Ruskatuulahduksia Teijolta – päiväkävely Matildanjärven ja Puolakkajärven maisemissa

Teijon kansallispuistossa Salossa ruskan värit hehkuvat nyt kauniina. Alue tarjoaa kokemattomammallekin retkeilijälle mukavan lounaissuomalaisen ruskaretkikohteen Matildanjärveä ja Puolakkajärveä ympäröivien reittien muodossa. Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta ja veikkaanpa, että tällä viikolla ruskan sävyt vielä voimistuvat!

P-alue kartalla (Matildanjärventie 84, Salo)

Matildanjärven kierros 5,5 km

Pisto Matildanjärven kierrokselta Teerisaareen n. 1 km/suunta

Useita laavuja tulipaikkoineen

Teijon luontotalon edustalla olevassa männikössä punaisena loistaa mustikkavarvikko. Marjojakin näyttää yhä olevan, mutta tämän hetken sadosta kenties paras kerätään punaisten marjojen parista – puolukkaa ja karpaloa tällä seudulla riittää, ja näimmekin oman kävelymme aikana monia karpalonpoimijoita kykkimässä soilla.

Lähdimme Matildanjärven kierrokselle aikeenamme tehdä matkan varrella pisto Teerisaareen. Matildanjärven kallioisilla ja kivisillä rannoilla oli paljon väkeä kauniin syyspäivän kunniaksi. Tunsimme olomme alipukeutuneiksi, sillä monella oli päällään suoranaiset vaellusvarusteet suurine rinkkoineen kaikkineen, ja itse olimme liikkeellä vain collegeissa, puhelin taskussa ja kamera kädessä. Toisaalta rannoilla näkyi monia lapsiperheitä, jotka puolestaan olivat tulleet kalaan ja ilmeisesti ihan vain leppoistelemaan järvenrantamaisemiin. Tämä läpileikkaus kertookin alueen luonteesta paljon – se sopii hyvin monenlaisille kulkijoille ja monenlaisiin eri tapoihin nauttia luonnosta.

Juolukka oli kauniissa ruskassa, ja pilvien lomasta esiin työntyvä aurinko oikein korosti sen upeita lilan ja punaisen sävyjä. Punaista maisemaan toivat myös muun muassa kanervat, karpalot sekä jopa suopursut, joiden lehdistä osa oli muuttunut upean punaisiksi.

Matildanjärven kierrokselta pitkospuureitti johdattaa Teerisaareen, joka on saarimainen kumpu Puolakkajärven ja suon välissä. Alla olevat pitkokset ovat tältä osuudelta.

Alla olevassa kuvassa punaisessa ruskassa loistaa juolukka.

Pitkokset seuraavat matalaa jokea, joka halkoo kosteikkoa ja jota pitkin vesi valuu järvestä toiseen. Toiselle puolelle jää kaunis männikkö, jonka juurella levittäytyy suopursuviidakko. Varmasti mitä upein näky kukkiessaan, ja näin ruska-aikaankin varsin soma ja raikastuoksuinen.

Joen rannalla kullanvihreä heinikko havisee ihanasti syksyn tuulessa. Haaleiksi kääntyneet kanervat sekä veden pinnalla hiljaa nököttävät lumpeiden lehdet edustavat ruskan vähemmän räiskyvää, mutta sitäkin tunnelmallisempaa puolta.

Matkalla Teerisaareen kuljetaan myös Torronsuota muistuttavan upean suon halki. Ohuet käkkärämännyt luovat hetkeksi kulkijalle aivan oman maailmansa. Kulku hiljattain uusituilla pitkoksilla käy leikiten, ja kohtaamispaikkojakin on kosolti niin, ettei vastaantulijaa väistäessä tarvitse astua suohon.

Siinä missä Matildanjärven rannoilla kohoaa kallioita, Puolakkajärven ranta on soisempi ja tasaisempi. Alla oleva kuva on otettu Teerisaareen johtavilta pitkoksilta kohti Puolakkajärveä ja sen laineilla lipuvaa joutsenjoukkiota. Teerisaari jää kuvan oikealle puolelle, kuvan ulkopuolelle. Se on suosittu tauko- ja leiripaikka, laavulla on usein väkeä ja sen ympäristössä telttailijoita. Niin oli tälläkin kertaa. Kävimme itse paikalla vain kääntymässä, emme jääneet aikaa viettämään.

Yksi suon väriläiskistä on ruskaan kääntynyt rahkasammal, joka muodostaa Puolakkajärvellä pitkosten molemmin puolin kaunista, kirjavaa mattoa.

Uhkea rahkasammalmatto näytti nielevän punaisiin uppeluksiinsa monia muita suon kasveja. Sieltä pilkisteli niin kanervaa, suopursua kuin suokukkaakin, sekä erilaisia heiniä ja jopa pieniä oransseja sieniä. Karpalon kauniit lilat kasvustot risteilivät sammalikon päällä, ja siellä täällä ne olivat pullauttaneet maailmaan suuria, punaisia marjoja, jotka omiin silmiini näyttivät niin happamilta, että enpä tullut maistaneeksi.

Palasimme takaisin Matildanjärven kierrokselle ja lähdimme kulkemaan järven pohjoispuolta kohti länttä ja Mathildedalin keskustaa. Järvi oli tyyni ja peilasi yläpuolista maisemaansa virheettä. Sen pinnalla oli ihmisiä niin kajakeissa, soutuveneissä kuin packraftilläkin, osa selkeästi vain tutkiskelemassa paikkoja, osa kalassa. Järven ympäristössä on monenmonta laavua tulipaikkoineen, ja kaikilla niillä oli tällä kertaa useampi seurue. Me pysyimme omissa oloissamme, ei meillä tapamme mukaan ollut mitään evästäkään, joten tervehdimme vain vastaantulijoita ja jatkoimme matkaamme.

Reitti piipahtaa pienen matkaa Matildan kylänraitilla, missä me puolestamme piipahdimme täysin ennalta suunnittelematta Petri’s Chocolateen limuille. Kahvila oli aivan Matildanjärven kierroksen kulmalla, eikä piipahdus tuonut montaakaan lisäaskelta kierrokseen. Kieltäydyimme tällä kertaa suklaahoukutuksista, mutta palatessamme takaisin reitille oli erään talon tiehaaraan tuotu laatikollinen omenoita Saa ottaa -kyltin kera. Siitä en pystynyt enää kieltäytymään, ja omena maistui aivan ihanalta! Kiitos sille, joka niitä siihen oli tuonut!

Pian reitti kääntyy takaisin metsään ja seurailee Kariholman esteetöntä reittiä rannan keittokatokselle. Loppumatka takaisin luontotalolle kuljetaan kapeaa rinnepolkua myöten. Polku nousee melko korkealle ja antaa ruskanpunaisten varvikkojen yli hienoja näköaloja Matildanjärvelle.

Lue myös

Teijon kansallispuisto – Retkipaikan tarinat ja vinkit

Teijon kansallispuisto Luontoon.fi-palvelussa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *