Luontopolkuja Suomen komeimmissa rantamaisemissa: Hailuodon retkeilyreitit

Hailuoto on Perämeren suurin saari, hieman yli tuhat neliökilometriä. Sen kansallismaisema on kaunis kaikkina vuodenaikoina, mutta retkeilyreiteille kannattanee lähteä kesällä tai kesän kynnyksellä. Suosituimmat reitit lähtevät Marjaniemestä, Hailuodon länsilaidalta.

Hailuodon retkeilyreitti
Päivämäärä: 9.6.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 150
Reitin pituus: 8 km (Marjaniemi – Pajuperä – Marjaniemi)
Kohokohdat: Aivan mahtavat meri/dyyni/rantamaisemat.
Parkkipaikka: Marjaniemessä, Hailuodon läntisimmässä paikassa. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Dyyneillä kävellessä varsikengät tosi käytännölliset. Lisäksi tarvitaan pitkät lahkeet ja hihat sekä runsaasti hyttyskarkotetta. 
Helppo reitti
Yksi tulipaikka

Lähdimme retkikaverin kanssa muutamaksi päiväksi reissuun vähän pohjoisemmaksi, ja valitsimme ensimmäiseksi kohteeksi Hailuodon. Hailuodolla on melko paljon retkeilyyn soveltuvia reittejä, niistä saa tietoa muun muassa Hailuodon nettisivuilta. Olin kuitenkin lukenut muutamastakin lähteestä ja vielä kuullut parilta asiakasneuvojaltakin (Hailuodon matkailusta ja Liminganlahden palvelupisteestä), että osa reiteistä on hieman huonosti merkattuja – paras ja varmin reitti on Hailuodon läntisestä kärjestä lähtevä Marjaniemen reitti.

Marjaniemessä on aika yleinen Hailuodon kartta retkeilyreitteineen. Tätä ei oikein voi hyödyntää kävelyjä suunnitellessa.

Kävelyreitille on kuitenkin selkeä opastus.

Reitti lähtee vanhojen kalamajojen välistä.

Yhden kalamajan katolle parkkeerasi yhdellä jalalla seisoskeleva punajalkaviklo.

Alkumatkan, muutama sata metriä, voi kävellä Metsähallituksen ylläpitämää lankkupolkua pitkin. Marjaniemen majakka jää hienona maamerkkinä taustalle.

Lankkupolku kulkee rannan tuntumassa, mutta rantadyynin takana. Meren ääreen pääsee toki kurkkaamaan tai käymään melkeinpä mistä kohdasta vain. Rannalta kuului nytkin, kesäkuun alkupäivinä, musiikkia ja lasten iloisia huutoja.

Polku kääntyi rannalta pois noin 700 metrin kävelyn jälkeen. Risteyskohdissa on puisia kylttejä. Metsässä reitti on merkitty keltaisin maalimerkein.

Ensimmäisellä suo-osuudella noin kilometrin jälkeen. Polun varrelta löytyi parikin vanhaa opastaulua/rastipistettä. Osassa tekstit ja kuvat olivat kokonaan haihtuneet, joissakin oli vielä tietoa jäljellä.

Risteyskohta noin kahden kilometrin kohdalla. Tästä voisi palata takaisin rannalle ja tyytyä lyhyempään kierrokseen, me päätimme kuitenkin kiertää pidemmän reitin ja suuntasimme kohti Hannuksenlammen laavua. 

Täällä reitti on kuin pururata. Tosin melko kostea sellainen, suomaastossa kun ollaan. Jalat pysyivät kuitenkin kuivina.

Kolme kilometriä takana ja saavutaan Hannuslammelle. Hannuslammen laavu oli iso ja tyylikäs. Istahdimme kahvitauolle.

Hannuslammen laavulta löytyi myös pieni opastaulu, jossa oli yllätyksekseni myös reittikartta, jota en ollut aiemmin missään nähnyt. Tästä reittiä olikin helppo seurata – kiersimme siis reittiä myötäpäivään, ja olimme lähestymässä sen eteläistä kääntöpaikkaa, Pajuperää.

Seuraavat pari kilometriä kuljetaan suurimmaksi osaksi hiekkateitä pitkin. Ohitimme hienon Pajunperän suoalueen, jossa mm. raate kukki kauniisti. Suopursukin oli täällä juuri aloittamassa kukintaansa.

Viiden kilometrin kävelyn jälkeen käännyimme Hannusrannantielle, jota käveltiinkin sitten melkeinpä kaksi kilometriä. Täällä on muutamia kesämökkejä – ja lisää tulossa, parikin rakennustyömaata sattui tämän osuuden varrelle.

Hannusrannantieltä käännytään polkuosuudelle, joka tuo taas yhden erikoisen suo- tai kosteikkoalueen läpi. 

Pitkospuita jatkuu muutama sata metriä. Lehtokurppa (luultavasti) lähti retkikaverin jaloista. Mesimarja kukki. Tunnelmallista, tosiaan!

Saavuimme Ranta-Sumpun pieneen mökkikylään, jossa polku palaa rannan tuntumaan. Kävelimme rannalle. Yritin kirjoittaa tutun tekstin hiekkarannalle. 

Me päätimme itse asiassa kierroksemme tähän, koska majapaikkamme oli Ranta-Sumpussa. Kello oli noin kahdeksan illalla, mutta aurinko oli yhä korkealla.

Koko kierros (takaisin Marjaniemeen asti) olisi ollut noin 8 kilometriä. Aikaa meillä meni noin kaksi ja puoli tuntia, joten kierrokseen kannattaisi varata varmastikin noin kolme tuntia. Reitti on helppo – korkeuseroa taisi olla yhdeksän metriä! Rannalla näimme useitakin kävelijöitä, mutta muualla reitillä emme ketään, eli rauhallista oli ainakin näin arki-iltana kesäkuun alussa. Juttelimme keskenämme, että tällaista Hailuodon luonto varmastikin on – metsässä ei kovin erikoista, mutta rantamaisemat ovat kyllä komeimpia, mitä Suomessa olemme nähneet! Tästä olisi helppo tehdä jokakesäinen perinne! 

Sijainti:  N=7215109.266, E=385096.689 (ETRS-TM35FIN)

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.