Joulunalusviikonloppu ei antanut lunta. Sen sijaan suihkuvirtaus pakotti lounaasta lämmintä iltaa Suomen ylle. Vielä kun aurinko pisti päiväksi esiin, niin sään puolesta olisi hyvin voinut kuvitella elävänsä lokakuun loppua. Niin tai näin, koska taivaalla oli outo valoilmiö, päätimme ottaa siitä kaiken irti ja suunnata retkelle lähimatkailun merkeissä. Kohteeksi valittiin Talvian hiidenkirnut, jotka läntisellä Uudellamaalla ovat […]
Vesi taipuu jäätyessään mitä kauneimpiin luonnon taideteoksiin. Paras aika niiden bongaamiseen rannoilta on alkutalvesta, kun lumipeitettä ei vielä ole, eikä järvi ei ole umpijäässä. Myös keväällä jäiden lähdön aikaan löytyy hienoja jäämuodostelmia. Lenkkini kulkee usein Pien-Saimaan rantoja pitkin. Vaikka kuljen monesti saman reitin, vesi tekee siitä joka kerta erilaisen. Toisinaan järvi on täysin tyyni, toisinaan […]
Luminen talvi ei vielä ole saavuttanut koko Suomea, mutta kuukauden retkeilyblogia lukiessa on helppo tempautua talvisiin seikkailuihin. Englanninkielistä Korpijaakko-blogia kirjoittaa kolmekymppinen erä- ja luonto-opas Jaakko Heikka. Blogissa Heikka jakaa kokemuksiaan muun muassa opastamiltaan huikeilta hiihtovaelluksilta Lapissa, Huippuvuorilla, Islannissa sekä Grönlannissa. – Sellaisilla rajaseuduilla voi kokea luonnon voiman ja kauneuden: repivän lumimyrskyn tai paukkuvan pakkasen, mutta myös auringon […]
Vuoden retkipaikka -äänestys on ratkennut. Voiton vei Korouoman huima jääputous Posiolla. Voittaja sai 1174 ääntä, eli joka neljäs kaikista äänestäjistä oli jääputouksen kannalla. Kakkospaikan itselleen nappasi Oulangan kanjoni Sallassa saaden 1107 ääntä. Kisan kolmannen sijan jo toista vuotta peräkkäin sai mykistävän kaunis Paavolan tammi Lohjalla. Oksiaan kohti korkeuksia levittelevä puujättiläinen sai 865 ääntä. Paljon ääniä saivat […]
Helsingin Fastholmassa on jo pidemmän aikaa viihtynyt itäinen suurharvinaisuus, valkopäätiainen. Kyseinen tintti on aina ollut yksi lempparitipusistani, vaikka en ole sitä koskaan nähnyt. Kun tieto tiaisen läsnäolosta kantautui korviimme, lähti mies melkein saman tien bongaamaan sitä. Oli viikonloppu, joten minä murjotin töissä sillä välin, kun toiselta tuli voitonriemuisia viestejä linnun näkemisestä. Lauantaina 5.12. pääsin vihdoin itsekin […]
Sieniretki lähimetsään ei ole enää pelkästään syksyinen juttu, vaan viime vuosien leutojen talvien tuomisena, talvinenkin. Suppilo- ja kosteikkovahverokausi on etelässä vielä täydessä käynnissä ja metsässä liikkuessaan voikin poimia korillisen herkullisia metsän antimia vaikkapa joululahjoiksi tai -viemisiksi. Marras- ja joulukuun päivät ovat tänäkin vuonna olleet, etenkin etelässä, kovin harmaita ja sateisia. Joulumieltä voi olla hankala tavoittaa […]
Taivas oli paksussa pilvessä ja siitä paksusta pilvestä tuprutti paksusti lunta, jota oli maassa jo valmiiksi paksu kerros. Niinpä en ollut erityisen toiveikas, kun suuntasimme ystäväni kanssa Pallastunturin luontotalolle kävelyretken toivossa. Juuri päivää aiemmin Kellokkaan luontotalolla olin saanut todeta, että siellä ei käveltäviä reittejä ollut lumen vuoksi yhtä ainutta ainakaan sillä hetkellä. Ainakaan infopisteen työntekijän […]
Vihoinkin lunta! Aah, valoa, valoa… Ajelin lumsatteessa taasen Paljakkavuorelle (kartta). Nousin vuorelle päinvastaiselta puolelta kuin viimeksi. Kurkkasin Sirkaintien vieressä kalliolla haljenneen ison kiven ekaksi. Sitten nousin vuorelle kalliopaljakoita koluten. Kyllä silimä ja mieli lepäs tässä valkosessa. Ensimmäinen isompi möykky tuli vastaan 125 metrin korkeuvessa. Ison moottorvenneen keulan omaava töyräskivi (kartta). Muttei sillä ollut moottorvenneen tarvihtemaa […]
Kylmänä marraskuisena aamuna läksimme mieheni kanssa Nuorgamintieltä kohoavan Kaldoaivin erämaan pohjoisosaan Njallajoen seuduille hirveä metsästämään. Minä en itse suoranaisesti ole hirvimetsällä, kun en lupiakaan omista, vaan keskityn valokuvaamiseen ja kauniiden maisemien ihailuun. Pakkasta oli 16 astetta ja jo parkkipaikalla mietin, mihin sitä ollaan taas suostuttu. Tungin karvalakkia syvemmälle päähän ja toivoin, että olisin ottanut toiset […]
Sain epäuskoisen hymyn vastaani kun kysyin, kuinka ylös pääsee. Ylös. Siis tuonne, huipulle. Viittoilin aulassa kohti suuntaa, jossa Olos kohosi korkeuksiin. Niin että sinne pitäisi päästä. Elettiin joulukuun alkua. Hotellin täti kertoi, että hissi ei kulje ennen kuin vasta iltapäivällä. Reisijumppaa oli siis luvassa. Täti antoi meille tulosteen ja kehotti kävelemään ylös päärinnettä. Yleensä kuulemma […]