoa. Rinkan selkään nostamista ja laskemista on hyvä harjoitella ensimmäisillä kerroilla toisen aikuisen kanssa. Vauden mallissa oli lisäksi tukijalka, jonka avulla rinkka pysyi maassa tasaisesti. Tämä on tarkoitettu helpottamaan lapsen asettamista rinkkaan; sen avulla voi yksin säätää tukevasti rinkan ollessa maassa ja lapsen istuessa rinkassa. Lasta ei kuitenkaan tulisi jättää valvomatta rinkkaan istumaan, sillä rinkka voi keikahtaa kumoon.

Valmistajasta riippuen rinkkoihin on olemassa monenlaisia lisävarusteita erilaisiin käyttötarpeisiin. Käytössämme olleessa mallissa oli niskatuki ja sadesuoja. Meillä oli omissa varastoissa koko rinkan peittävä hyttyssuoja, joka oli sopiva tähän käyttöön.

Kantorinkassa on tilaa tarvikkeille, eväille ja muille retkellä tarvittaville tavaroille. Rinkan säilytystilat ovat oleelliset, jos haluaa saada samalla tarvikkeet mukaansa ilman erillistä laukkua. Vauden mallissa on isohko säilytyslokero lapsen istuinosan alla. Lisäksi selkäosassa on erillinen tila pienille tarvikkeille. Lantiovyössä on taskut.

Nämä riittivät meille päiväretkelle. Säilytystilaan mahtui lapselle mukaan otettavat tarvikkeet, vesipullo ja pienet eväät. Joillakin retkillä kaipasin vähän enemmän tilaa, mutta tällöin olisi rinkalle tullut painoakin enemmän, joten olin tyytyväinen jo kotona tehtävästä karsinnasta.

Turvallisuus on oleellista, kun lähdetään lasten kanssa liikkeelle. Meillä tyttö viihtyi istuen liikkeessä mainiosti, mutta oli levoton jos pysähdys oli pitempi. Sitenpähän pysyimme liikkeessä ja lauloimme vielä muutamat laulutkin matkalla.

Yllä olevassa kuvassa näkee, kuinka rinkan turvavyöt pääsevät oikeuksiinsa. On tärkeää, että ne on asennettu oikein. Yhdet turvavyöt löytyvät rinkan sivusta, lapsen kainaloiden alapuolelta. Ne estävät sivuttaissuuntaisen tippumisen rinkasta. Lisäksi lapsen olkapäiden yli tulevat varsinaiset turvavyöt, jolla lapsi pysyy tiukemmin kiinni rinkassa. Olkapäiden yli tulevat turvavyöt estävät myös lapsen tippumisen rinkasta esimerkiksi kantajan kompastuessa.

Kaikkien turvavöiden käyttöön on kantajan hyvä tutustua etukäteen, ja tarkastukseen liikkeelle lähdettäessä on hyvä käyttää tovi.

Lisäksi rinkassa on jaloille on säädettävät lenkit. Säätövaraa on koon ja korkeuden mukaan. Tyttömme ei näistä tykännyt ja otti jalat pois näistä lenkeistä. Lenkeillä on tarkoitus saada jalat mukavampaan, tuettuun asentoon ja luultavasti myös näin edesauttaa jalkojen verenkierron pysymistä hyvänä. Huonon verenkierron mukana tulevaan kylmettymiseen on hyvä kiinnittää huomiota, sillä istuessaan lapsi ei ole liikkeessä ja on hyvin alttiina sään vaihtelulle.

Kantorinkan mukana tullut erillinen, irroitettava niskatuki taas tukee päätä. Meillä kävi useammalla kerralla niin, että lapsi nukahti matkassa, ja tällöin niskatuesta oli apua.

Turvallisuus on lapsen kanssa myös muutakin kuin turvakiinnitykset. Me koimme, että on tärkeää myös huomioida itse reitti, sen turvallisuus ja mahdolliset riskit. Välttelimme retkillä hurjimpia reittejä tai sellaisia paikkoja, joissa lapsen kanssa kaatuminen on mahdollista. Lisäksi ennakoimme kulkemista haastavammassa maastossa.

Koimme, että lapsen kanssa liikkuminen vapautui kantorinkan kanssa. Oli mahdollista lähteä pidemmille matkoille ja pienemmille poluille niin, että lapsi kuitenkin viihtyi mukana.

Testissä Stanley coffee press -termospullo

Kahvi, tuo suomalaisten suosikkijuoma, jonka nauttimisessa Suomi onkin maailman kärkimaa. Kahvi kuuluu monen arkeen eri tavoin niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Varsinkin retkeillessä aamuinen kahvi on monelle tärkeä päivän aloittaja. Nokipannukahvit kuuluvat monen retkeilijän aamuhetkiin.

Poikkean normi kahvinjuojasta siinä, että olen nauttinut kahvista vasta parisen vuotta. En ole tykännyt kahvin mausta kauheasti, mutta asia muuttui nautittuani Cafe Mocha- tai Latte-tyylisiä juomia.

Paikallisessa Mokkamestarit-kahviossa tutustuin erikoisempiin kahveihin, joista pähkinäinen ja hieman toffeinen Hawaijin Pähkinä on tullut suosikikseni.

Bialettipannu, joka myös mutteripannuna tunnetaan, oli ensimmäinen niin sanottu kahvinkeittimeni. Tämän jälkeen tuli myös hankittua french press- eli pressopannu-tyyppinen Aeropress-keitin, joka on ollut retkilläni eniten mukana.

Pressopannu on hyvin yksinkertainen. Kahvi annostellaan suoraan säiliöön, sekoitetaan hieman ja muutaman minuutin kuluttua männällä painetaan kahvi säiliön pohjalle, jonne se pakkautuu ja pysyy poissa juotavasta kahvista.

Nordic Trail tarjosi testattavaksi french press -tyyppisen Stanley Coffee Press -termospullon, jonka otin mielelläni testiin.

Vuonna 1913 William Stanley Jr:n kehittämä teräksinen termospullo oli suosittu muun muassa B-17-lentäjien käytössä. Stanleyn pulloja käytettiin myös kuljettamaan esimerkiksi ihmisten elimiä ja härkien siemennesteitä.

Nykypäivänä pullot on enimmäkseen käytössä ruoan ja juoman kuljettamiseen kuumana ja kylmänä.

Stanleyn valikoimaan kuuluu kymmeniä erilaisia termospulloja erilaisiin tarkoituksiin.

Klassinen kannettava ruokapakki on jäänyt itselle mieleen monista vanhoista amerikkalaisista elokuvista, joita olen nähnyt nyt myytävän Suomessakin.

Stanleyn coffee press vaikuttaa jämerältä tuotteelta, jonka rikkoutumista ei pelkää. Suuri korkki, joka kiinnittää ensimmäisenä huomion coffee press -tekstillään, on kaksiosainen ja saranoitu. Kun korkin vääntää kiinni pulloon, saa päällimmäisen korkin auki, ja sieltä paljastuu kaatoreikä. Keskellä sijaitsee pieni ilmareikä, jotta juoma tulisi siististi yhtenä virtana ulos.

Sarana antaa korkin kääntyä aivan pulloon kiinni, Jolloin se on pois tieltä. Myös päällimmäinen korkki on erikseen saranoitu, jolloin sen kiinni laittaminen on helpompaa. Korkissa olevat tiivisteet ovat paksuja ja eivätkä varmasti pääse vuotamaan.

Metallinen rengas on hieno idea. Sillä pullon voi ripustaa kiinni mihin haluaa, muun muassa rinkan viilekkeeseen tai seinäkoukkuun.

Mäntä on purettavissa kahteen osaan. Hieman kääntämällä siiviläosaa irtoaa se helposti rungosta ja helpottaa puhdistamista. Samalla myös varaosan vaihto on helppoa, mikäli siivilä jostain syystä hajoaisi. Siivilä on mukavan tiheä, ainakin Aeropressille tehty jauhatus toimii hyvin.

Hieman alle rajan

Kahvia ensin pohjalle, kiehuvaa vettä puoleen väliin ja sekoitan hetken aikaa. Puoleen väliin siksi, että on helpompi sekoittaa. Kahvin jauhatus suositellaan suht karkeaksi siivilän takia, mutta hienompikin on toiminut kuten totesin.

Sen jälkeen lisään vettä hieman alle rajan, koska huomasin, että liiallinen vesi tulee ulos kierteitä pitkin korkkia kierrettäessä kiinni. Vettä menee hitusen alle 5 dl, joka täsmää aika hyvin valmistajan ilmoittamaan 473ml (4,73 dl) määrään. Ilman mäntää tilavuus on noin 5,5 dl.

Lähellä pintaa

Annan kahvin olla rauhassa noin 3–4 minuuttia, jonka jälkeen asetan männän pulloon ja painan hiljaa alaspäin. Liian voimakas painallus roiskuttaa kuumaa kahvia ulos. Mäntä liukuu pehmeästi pohjalle saakka ja tiiviste on tuntunut pitävän hyvin purut poissa. Liika vesi aiheuttaa myös ongelman, koska mäntää ei saa silloin painettua pohjalle polttamatta näppejään.

Kahvi maistuu täyteläiseltä ja pehmeältä, koska kahvin omat öljyt eivät ole suodattuneet pois. Paperisella suodattimella kahvi on hieman terävämpää, koska öljyt jäävät pois.

Koska kahvi jää pullon pohjalle, ei kahvia viitsi kauhean pitkään siellä pitkää, tai se muuttuu kitkerämmäksi. Testailinkin kuinka pitkään juoma pysyy kuumana sisällä ja ulkona.

Stanleyssä juoma pysyi sisällä ollessaan kuumana noin 5 tuntia, jolloin vesi oli kuumaa, muttei enää juuri polttavaa. Valmistajan ilmoittama 4 tuntia pitää siis paikkansa.

Ulkona parissa pakkasasteessa juoma pysyi noin 4 tuntia kuumana avaamatta.

Kylmää juomaa en ole tullut testanneeksi. Sen säilyvyydeksi valmistaja ilmoittaa 5 tuntia.

Stanleyn termospullo on mukava käyttää, aamulla metsän siimeksessä on kiva laittaa kahvi valmiiksi ja tehdä muita aamutoimia kunnes on aika istahtaa ja nauttia aamupalaa kahvin kera. Kahvia saa nautittua 2–3 kupillista sen sijaan, että esimerkiksi Aeropressillä joutuu valmistamaan aina uuden kupillisen. Tosin putsaaminen on hieman eri asia, koska purut ovat pullon pohjalla hieman tiiviisti pakattuna.

Ja tietty, pullo toimii myös teen kanssa!

Termari pitää lämmön tarpeeksi pitkään muun muassa päiväretkillä tai aamulla, joten kahvi on tarjolla sitä halutessaan.

Coffee press on ollut mukana niin metsässä, koulussa ja töissä, pysynyt tiiviinä ja on ollut mukava käyttää. Pullo on myös konepestävä ja BPA-vapaa.

Nautinnollisia kahvihetkiä!

Stanley Coffee Press :

  • Tyhjänä (sis mäntä) 524g
  • Tilavuus 473ml (ilman mäntää n 550ml)

  • Mitat: 95 x 88 x 243 mm

  • Hinta Nordic Trail : 49.50€

Testissä Patagonian Nano Puff® -takki: lämmintä oli ja sitä piisasi

“Savon suurin eräkauppa” OneGear antoi minulle testiin tähänastisten käyttökokemusteni perusteella ehkä yhden elämäni parhaista ulkoiluvaatteista, nimittäin yhdysvaltalaisen Patagonian valmistaman Nano Puff® -keinountuvatakin. Sen voin sanoa tässä heti alkuun, vaikka talven pahimmat kelit lienevät vasta edessä.

Nano Puff on yksi lukuisista kevyistä ja pieneen tilaan pakkautuvista monen käyttötarkoituksen ulkoilutakeista, joita valmistaja puffaa vahvasti kiipeilyn oheistoimintaan sopivana varusteena. Tämä ei liene mikään ihme, sillä Patagonian perustaja, nykyään lähes kasikymppinen Yvon Chouinard on yksi tunnetuimmista vuorikiipeilijöistä maailmassa.

Tällä haavaa ehkä lähimmäs kiipeilyn aihepiiriä pääsin reilu viikko sitten reissulla Etelä-Konneveden kansallispuistossa sijaitsevalle Käpynänvuorelle. Köysi oli mukana vain avannosta pelastautumista varten, josta sieltäkään ei tarvinnut onneksi pelastautua. (Kuvan ottaja: Markku Utriainen / KalajaRetkeily)

Vaikka monesti puhutaankin “synteettisestä untuvasta”, eihän se mitään untuvaa oikeasti ole, vaan keinotekoista kuitua, jolla pyritään jäljittelemään aidon luonnonuntuvan eristävyys- ja lämpöominaisuuksia. Patagonian takin täytteenä on jo nykysukupolvien näkökulmasta varmaan hyvinkin retro Primaloft-polyesterkuitu, jonka versio Primaloft® Gold (60 g/m2) löytyy Nano Puff -takin sisuksista.

Nano Puff on riittävän lämmin esim. -5 pakkasella, allaan vain ohut tekninen t-paita.

Takin päällyskangas on tiuhaan tikattu tiililadontakuviolla, jotta täyte ei karkaile tai pakkaannu yhteen nurkkaan. Lukuisat saumat tarkoittavat toki samalla miljoonia pienenpieniä reikiä, jotka päästävät ilmaa jossakin määrin läpi, mutta eivät varmastikaan merkittävästi. Kovilla tuulilla jo muutenkin kokemusteni perusteella ja tuotekuvauksenkin mukaan tuulenpitävän takin kanssa voi sitten pelata sään mukaan erilaisilla aluskerroksilla – tai mikseipä myös päällyskerroksella, sillä takki on niin ohuen tuntuinen, että on kuin olisi normaali paita päällä.

Takin materiaalin sanotaan olevan myös vettähylkivä, ns. DWR-käsitelty ja märkänäkin lämmin. Suomen vaihtelevat sääolot ja nykyisinkin talvikaudella täysin mahdolliset vesi- ja räntäsateet eivät sanottavammin takin käyttömukavuutta todellakaan heikentäneet. Täysin läpi asti takin voi päästää kastumaan kaiketi vain seisomalla joko pari tuntia sateessa tai lyhyemmän ajan suihkussa – tai astumalla avantoon. Mitään edellä mainituista vaihtoehdoista en ole kokeillut. Rännästä ja nuoskalumesta sekä ärsyttävästä tihkusateesta huolimatta takissa riittää lämpöä.

Huppu on tilava ja kiristyy hyvin suojaamaan päätä.

Nano Puff -takissa on hyvin päätä suojaava kiinteä huppu, jonka saa kiristettyä tiiviisti pään ympärille. Kiristysnyörit löytyvät myös takin helmasta sisäpuolelta, mutta hihansuissa sitä vastoin ei ole minkäänlaisia nyörejä, saati tarranauhaa. Hihansuut joustavat vain hieman, joten jos pukee paksut hanskat, niin niiden suita voi olla hankala saada hihaan sisälle. Pientä lämmönhukkaa voi siis tapahtua hihojen kautta, tai sitten niihin saattaa päästä lunta.

Vetoketjut ovat pienihampaista mallia, ja ainakin itse pitäisin enemmän suurihampaisista versioista, jotka tuntuvat kestävän paremmin käytössä ja olevan varmatoimisempia. Toistaiseksi kuitenkaan Nano Puffin vetoketjujen kanssa ei ole ollut ongelmia pieniä takkuiluja lukuun ottamatta. Joissakin takeissa vetoketjun väliin voi jäädä niin purkaantuneita tai päättelemättömiä lankoja tai kangaskielekkeitä, joista vetoketjun irrottaminen käy ihan työstä.

Sivutaskut ovat tilavat ja lämpimät. Niissä on sama vuori kuin itse takissa.

Vetoketjun yläosassa lähellä takin kaulusta on ylimääräinen kangaskieleke, jonka tarkoituksena on varjella käyttäjän ihoa jäämästä vetoketjun väliin. Ettei käy kuin Sekaisin Marista -elokuvassa  – vaikka nyt ei olekaan housuista kyse. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että eräs tuskallisimmista kokemistani tunteista on partakarvojen jääminen kiinni takin kaulukseen tai vetoketjuun, ja voin vain kuvitella, miltä tuntuu vetää vetoketjun väliin kaistale kaksoisleukaa.

Hieman lisäsuojaa herkälle iholle.

Takin sisällä vasemmalla puolella on pieni rintatasku, mutta sen ja sivutaskujen lisäksi takista ei muita säilytysjemmoja löydy. Nano Puff mahtuu ns. itsensä sisään, eli sisäpuolen taskuun voidaan tunkea koko hoito. Kuljetusta ja kiinnitystä varten taskun nurkassa on pieni lenkki, jolloin takkipussin voi laittaa roikkumaan vaikka rinkkaan ja tempaista takin esille silloin kun tarve vaatii.

Nano Puffin taskupussi näkyy käyvän hyvin sävy sävyyn rinkan kanssa.

Koon suhteen omalle vartalotyypilleni L-koko on juuri sopiva. Pienempi M-koko menisi vielä juuri ja juuri, mutta sen alle ei kovin paksua vaatekertaa enää mahdu, eikä hihojenkaan mitta enää tahdo riittää. Ällässä riittää tilaa touhuta. Takin selkäpuolen helma voisi olla hieman pidempi tai sitten leikkaus toisenlainen, jolloin käsiä nostettaessa ja kurkoteltaessa helma ei pääsisi nousemaan ja käyttäjän selkä jäähtymään.

Käyttötilanteet ovat vaihdelleet avoimella järvenselällä jäällä huhhailusta ja pienestä touhunpoikasesta vuorenrinteillä kamuamiseen ja hikevämpiin lumitöihin sekä hiihtoon. Etenkin hiihtotakkina pidän Patagonian Nano Puffista huomattavan paljon, sillä se on todellakin kevyt ja lämmin ohuellakin alusvaatteella, eikä hiihtoviima puske siitä läpi. Kovimmillaan tähän mennessä on ollut pakkasta -15, ja silloinkin alusvaatteeksi on riittänyt tavallinen pitkähihainen paita.

Pakkasesta viis, kun on lämmintä päällä.

Työn laatu ja muita huomioita

Patagonian Nano Puff -takki vaikuttaa kaikin puolin huolella tehdyltä. Patagonian takit ommellaan Vietnamissa, ja takeissa käytetään kierrätysmateriaaleja. Takin pesuohjelapussa on myös kehotus kierrättää käytetty vaate. Joitakin pieniä langanpätkiä näkyy siellä täällä, ja parista kohdasta tikkaus on alkanut purkautua. Tämä johtunee vain siitä, että takin pintaan on kohdistunut hankausta puita tai kiveä vasten. Yleisesti saumat ovat siistit ja huolitellut, taskujen pohjat ovat ehjät, vuori tasalaatuinen ja kaikki muukin on kohdallaan.

Pieniä purkaantumisia, ei mitään vakavaa.

Erityistä kiitosta minulta saa vielä Patagonian vaatemalliston värikkyys, sillä Nano Puffiakin tehdään niin vihreänä, oranssina, sinisenä kuin harmaanakin versiona. Vihreätä vaihtoehtoa näyttää tällä erää olevan vain metsänvihreä, mutta vähän aikaa sitten valikoimassa oli myös kirkkaanvihreä malli.

Mitään varsinaista moitittavaa en Nano Puffista ole löytänyt tähän mennessä. Pieninä kehitys- tai muutosehdotuksina voisivat olla ehkä järeämmät vetoketjut. Varsinkin sisätaskussa olevat kaksi pienenpientä vetoketjua ovat meikäläisen nopeasti kohmettuville sormille kiusalliset, sillä jos takkia pitää kaivaa kylmässä pussistaan esiin, ei siitä tahdo tulla oikein mitään, eikä repiäkään oikein kannata.

Taskupussin vetoketju näyttää kuvassa erehdyttävän isolta, mitä se ei oikeasti ole.

Patagonian taustaan ja ympäristövastuullisuuteen voi tutustua yrityksen englanninkielisillä sivuilla. Mielenkiintoinen detalji tuohon vastuullisuuteen liittyen on “Becoming A Responsible Company” -linkin alta löytyvässä lausunnossa ja siinä, että Patagonia julkaisi vuonna 2011 kovimman Black Friday -ostokiiman aikana New York Timesissa kokosivun mainoksen, jossa kehotettiin asiakkaita olemaan ostamatta Patagonian takkia. Miksi, se selviää NYT’in mainoksesta.

Muita vastaavia tuotteita

Esimerkiksi viimeisimmässä Latu&Polku-lehdessä 5/16 oli lyhyessä esittelyssä Patagonian Nano Puffin lisäksi Haglöfsin Essens Mimic Hood, The North Facen Thermoball Hoodie, Norrönan Lofoten Alpha, Arc’teryxin Proton LT Hoody sekä Klättermusenin Frö. Siinä on takkeja nimillä paiskattu.

Painonvartijoille (siis varusteiden painon) tiedoksi, että Patagonian takki painaa 334 grammaa. Haglöfs 555 grammaa, North Face n. 375 grammaa, Lofoten 480 g, Arc’teryx 400 g ja Klättermusen 327 grammaa miesten M-kokoisena. Naisille on luonnollisesti omat mallinsa, ja koosta riippuen takkien painot vaihtelevat jonkin verran.

Hinnoiltaan eri takit liikkuvat (ollessaan myös myymälän räkissä) parinsadan euron hujakoilta aina 300 euroon asti, mutta erilaisia tarjouskamppiksia on vähän väliä, joissa takin kuin takin hinta saattaa heilahtaa tuntuvasti alaspäin, joten kannattaa olla tarkkana kuin bataatti. Vai porkkana. Rahallinen investointi ei ainakaan Patagonian takissa mene hukkaan, eikä todennäköisesti sen kilpakumppaneissakaan.