Rehevän vehreää joenrantaa Urpolan luontopolulla Mikkelissä

Mikkelin Urpolassa sijaitsee luontokeskus, joka toimii nykyään myös Saimaa Geoparkin vierailijakeskuksena. Urpolassa on myös luonnonsuojelualue, johon voi tutustua puolentoista kilometrin luontopolulla, joka mutkittelee joen rantojen rehevissä lehdoissa.

Urpolan luontopolku Mikkelissä
Päivämäärä: 24.9.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 367
Reitin pituus: 1,5 km
Kohokohdat: Rehevät joenrantalehdot
Parkkipaikka: Urpolan luontokeskus, Selännekatu 30. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Hyväkuntoinen polku, jossa pärjää vaikka lenkkareillakin.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa (Luontokeskuksella ja reitin varrella)

Ajelin Mikkelin ohi ja mietin, käväisisinkö jollain minulle vielä tuntemattomalla Mikkelin luontoreitillä. Satuin pysähtymään kauppaan ihan Urpolan luontokeskuksen lähelle ja päätin kauppareissuni jälkeen käydä kurkkaamassa luontokeskukselta lähtevää luontopolkua. Luontokeskukselle on hyvä opastus ja löysin helposti paikalle ilman osoitetta tai navigaattoriapuja. Parkkipaikan vieressä on kaksikin opastaulua. Luontopolkuopastuksen lisäksi täällä on Saimaa Geoparkin infoa.

Luontopolku seurailee joen rantoja ja U-kirjaimen mallista joenmutkaa ensin sen länsipuolella ja sitten itäpuolella. Ihan ympyräreitti luontopolku ei ole, mutta päätepisteestä on vain satakunta metriä takaisin luontokeskuksen pihaan. Kiertosuuntaa tässä ei ole määritelty, mutta tuntuu luonnolliselta aloitella reitti luontokeskuksen vierestä.

Luontopolun kyltti näkyykin luontokeskuksen vasemmalla puolella. Itse luontokeskus sijaitsee Mikkelin vanhimmassa asuinrakennuksessa vuodelta 1872.

Luontopolun ensi metreillä laskeudutaan Urpolanjoen rantaan. Blogin pääkuvassa ensimmäinen jokinäkymä. Rannassa on ensimmäinen infotaulu, joka sisältää yleistä tietoa joesta. Rannan kerrotaan olevan luonnonsuojelualuetta ja täällä kuuluu siis pysyä vain merkityillä poluilla.

Merkinnöistä puheen ollen – reitillä ei ole sen kummempia väri- tai nauhamerkintöjä. Risteyksissä on selvät kyltit (tienviitan tapainen luontopolku-kyltti tai saukon kuvalla varustettu pikku tolppa), joten eksymistä ei tarvitse jännittää. Aluksi polku kulkee vajaat sata metriä joen vartta pitkin, se ylitetään takana näkyvää siltaa pitkin.

Luontopolku kulkee aivan joen läheisyydessä – paitsi tässä parinsadan metrin kohdalla käväistään vähän leveämmillä ulkoiluväylillä läheisen metsikön laidassa.

Reitti palaa taas joen rantaan ja ylittää seuraavan sillan.

Sillan jälkeen luontopolkukyltti ohjaa oikealle ja hetken kuluttua ylitetään joki jo kolmannen kerran (silta näkyy kuvassa taustalla). Yksi suosikkikasveistani on kangaskorte, joka jostain syystä tuo aina mieleeni viidakot tai mangrovemetsät – siinä on mielestäni jotain eksoottista. Opastaulun aiheena ovat lammen väki (tässä kohdassa joki levenee pieneksi lammeksi), esimerkiksi vesipäästäinen.

Mitäs täällä tapahtuu? Luonnonsuojelualueella on kaivinkone. Lähellä oli kyltti, jossa kerrottiin tänne tehtävän kalatietä. Seuraavassa mutkassa sijaitsi muuten kylttien mukaan nuotiopaikka. Epäilin, että sekin oli uudistuksen alla, sillä paikalla ei ollut minkäänlaista rakennelmaa – vain pieni hiekkakenttä, jossa oli hieman tuhkaa maassa. Toinen, uudempi, nuotiopaikka on luontokeskuksen luona.

Infotaulujen aiheita joen varressa ovat mm. saukko, koskikara ja taimen. Näillä seuduin on aikoinaan ollut mylly (joen nimikin on ollut aiemmin Myllyjoki) ja myllyn lähellä myös kalanviljelylaitos, josta on myös pieni kuva taulun alareunassa.

Siltoja riittää. Tämän retken selfie tuli otettua taas yhden sillan ylityksen yhteydessä.

Kilometri kävelyä takana. Käväisin joen laidalla. Mietin, voinko astua polun ulkopuolelle, mutta tässä kohdalla oli aika moni muukin astellut rantaan ja siihen oli muodostunut selkeä polku. Uoma oli melkoisen kuiva näin syyskuussa. Tätä kirjoittaessani huomasin, että paikalliset asukkaat ovat protestoineet sitä, että jokeen on jätetty kaatuneita puita, jotka estävät veden virtausta ja kasaavat lehtiä uomaan. Ilmeisesti niistä on aiheutunut hajuhaittaakin. Reitin viimeinen silta näkyy muuten kuvan keskellä.

Viimeinen eli kuudes silta ylitetty. Risteyksessä on saukkomerkki, joka näyttää, että tästä käännytään takaisin kohti luontokeskusta.

Nyt kuljetaan joen laitaa yllättävänkin korkealla rantapenkereellä. Joki lienee melkein kymmenen metriä alempana – se ei taida ihan näkyä kuvan vasemmassa laidassa.

Viimeinen infotaulu kertoo seudun geologiasta. Joessa voi helposti havaita meanderointia eli sen uoma kuluttaa ulkoreunoja ja kasaa ainesta sisäreunoihin.

Joen rantametsiköistä putkahdetaan aukealle. Tässä voi valita suunnaksi nuotiopaikan tai luontokeskuksen. Kurvasin kohti luontokeskusta, jonne tästä on enää sadan metrin matka.

Palasin Urpolan luontokeskuksen ja Urpolan kartanon pihaan. Napsautin mittauslaitteen pois päältä. Se näytti kävellyksi matkaksi tasan 1,5 km. Käytin aikaa puolisen tuntia, en pitänyt evästaukoa. Reitillä oli pari muutakin kävelijää.

Urpolan luontopolku on suhteellisen helppo. Polku on helppokulkuinen ja osaksi kävellään myös kevyen liikenteen väylillä. Korkeuserot ovat maltillisia – korkeimman ja matalimman paikan eroa lienee viitisentoista metriä.

Mukava kohde: Luontokeskus ja luontopolku samassa yhteydessä. Ensi kerralla piipahdan myös luontokeskuksessa – se jäi tänään mökille kiirehtimisen takia väliin!

Sijainti: N=6838055.399, E=514135.149 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.675423, GEO:lon=27.267068

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kalevankangas
Säynätin vaelluspolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *