Talvinen Ärjänsaari, Kajaani

Oulujärven Ärjänselän keskellä nousee komeiden hiekkatörmien reunustama saari, Oulujärven helmeksikin kutsuttu Ärjänsaari. Se on ympärysmitaltaan noin 10 kilometrin mittainen, noin neljä kilometriä pitkä ja hieman yli kilometrin leveä itä-länsisuuntainen saari, jonka rantatörmät nousevat parikymmentä metriä järven pinnan yläpuolelle. Korkeat rantatöyräät ovat Oulujärven harjurannoille tyypillisiä.

Ärjänsaari on osa Hailuodosta Rokuan ja Manamansalon kautta Sotkamoon ja sieltä Nurmeksen kautta Ilomantsiin yltävää harjujaksoa. Samaan harjujaksoon kuuluu myös Hiidenportin kansallispuiston rotkolaakso. Jäätikköjokien synnyttämiin harjumuodostumiin liittyy sekä kulutusvaiheita että kasautumisvaiheita, joista kulutusvaiheet näyttäytyvät karuina kallioisina rotkomaisemina ja kasautumisvaiheet harjumuodostumina.

Jääkauden jälkeinen maannousu on voimakkaampaa rannikolla kuin sisämaassa. Oulujärvellä tämä näyttäytyy siten, että maa nousee voimakkaammin sen laskuportaalla Vaalakurkussa kuin mitä se tekee järven itäosassa. Tästä johtuen järven itäosassa vedenpinta on aikojen saatossa hiljalleen noussut. Ärjäkin on alkujaan ollut niemi, mutta nouseva vesi on hiljalleen katkaissut maayhteyden 600–700-luvuilla, minkä jälkeen Ärjästä tuli saari.

Oili-koira ihmettelee harjusaaren maisemaa.

Oili-koira ihmettelee harjusaaren maisemaa.

Ärjällä on pitkä historia ja siihen liittyy lukuisia tarinoita. Saareen on perimätiedon mukaan haudattu aarre, jonka löytääkseen pitää juhannusyönä kello 12 ratsastaa yksiöistä jäätä pitkin yksivuotiaan varsan vetämässä yksivuotisessa pajureessä. Mahdottomilta kuulostavat ehdot ovat tosin osa laajempaa kulttuurillista ilmiötä, tarinan variaatioita kun tavataan moniin muihinkin suomalaisiin aarresaariin liittyen.

Isonvihan aikana 1700-luvulla saarta käyttivät piilopaikkanaan läheisen Vuoreksen kylän asukkaat. 1800-luvun puolivälissä saaressa puolestaan majaili Kiveksen rosvoina tunnettu rosvojoukko, joka terrorisoi rantakylien asukkaita ja Oulujärven tervansoutajia. Saarta on käytetty turvapaikkana myrskyissä ja sinne on haaksirikkouduttukin. Saarella on myös pitkä historia kainuulaisten lomanviettopaikkana, ja se on edelleen suosittu virkistyskohde, vaikka saaren lomailukäyttö onkin sen huippuvuosista vähentynyt.

Hautakaarteen laituri näytti tältä talvella 2008. Sittemmin se on korvattu uudella laiturilla.

Hautakaarteen laituri näytti tältä talvella 2008. Sittemmin se on korvattu uudella laiturilla.

Saaren eteläosassa Hautakaarteen rannalla on saaren omistajan Kajaani Oy:n (nykyisin UPM) rakennuttama mökkikylä, jota yhtiön väki käytti kesälomailuun vuosikymmenten ajan. Kylästä löytyy mm. 1950-luvulla arkkitehti Eino Pitkäsen piirustusten mukaan rakennettuja kesämökkejä. Sympaattiset mökit kertovat ajasta, jolloin kesämökki oli todella kesämökki ja elämä muutenkin vaatimattomampaa. Toki saaresta löytyy myös hirsimökkejä. Nykyään saaren mökkejä vuokraa yksityinen yrittäjä.

Saaren länsipäässä Karkeapään kalamajan luona rannalla makaa tumma laivan keula. Äkkiseltään sen voisi kuvitella olevan jonkin dramaattisen haaksirikon jäljiltä rannalle huuhtoutunut laivankappale, mutta sen tarina on arkisempi. Se on peräisin saaren edustalle 1950-luvulla aallonmurtajaksi upotetusta hiekkaproomusta. Aallonmurtajan oli tarkoitus suojella Karkeapään rantaa, jonne Kajaani-yhtiö oli rakennuttanut yhtiöläisten vapaaseen käyttöön kalamajan. Upotettu proomu toimikin aikansa, kunnes ahtojäät nostivat sen jäänteet lopulta rantaan.

Tummanpuhuva proomunkeula vie ajatukset Oulujärven kovimpiin myrskykeleihin, vaikka sen tarina onkin huomattavasti arkisempi.

Tummanpuhuva proomunkeula vie ajatukset Oulujärven kovimpiin myrskykeleihin, vaikka sen tarina onkin huomattavasti arkisempi.

Ärjästä on mantereelle matkaa lyhimmillään kaksi kilometriä. Vuoreslahden kylältä matkaa saaren itäkärkeen tulee noin 5 kilometriä. Saareen pääsee kesällä taksiveneellä tai meloen, mutta helpoiten saaren tavoittaa talvella. Koutaniemen-Vuoreslahden kyläyhdistys ja Kainuun liikunta Ry ovat vuosittain järjestäneet Ärjän kierrän -laturetken helmikuun loppupuolella, jolloin saareen ja sen ympäri on ajettu koneella latu.

Oma suhteeni Ärjään alkoi, kun asuin Kajaanissa muutama vuosi sitten. Oulujärven suurimman selän itäosassa sijaitseva jyrkkien rantatörmien luonnehtima yksinäinen harjusaari oli ajatuksenakin niin kiehtova, että sinne oli pakko päästä käymään. En tuolloin ollut kovin aktiivinen meloja, joten saareen oli luonnollisinta mennä hiihtämällä.

Kävin saaressa hiihtämällä kahdesti. Talvella 2008 hiihdin lyhintä tietä Kumpuniemestä Ärjään. Lähtöpaikka ei ollut kovin hyvä, sillä Kumpuniemessä on paljon rakennettua mökkirantaa. Hiihtokeli oli kuitenkin mitä mainioin. Tämä ensiretkeni Ärjään suuntautui Hautakaarteen ja Palopään väliselle rantakaistalle, jossa rantaa luonnehtivat saaren eteläpuolen korkeimmat rantatörmät.

Saaren etelärannan paljas hiekkatörmä on vaikuttava näky.

Saaren etelärannan paljas hiekkatörmä on vaikuttava näky.

Toisen Ärjän-retkeni tein 2009, kun osallistuin Ärjän kierrän -laturetkelle. Tuolloin kiersin saaren valmista latua pitkin ja nautin eväitä Palopään vaatimattomassa kalamajassa. Sää suosi tuolloinkin järvellä hiihtelyä, ja saaren rantamaisemia pääsi näkemään muiltakin osin. Saaren pohjoisrannan jyrkät rantatöyräät jäivät mieleen hieman metsäisempinä kuin etelärannan töyräät. Paikoin ne herättivät muistumia Oulankajoen vastaavista hiekkatörmistä.

Ärjän rantatörmät ovat siinä mielessä mielenkiintoinen luonnonilmiö, että Suomihan on täynnä tämän tyyppisiä maisemia. Menet lähimmälle soranottopaikalle ja se on siinä. Luonnonmaisemana korkeat rantatörmät ovat kuitenkin harvinaisempia. Loivasti mutkittelevasta rantatörmästä puuttuu ihmisen työn jäljelle tyypillinen säännöllisyys, ja toista kilometriä pitkä rantakaarre suuren veden äärellä on aivan eri tavalla vaikuttava näky kuin mahtavinkaan sorakuoppa.

Ärjänsaaren tyyppiset isokokoiset harjusaaret suurten selkävesien keskellä ovat Suomessa poikkeuksellisia. Etelä-Suomessa Päijänteeltä löytyy matalarantaisempi Kelvenne ja Pohjois-Karjalan Höytiäisellä Jouhtenisen saari kilpailee dramaattisen historiansa ja upeiden maisemiensa puolesta Ärjänsaaren kanssa. Kaikkiin näihin pääsee ilman omaa venettä taksiveneellä tai laivakyydillä. Ärjän kaltaisia rantatöyräitä niistä ei kuitenkaan löydy.

Makkarakoju Hautakaarteen rannalla kerää saaren kiertäjät yhteen.

Makkarakoju Hautakaarteen rannalla kerää saaren kiertäjät yhteen.

Ärjänsaaren virkistysarvoja tuskin kukaan kiistää, mutta siitä huolimatta saaren maankäytöstä on käyty vuosien saatossa useita kiistoja. Paraikaa kiistellään saaressa tehtävistä pienaukkohakkuista. Edellisen kerran saaressa hakattiin 1970-luvulla. Saari on kuitenkin ollut pitkään taloudellisen toiminnan piirissä ja virkistyskäytöstä suurin osa keskittyy saaren rantavyöhykkeelle, joten puhtaasti virkistyskäytön näkökulmasta haitta jäänee pieneksi. Mutta näkökulmia on monia.

Olisi hienoa, jos Ärjänsaari virkistyskohteena nousisi laajempaankin tietoisuuteen. Se kuitenkin vaatisi saarelle sellaiset omistussuhteet ja sellaisen maankäytön mallin, että ristiriita virkistyskäytön, metsätalouden ja suojelun välillä jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Tahtotilaa tähän tuntuu yleisesti löytyvän, mutta ilmeisesti tahdon ja sen vaatiman taloudellisen panoksen välillä on vielä jonkinasteinen kuilu. Luonnonmaantieteensä ja historiansa puolesta Ärjällä on erinomaiset ainekset laajemminkin tunnetuksi luontomatkailukohteeksi, kun kyseessä on kuitenkin yksi Suomen upeimmista saarista.

Jutun lähteenä on käytetty Reijo Heikkisen kirjaa Ärjä – Oulujärven helmi (Lönnrot-instituutin julkaisuja nro. 5, Gummerus, 2002). Retkipaikassa aiemmin julkaistu juttu myös kesäretkeilystä Ärjänsaaressa. Lisätietoa Ärjän kierrän -laturetkestä löytyy Koutaniemen-Vuoreslahden kyläyhdistyksen sivuilta.

Ärjänsaari kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7126860  E 517565

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.