Paino pois hartioilta – sopisiko vyötärölle kiinnitettävä kaasunaamarilaukku retkikäyttöön?

Olen vuosien ajan kärsinyt sellaisesta ikävästä ongelmasta, että retkeni ovat tupanneet päättymään aina migreenin alkamiseen. Vetäessäni repun harteilleni saatan jo ensimmäisten askeleiden aikana tuntea, kuinka paino hartioilla alkaa noitua päänsärkyä esiin. Olen käyttänyt tosi monenlaisia reppuja, eikä edes repun painolla tunnu olevan vaikutusta ongelmaan. Viime kesänä osuin ostamaan Suomen armeijan kaasunaamarilaukun, ja nyt olen ensimmäistä kertaa todella toiveikas ongelman ratkeamisen suhteen.

Halusin kirjoittaa tästä siksi, että julkaistuani migreeniretkistäni Instagramissa pienen storynpätkän sain todella paljon viestejä, joissa moni kertoi painivansa saman asian kanssa. Olin luonnollisestikin kaikki nämä vuodet kuvitellut olevani yksin tämän ongelman kanssa, ja kun kohtalotovereita löytyikin niin nopeasti niin monta, tuumin, että aihe on kirjoittamisen arvoinen.

Minulla on siis yleensä aina ollut käytössä reppu. On ollut lantiovyöllistä ja -vyötöntä reppua, isoa ja pientä, tukevaa ja vähemmän tukevaa, kevyttä ja hiukan painavampaa, aivan kaikenlaista testissä. Merkillisimmältä tuntuu, että vaikka heittäisin suht kevyenkin repun jopa tyhjänä selkääni, voin lähes saman tien tuntea kuinka päänsärky alkaa itää. En jaksa uskoa että ongelma olisi ainakaan yksinomaan käyttämissäni repuissa, kun olen kokeillut niin monenlaisia. Lisäksi hyvällä lantiovyöllä painon saa harteilta pois parhaimmillaan melkein täysin, eikä sekään auta. Ilmeisesti pelkkä olkaimien tunne hartioilla saa minut jäykistämään itseni jotenkin niin, että päänsärky saa kasvualustaa. Eikä se sitten monestikaan jää pelkkään päänsärkyyn, vaan yleensä yltyy migreenikohtaukseen.

Viime kesänä tarttui Raatteentien museosta mukaani Suomen armeijan kaasunaamarilaukku. Isosiskollani on moinen ollut arkikäytössä käsilaukkuna niin kauan kuin saatan muistaa, joten päätin kokeilla toimisiko se minulla retkikäytössä. Tämän laukun kanssa on nyt tullut tehtyä jonkin verrankin päiväretkiä, myös sellaisia, joissa nousua on kertynyt mukavasti tai meno on ollut muutoin hikistä vaikkapa syvän lumihangen vuoksi.

Laukussa on kaksi remmiä: toisella sen saa olalle kuin tavallisen olkalaukun, ja toisella sen saa kiinnitettyä vyötärölle. Olkaremmiä en tietenkään ole laittanut, koska juuri hartioiden kiusaamista koitan välttää. Mutta vyötäröremmi on osoittautunut oikeaksi aarteeksi.

Kuva: Laura

Retkelle lähtö tuntuu todella vapauttavalta, kun mikään ei paina harteita. Laukkuun mahtuu aika tarkkaan sama sisältö kuin mitä yleensä kannan mukana repussanikin – edellisellä retkelläni esimerkiksi mukana oli kaksi pulloa vettä, pieni termari, hätävarustepussukkani, taukopaita, puukko, kuksa, kamera, aurinkolasit, pipo ja kintaat.

Laukku istuu aika kivasti vyötärölle niin, että sen voi asetella vaikkapa takapuolen päälle ja siellä se myös pysyy. Vyötäröhihnan pituus on tietenkin säädettävissä omiin mittoihin sopivaksi. Olen tehnyt laukun kanssa nyt pääasiassa lumikenkäretkiä, joissa välillä möyritään ylämäkeen, välillä alamäkeen ja välillä könytään hangessa milloin mitenkin päin, eikä laukku ole ärsyttävästi heilahtanut etupuolelle (kuten olkalaukku tekisi). Lisäksi laukku on helppo hilata tarvittaessa eteen ja kaivaa sieltä vaikkapa kamera esiin silloin kun sitä tarvitsee – repusta kameran esiin kaivaminen on vaivalloisempaa ja vaatii aina pysähtymistä.

Toki laukku lienee parhaimmillaan juuri näin talviretkeilyaikaan, jolloin päällä on paksu takki. Kesää silmällä pitäen aionkin tuunata vyölle ihan kunnollisen pehmukkeen, jotta se ei paina ilkeästi vatsaa silloin, kun välissä on vain ohut paita. En ole mikään käsityöihme, mutta sen verran sentään minäkin osaan, ja varmasti osaisi jokainen muukin!

Valmiitakin pehmusteita toki kaupoissa myydään. Kuten myydään myös retkeilyyn tarkoitettuja valmiita vyötärölaukkuja hienoissa eri väreissä – omaan makuuni ne vain ovat kovin kalliita, ja monet lisäksi hinnastaan huolimatta myös kovin pieniä. Tai sitten aivan liian muhkeita.

Kaasunaamarilaukun sisätila on jaettu kahteen eri kokoiseen osaan. Lisäksi sen etuseinämässä laukun sisäpuolella on neljä pientä taskua, jonne saa vaikkapa avaimet tai jotain muuta pientä tärkeää. Laukkua ei ole hinnalla pilattu, netissä sitä myydään alle 15 eurolla. Sain vinkin, että jos tähän laukkuun ihastuu, niin niitä kannattaa ostaa jemmaan nyt, kun niitä vielä saa – nämä laukut eivät nimittäin ilmeisesti kestä kulutusta aivan hurjan hyvin, vaan alkavat kuulemma hajota ennemmin tai myöhemmin ja vieläpä ilmeisen hankalasti korjattavista paikoista. Kulumista voi ehkäistä myös ennalta: kaverini ja itsekin Retkipaikan tiimiin kuuluva Joonas neuvoi, että jos kaasunaamarilaukun ostaa ja haluaa heti tehdä siitä kestävämmän, niin kannattaa ommella vahvikkeet olka- ja lantiohihnan kiinnityskohtien ympärille laukkuun sekä nappien ympärille läppään. Kiitos Joonas vinkistä!

Mietin myös, että jos kotoa tai kirppikseltä löytyy mikä tahansa retkeilyyn sopiva, tukevasta kankaasta tehty olkalaukku, niin ehkäpä kannattaa kokeilla tuunata sitä niin, että sen saakin olan sijaan vyötärölle – luulisin, että monikin laukku voisi toimia tässä tarkoituksessa, jos sen vain saa kulkemaan nätisti mukana.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.