Teksti: Elina Pylsy-Komppa, kuvat: Taru Sairanen Juhannusviikko oli juuri niin kolea kuin suomalainen keskikesä voi vain olla. Lähdimme naisten kesken retkeilemään ja päätimme tehdä yön yli kestävän vaelluksemme kaikilla mukavuuksilla, mikä siis tarkoitti sitä, että etsimme kohteen sen mukaan, missä voisi yöpyä mukavasti mökissä. Liesjärven kansallispuisto sijaitsee kohtalaisen ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta ja bongasimme sieltä varaustuvan. […]
Lauantainen Retkipäivä aukeni Kittilän yllä märkänä. Ilma oli vedestä lähes veitsellä leikattavan paksua. Vaarojen päälle levittäytynyt sumuverho hohti kuitenkin valkoisena. Iltapäivällä aurinko otti voiton sadepilvistä ja syysvalo pääsi maankamaralle. Päätin lähteä tarkastamaan, miltä näyttää Akanrimmin lintutorni Könkään kylässä Levin kupeessa. Olin nähnyt tornille opastavan kyltin jo sinä heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun muutimme asumaan matkan päähän […]
Lohjan kaupungin kupeessa sijaitseva Liessaari oli kutkutellut mielessä usein sen jälkeen, kun sen erään kerran karttoja tutkiessani huomasin. Erikoisen muotoinen saari oli eittämättä kiinnostava myös paikanpäällä nähtyvä. Eikä vähiten länsipäässä olevan jyrkännemerkinnän takia. Se kun näytti vahvasti jonkinmoiselta louhokselta. Pieni googlailu kertoi, että saarelta löytyisi upeiden hiekkarantojen lisäksi luontopolku. Menneenä sunnuntaina oli sitten aika tutustua […]
Lauantaina 25. elokuuta matkakohteena oli Hanko. Tarkemmin Kuningatterenvuoren laituri, josta piti lähteä entisen troolipaatti Annan kohti Russaröä. Anna jäi kuitenkin laituriin ja korvaavana aluksena toimi saman varustamon vesibussi. Matkan hinta armeijan linnakesaari Russaröön oli 35 euroa. Ottaen huomioon merimatkan lyhyyden, joka oli vain noin viisi kilometriä, ja lounaan puuttumisen, oli se kova raha verrattuna vaikka […]
Hiidenkirnuista puhuttaessa tulee minulle aina mieleen Hiisi, joka kirnuaa voita koskien kuohunan säestämänä jossain syvällä metsämaan kätköissä. Kuvittelen Hiiden olevan iso, kyöniltä näyttävä otus, jolla on ohut, mustankiiltävä turkki, luiruhäntä ja keltaiset suuret silmät. Suomen Sallasta löytyy yksi maailman suurimmista hiidenkirnuista, eli asialla on todennäköisesti ollut yksi maailman suurimmista hiisistä. Heinäkuussa päätimme matkata Sallan Kalliojärvelle […]
Hennon usvan laskeutuessa Kuusamon vaarojen metsiin eräänä heinäkuisena sunnuntaina, päätin minä askeltaa Pyhän Jyssäykselle. Seitsemän kilometriä pitkä Pyhän Jyssäys -reitti alkaa Pirunkirkon parkkipaikalta Rukalta, suoraan Juhannuskallion jyrkänteen alapuolelta. Parkkipaikan tienhaarassa kyltti osoittaa suunnan kohti Rukanriuttaa, josta lähes heti käännytään vasemmalle, Plantingintielle. Lenkin tekevä reitti alkaa ja päättyy talojen keskellä urbaanin Rukan alueella. Lähtiessäni matkaan prameat […]
Noin kaksi ja puoli kilometriä Tammisaaren siltojen jälkeen Hankoon johtavalta valtatie 25:ltä erkanee Leksvallintie, joka oli osa Hankoon vienyttä päätietä aina 1960-luvun lopulle saakka. Ohitettuaan viehättävän Leksvallin eli Kisan kylämiljöön, tie johtaa mäntymetsikköön, ja pian sen itäpuolella on pysäkointipaikka, jossa on viitta Källvikeniin. Pysäköintipaikalta kuljetaan noin kolmesataa metriä meren rantaan loivasti viettävää, hyvää polkua. Ympärillä […]
Herttaista lappilaista mäntymetsää halkoo leveä polku. Varvut punertavat jo maassa. Myhäilen mielessäni. Tänne vaan syksy, tervetuloa! Pian eteeni aukeaa suomaa, jonne astelen pitkospuita pitkin. Suovesi lotisee pisimpien pitkospuiden alla askeleiden painosta. Lähes 66 neliökilometrin Viiankiaavan sanotaan kuuluvan Sodankylän komeimpiin aapasoihin. Suon koko vastaa muuten yli kahta Keravaa. Mennäänpä siis ihmeessä katsomaan, miltä siellä näyttää. Kuumuus […]
”Kauan ennen kuin järvillä oli nimiä ja pitäjärajoista oli kukaan kuullutkaan, olivat nämä pohjoiset maat kasvien, sienien ja eläimien saumattomana yhteistyönä kehittyneet mitä hienoimmaksi suometsäerämaaksi.” Valtaosa Kainuun metsistä oli kruunun omistuksessa 1800-luvulla. Voimakkaan väestönkasvun seurauksena näihin valtion metsiin, asumattomiin erämaihin, rakennettiin ilman lupaa tuhansia pieniä uudistiloja. Näitä kruununmetsätorppareita ohjasi ja kontrolloi Metsähallitus. Lisäoikeutena heillä oli karjan vapaa […]
Koli yli satametrisine luolineen vie pisimmän korren, kun puhutaan suomalaisista luolista. Pitkän Repouuron luolan ja Järnefeltin runollaan maineeseen nostaman Pirunkirkon kerätessä huomion ovat muut luolasuuruudet saaneet säilyttää salaisuutensa. Siksi ei ole tavatonta, että vain muutaman kymmenen kilometrin päässä odottaa liki unohdettuna yksi maamme mielenkiintoisimmista paikoista, jos pitkän, ennestään dokumentoimattoman luolan haluaa löytää. Sen verran paikalle […]