Pölkinvuoren metsäpuutarhassa ja Sutosten patikkapoluilla mieli lepää

Pölkinvuoren luontopolku 1 km
Sutosten patikkareitti 4 km (valittavissa myös 7 km tai 10 km reitti)
Paikka kartalla Ikaalantie 105, Urjala

Sain kuvaterveiset niin upeista maisemista, että pakko oli päästä itse katsomaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Pölkinvuoren metsäpuutarha sijaitsee Urjalassa Ikaalantien varressa.

Ja totta tosiaan, metsien keskeltä löytyy satumainen keidas.

Kuvat antavat kalpean aavistuksen siitä, millaista on kävellä kymmenientuhansien eri väreissä hohtavien kukkien keskellä valkokylkisten koivujen katveessa kuunnellen puron solinaa ja käen kukuntaa.

Kuva: Mika Leijo

Kukkasipulipuistoon on tähän mennessä istutettu 103 600 kevätkukkivaa sipulikasvia.

Uskomattoman upeita narsisseja.

Mitä erilaisimpia tulppaaneja.

kuva: Mika Leijo

Metsäpuutarhassa (3,5 ha) kulkee kilometrin mittainen luontopolku, jonka kiertämistä ehdottomasti suosittelen, vaikka kukkapuistosta ei millään malttaisikaan poistua.

Luontopolku hakee vauhtia hieman alempaa, josta Pölkinvuoren mahtavuus käy selväksi. Vuori on yksi Urjalan korkeimmista paikoista ja kohoaa noin 160 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Jopa vuoren rinteellä kasvaa tulppaaneita.

Kuva: Mika Leijo

Nostan aurinkohattuani sille, että myös kotoiset ravintorikkaat valoisat päivänsäteemme voikukat saavat loistaa.

Tämän kesän ajan Pölkinvuoressa on myös Nuutajärven gallerian lasitaidenäyttely. Kuivana keväänä ilahduttaa Alma Jantusen Lätäkkö.

Somat portaat auttavat kulkijan kiipeämistä.

Hyvänen aika, täällähän on myös rodoja.

Toukokuun lopulla ensimmäiset alppiruusut olivat aloittelemassa kukintaansa.

Pölkinvuoren laella voi istahtaa katselemaan maisemia, jotka avautuvat noin 40 kilometrin päähän.

Ylhäällä on kota, joka on kaikkien vapaasti käytettävissä silloin, kun sinne ei ole yksityisvarausta. Kodasta löytyy myös polttopuita.

Kaikesta tästä saa nauttia täysin vapaasti. Puutarhaan ja poluille on vapaa pääsy. Postilaatikkoon voi pudottaa vapaaehtoisen maksun, joka käytetään uusien kasvien ostamiseen.

Paikka on kirjaimellisesti loistava todistus isäntänsä Veli-Pekka Weckmanin suuresta sydämestä. Isännän ja puutarhan tarinaan voi tutustua esim. Seutu-Sanomien jutussa.

Pölkinvuoressa on myös taimimyymälä ja kahvio. Satokautena voi ostaa vihanneksia, kasviksia, kurpitsoita ynnä muita herkkuja.

Aukioloajat, ajankohtaiset infot kukkimistilanteesta yms. kannattaa tarkistaa Pölkinvuoren kasvimaailman nettisivuilta tai Facebookista.

kuva: Mika Leijo

Pari tuntia oli hurahtanut tähän vierailuun ja toinen parituntinen kului Sutosten poluilla.

Ennen lähtöä olin tutkinut Urjalan kunnan nettisivuja ja suureksi ilokseni löysin Sutosten reittikartan, joka osoitti, että aivan Pölkinvuoren vierestä lähtee eri pituisia patikkareittejä.

Pölkinvuoren parkkipaikan vierestä löytyy sama Sutosten reittikartta ja tarkemmat ohjeet. Kävelimme tietä parkkikselta muutaman metrin eteenpäin ja siinä olikin ensimmäinen vihreä reittimerkki tien vasemmalla puolella.

Käki kukkui koivikossa niin lujaa, että sen täytyi olla jossain lähellä.

Seurasimme Lammiharjun viittoja, ja selkeä polku johdatteli meidät metsien läpi. Polun laskeutuessa vähän alaspäin aloin miettiä, olemmekohan kartalla. Reitin piti kulkea muutaman kallion laella, ja sellaista en ollut huomannut. Pian olimmekin laavulla, jolle emme suunnitelleet tulevamme. Siinä kohtaa harmitti sen verran, että en huomannut ottaa laavusta kuvaa. Ihan kelpo laavu, jonka edessä on tulipaikka. Metsäpalovaroitus oli voimassa, joten tulia emme tehneet. Katselimme karttaa ja totesimme, että itse asiassa tämä on parempi reitti näin.

Reitti jatkoi pätkän verran metsäautotietä pitkin, joka oli oikein soma. Heti alkumatkasta tietä pitkin vastaan käveli valkohäntäpeura. Sehän ei Urjalassa ole mitenkään tavatonta. Naapuripitäjästä Vesilahdeltahan nämä eläimet Suomeen aikoinaan kotiutuivat.

Polkujen risteyksestä emme jatkaneet Lammiharjua kohti, vaan käännyimme kohti Pölkinvuorta eli sille polulle, jota alun perin oli tarkoitus kävellä. Tämän paluureitin tunnistaa punaisista merkeistä.

Valkoisten käenkaalien eli ketunleipien kirkastama metsä sykähdyttää mieltä.

Portaat! Nyt siis pääsemme kävelemään niiden kallioiden päälle.

Kalliot olivat päältä sen verran tasaisia ja puustoisia, että kulkiessa ei huomannut olevansa ylhäällä.

Saavuimme Ellinsuon risteykseen, jossa oli kartta ja selostukset ynnä polkuviittoja.

Kohta polku toi meidät takaisin risteykseen, jossa alkumatkasta olimme kääntyneet kohti Lammiharjua. Tulosuuntaamme ei ollut mitään viitoitusta tai merkkejä, mutta kylläkin selkeä polku. Retkikarttoihin ei ole merkitty sitä polkua, joka kulkee tästä kohti Lammiharjua. Kannattaa siis katsoa huolellisesti Sutosten omaa reittikarttaa.

Patikan pituudeksi tuli noin 4 km kuten olin alunperin suunnitellutkin, vaikka reitti olikin osin erilainen. Kivat metsäpolut, joilla kaunis kevätkesän päivä sujui leppoisasti.

Sijainti: N=6771273.326, E=319892.864

Lue lisää

Pölkinvuoren kotisivut

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.