Oriveden Eräpyhä: Luontopolkumies muinaisilla eränkävijöiden poluilla

Eräpyhä. Nimi kertoo kaiken. Ollaan muinaisten eränkävijöiden pysähdys- ja levähdyspaikalla, jossa on uhrattu hyvän saaliin saamiseksi – tai hyvän saaliin jälkeen. Mukavan mittainen polku kulkee sekä Eräpyhän kallion laella että Längelmäveden rannalla.

Eräpyhän polku Orivedellä
Päivämäärä: 6.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 389
Reitin pituus: 2,6 km
Kohokohdat: Nunnankirkko, Längelmäveden maisemat ja taukopaikat sen äärellä
Parkkipaikka: Tilava parkipaikka Nunnankirkontiellä. Selvät opasteet paikalle Eräjärventieltä. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Reitti ei ollut keväälläkään kostea, maasto kuivaa. Hyväpohjaiset jalkineet plussaa kallioisessa maastossa.
Keskivaativa, jopa vaativa reitti.
Kaksi tulipaikkaa

Eräpyhän nimi oli jo jonkin aikaa kiehtonut minua. Nyt se sattui mukavasti reitin varrelle ja päätin lähteä siihen tutustumaan. Hyvät ohjeet perille pääsyyn saa vaikkapa Pirkanmaan Virkistysalueyhdistyksen sivulta. Ajelin Eräpyhäntietä ja käännyin Nunnankirkontielle. Se vaikutti olevan surkeassa kunnossa – liekö syynä hakkuut, joita tien alkupäässä tehdään. Päätin jättää auton tien alkuun ja kävellä loppumatkan. Kävelyä tuli noin kilometri lisää, eipä haitannut. Kieltämättä tiekin parani Eräpyhän parkkipaikkaa lähestyttäessä, mutta en viitsinyt enää käydä autoa hakemassa. Kävelemäänhän tänne oli tultukin.

Eräpyhän parkkialue on tilava. Sen laidassa on opastaulu, josta löytyy mm. perustietoja alueesta sekä ohjeita retkeilijälle.

Luonnollisesti tässä on myös reittikartta. Päätin ilman muuta kävellä koko reitin Nunnankirkolle, joka olisi reitin länsireunassa. Nunnankirkosta kerrotaan opastaulussa vain se, että kyseessä on muinainen uhripaikka. Sen enempää en reitin päänähtävyydestä vielä tiennyt.

Kiertosuuntaa ei ole mainittu. Valitsin kierroksen niin päin, että nousisin ensin kallion laelle ja palaisin takaisin päin rantaa pitkin. Siten voisin juoda iltapäiväkahvit paluumatkalla Längelmäveden rannalla.

Reitti alkaa kapean metsätien ylityksellä. Reittimerkinnät ovat keltaisia maalimerkkejä.

Maalimerkkejä on riittävästi, sen voi huomata heti polun alusta otetussa kuvassakin. Polku on todella hyvin näkyvissä koko ajan, mitään eksymisen vaaraa täällä ei ole.

Muutaman kymmenen metrin jälkeen ponkaistaankin sitten jo kovaan nousuun. Mittauslaitteeni ei suostunut tänään yhteistyöhön korkeusmittauksen suhteen – korkeuskäyrien perusteella tässä kuitenkin noustaan vähintään 50 metriä parinsadan metrin kävelyn aikana. Puuskututti. Takin sai heittää pois – vihdoinkin!

Mäen päällä ollaan noin 60 metriä Längelmäveden yläpuolella. Aika pian reitti kurvaa kallioiden reunalle ja Längelmäveden suuntaan on rajoitettu näköala monestakin paikasta.

Kovin vaikeita kohtia mäen päällä ei ole, mutta eipä täällä ihan tasaistakaan ollut. Jalkoihinsa sai katsoa. Reitti ei myöskään kulje missään kohtaa tätä suurempien jyrkänteiden reunalla. Ei huimannut.

Parhaat näköalapaikat olivat luultavasti noin kilometrin kohdalla. Täältä aletaan sitten pikku hiljaa laskeutua kohti niemen länsikärkeä ja Nunnankirkkoa.

Hieman yli kilometri kävelyä takana. Täällä on pieni oikaisemisen mahdollisuus – rinnepolku vie suurin piirtein rannassa sijaitsevaan taukopaikkaan. Miksi oikaista juuri ennen Nunnakirkkoa? Ehkäpä tässä oli pikemminkin veneilijän tai melojan mahdollisuus pieneen ympyräreittiin – tulla taukopaikalle Längelmäveden rantaan ja kävellä rinnepolkua ylös Nunnakirkolle, sitten palata rantareittiä takaisin. Tämä kierros lienee vajaan kilometrin mittainen.

Hieman ennen Nunnankirkkoa reitillä oli melkoisen jyrkkä ja louhikkoinen paikka, josta piti selvitä. Taisin sanoa ääneen: ”Tästäkö pitää mennä alas?”. Hyvin siitä kuitenkin tultiin.

Nunnankirkko olikin heti louhikkoisen paikan jälkeen edessäni. Vasemmalla näkyvässä taulussa kerrotaan, että Nunnankirkon käytöstä on pari eri teoriaa – se on ollut joko uhrauspaikka tai jumalanpalveluspaikka. Kyläläiset ovat uskoneet röykkiön sisältä löytyvän aarteen ja niinpä se on jossain vaiheessa avattu ja jätetty levälleen. Vuonna 1966 Nunnankirkko korjattiin ennalleen talkootyöllä.

Nunnankirkolta laskeudutaan melko jyrkästi ja silokalliota pitkin Längelmäveden rantaan. Tämäkään kohta ei ollut ihan helppo, mutta selvisin hyvin. Liukkaalla kelillä en haluaisi täällä liikkua. Rannassa kurvasin sitten vasemmalle kohti laavuja.

Kuvasin myös kylttien takana näkyvän saaren ja kummelin. Vasta kotona luin, että tämä Nunnankallio-nimisellä luodolla seisova kummeli muistuttaa Daavidin tähteä. Se on aiheuttanut paljon hämmennystä, mutta sen ulkomuodon alkuperä on yhä selvittämättä. No, myönnettävä on, että minun kuvakulmastani tähden muotoa tuskin huomaakaan – ilmankos en sitä paikan päällä ihmetellyt.

Nyt päästiin asiaan. Olipa mukava kävellä rantaa pitkin, olkoonkin että reitti ei ole ihan helpoin. Odottelin taukopaikalle pääsyä kovasti. Hieno sää varmasti vaikutti asiaan.

Taukopaikka oli tyhjä. Niin taisi muuten olla parkkipaikkakin, kun saavuin paikalle. Kuvasin hienon tulipaikan ja Eräpyhän laavun ja asetuin sen jälkeen kahville rannassa olevan piknikpöydän ääreen. Blogin pääkuvassa kuva tulipaikalta rannan suuntaan.

Istuskelin rannalla hyvän tovin. Kun jatkoin matkaa, tapasin heti pari melojaa, jotka olivat todennäköisesti rantautuneet hyvin lähellä taukopaikkaa. He olivat ensimmäiset tapaamani ihmiset sen jälkeen, kun olin autosta lähtenyt kävelemään noin tuntia aiemmin.

Tässä polku siirtyikin sitten kauemmas rannasta ja jatkui hieman kivikkoisena.

Muutama sata metriä ja reitti palaa taas lähemmäs rantaa. Lopuksi se kurvaa Nunnalaavulle, jossa on myös tulipaikka ja piknikpöydät sekä mukavan näköinen hiekkaranta. Laavu jäi kuvassa selkäni taakse, sekin oli melko lähellä rantaa.

Sata metriä ja palasin parkkipaikalle. Mittauslaitteeni oli täysin samaa mieltä nettisivujen kanssa, pituutta noin 2,6 kilometriä. Aikaa käytin noin tunnin. Tapasin reitillä vain kaksi melojaa.

Reitti oli mielestäni melko vaativa. Hankalimmat osuudet osuivat Nunnankirkon sekä Eräpyhän laavun luokse. Normaalikuntoinen aikuinen selviää maastosta kyllä.

Tykkäsin. Mukavasta reitistä kertoo varmasti se, että lähetin muutaman kuvan kavereille ja kerroin, että tänne pitää tulla toisenkin kerran vaikka makkaran paistoon. Eiköhän se tule vielä toteutettua!

Sijainti: N=6829204.940, E=364933.000 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.572606, GEO:lon=24.456562

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Hirvijärven kierros, Laipanmaa
Kintulammin retkeilyalue, Tampere
Iso-Vuorijärvi, Orivesi

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle