Purnulouhi – Pohjois-Karjalan salainen mahtiluolakko

Koli yli satametrisine luolineen vie pisimmän korren, kun puhutaan suomalaisista luolista. Pitkän Repouuron luolan ja Järnefeltin runollaan maineeseen nostaman Pirunkirkon kerätessä huomion ovat muut luolasuuruudet saaneet säilyttää salaisuutensa. Siksi ei ole tavatonta, että vain muutaman kymmenen kilometrin päässä odottaa liki unohdettuna yksi maamme mielenkiintoisimmista paikoista, jos pitkän, ennestään dokumentoimattoman luolan haluaa löytää.

Sen verran paikalle on tietäjien ja kansantarinoiden kautta kertynyt mainetta, että tiesimme sinne sentään suunnistaa. Ajankohdaksi valikoitui heinäkuun alku, tuolloin kun satuimme olemaan valmiiksi niillä nurkilla Kolin korkeita isäntiä tapaamassa.

Kello tuli iltakuutta. Aurinko puhkui vielä korkealla voimiensa tunnossa. Päivän sadepilvet olivat väistyneet, vain muutama riekale kirjaili taivaankannen kauniimmaksi. Niitä ihastelin Purnulouhen läheltä kaartavan hiekkatien reunassa, kun odottelin, että Jussi saa retkivarusteet ylleen. Sen perään katse pysyikin tiukasta kamaran suunnassa. Tiemme kun vei läpi harvennetun nuoren metsän, joten jokaisella askeleella jalkaa sai todella nostaa, jotta ei olisi kompastunut risuihin ja runkoihin.

Kartta kertoi louhikon rajautuvan jyrkänteen ja järven väliin. Lähestyimme louhikkoa etelästä, koska arvelin, että sinne saattoi kulkea vain päädyn kautta. Niin monesti olin jyrkänteen kanssa joutunut umpiperään. Viimein edessä siinsikin puiden välistä lainehtiva Pielinen. Samoin pohjoisen suunnassa näkyi lohkareikko, joka oli sanalla sanoen valtava.

purnulouhi-4

Pysähdyimme vielä viimeisen kerran vaihtamaan varustusta.

purnulouhi-3

Tällä kertaa kevensimme kantamuksia, laitoimme otsalamput päähän ja tyhjensimme taskuista varmaan talteen kaiken sellaisen, joka ei saisi kadota tai rikkoutua.

purnulouhi-2

Sitten oli seikkailun vuoro.

purnulouhi-6

Lohkareet olivat valtavia. Pienimmät miestä isompia, suurimmat rintamamiestalon mittaisia, enin osa pakettiauton kokoluokkaa. Niillä main ei moni ollut kulkenut. Lohkareikkoa peitti monessa kohtaa paksu sammalmatto, joka teki etenemisestä myös hankalaa. Sateen kastelema sammal kun oli liukasta ja teki arvaamattomuudellaan jokaisen jalansijan tunnustellen astuttavaksi; kantaisiko tämä?

purnulouhi-7

Kivijättien väliin rajautui luolamaisia tiloja yksi toisensa jälkeen. Se odotettu jättiläisluola antoi kuitenkin odottaa itseään aina niille main, missä kaikkein suurimmat lohkareet lepäsivät. Sitten kohtasimme suuaukon, josta kurkisti takaisin vain pimeys. Napsautin valon päälle. Edessä oli kammio, joka oli suurimpia suomalaisista luolista löytyviä. Nyt olimme perillä!

purnulouhi-8

Suuresta kammiosta pääsi edelleen ujuttautumaan alemmas toisen pienemmän kammion kautta avorakoon, joka johti kalliolle päin. Arvoimme siinä hetken, mihin suuntaisimme, mutta sääoloista johtuen arvelimme kallionpoven paremmaksi tutkimuskohteeksi kuin sammaleisen lohkareikon. Niinpä kipusimme eteenpäin.

purnulouhi-10

Ahtauduimme raoista, ponnistimme ja laskeuduimme vain löytääksemme itsemme toisesta huoneesta, joka kokonsa puolesta veti vertoja äsken näkemällemme.

purnulouhi-13

Täällä oli jälkiä ihmisen toimista: nuotiopaikka, sisään kannettuja riukuja ja jonkinmoinen laveri.

purnulouhi-11

Kuten jo aiemmin totesin, paikka oli valtava. Kolmessa tunnissa ehdimme tutkia siitä ehkä kolmasosan.

purnulouhi-15

Lukemattomat sivuhaarat ja mahdolliset luolat jäivät vielä odottamaan toisia tutkijoita tai seuraavaa kertaa. Kahden hengen porukka varsinkin niissä olosuhteissa oli liian pieni miehitys tuohon paikkaan.

purnulouhi-16

Vaikka valoa riitti, niin päivä alkoi olla sen verran pitkällä, että miesten voimat alkoivat käydä vähiin. Niinpä päädyimme kipuamaan sopivasta kohdasta ylös kallion laelle ja siitä edelleen autolle eväiden luo. Voi että ne maistuivatkin hyvältä tällaisen kokemuksen jälkeen!

Purnunlouhi kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7037840 E 603270

2 replies
  1. Tea Husa
    Tea Husa says:

    Käytiin katsomassa! Mahtava paikka, meitä oli neljä lasta 6-10v sekä 3 aikuista. Liukkaalla säällä saa olla varovainen mutta näin keskikesän helteellä oli oivallista kulkea lohkareikossa kun ei liiaksi hyppinyt sammalikkoon jonka alla saattoi piillä petollinen Railo!

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Kiitos kommentista ja retkifiiliksistä Tea! Mahtavaa, että piditte Purnulouhesta ja että teillä oli onnistunut reissu 🙂 Paikka vaatii tosiaan tarkkaavaisuutta ja varovaisuutta, mutta rauhassa tarkasteltuna on varsin hieno elämys. Terveisin Jonna/Retkipaikka

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.