Pyhäjärven jäällä pääsiäisen kynnyksellä, Kittilä

Torstai valkeni kirkkaana ja kuulaana. Taivas oli sininen ja maa valkoinen, eli ei muuta kuin auto roikkaan ja katse kohti uusia seikkailuja.

Olin bongannut kartalta kiinnostavannäköisen Pyhäjärven, jonka rannalla kulki polku ja kartalle oli merkitty myös monenlaista kotaa ja laavua. Soitto Kellokkaaseen vahvisti, että paikka olisi saavutettavissa, sillä sinne johtavaa kapeaa tietä oli alettu pitää auki viikosta 8 alkaen. Tie poikkeaa Aakenustunturin editse kulkevalta Aakenuksentieltä viitisen kilometrin matkan aina Pyhäjärven rantaan saakka.

Ajoimme paikalle sisareni ja hänen ystävänsä kanssa. Rannalta paljastui suuri parkkipaikka ja se oli täynnä autoja. Mietimme hetken, että huhhuh, kylläpä on sakkia. Mutta kyllä siellä kävellessä onneksi sai olla omassa rauhassaan. Hiihtäjät, pilkkijät ja muut reippailijat levisivät tehokkaasti omille reiteilleen kauniin maiseman uumeniin.

lappi-1-3

Pyhätunturin pälvikalju paistatteli auringossa. P-paikalta lähti reittejä moneen suuntaan.

Pari kuukkelia lehahteli ylhäällä oksistoissa. Me vedimme reput selkään ja kuikuilimme oikeaa lähtösuuntaa.

Rantaa myötäilevä polku ei ollut auki, kuten olin epäillytkin, joten suuntasimme suoraan jäälle. Sieltä aukenikin heti ensimmäiseksi kaunis maisema Pyhätunturille. Se tunnetumpi, suurempi Pyhätunturihan löytyy Kemijärveltä, tämä nyt tapaamamme Pyhätunturi oli olemukseltaan vaatimattomampi mutta herttainen kuin mikä. Sitä koskien sainkin aivan hiljattain erittäin mielenkiintoisia kohdevinkkejä… Siitä lisää kesämmällä!

Jäällä näkyi siellä täällä hiihtäjiä ja pilkkiseurueita. Joku huusi saaneensa siian, mahtoiko olla kahden kilon siika? Me lähdimme kulkemaan rannan myötäisesti kohti järven eteläpäätä.

lappi-1-6

Komea Lainiotunturi oli minulle aiemmin tuntematon tuttavuus. Taustalla vasemmalla pilkistää Ylläs.

Hiukan matkaa kuljettuamme näkyviin tuli Lainiotunturi ja takana pilkisti myös Ylläksen huippu. Keli oli niin kirkas, että naama vääntyi aurinkolaisesta huolimatta häikäisyn aikaansaamaan pöhköön virneeseen. Mutta kyllä siinä toki kelpasi virnistelläkin, maisemat olivat niin kauniit.

Astelin lumeen sydämen.

lappi-1-14

Puhelimessa Kellokkaan täti oli vinkannut, että järven eteläpäässä olisi kahvia tarjolla. Seurailimme rantaa ja ihailimme vuoroin tuntureita, vuoroin rantaviivan upeita keloja ja muita kummallisia puita.

Eräs kelo oli kietonut lonkeroiset oksansa muuan suuren kuusen ympäri. Minusta se näytti jotenkin karmivalta!

lappi-1-21

Rannalla oli kota, jonka huipulta tuprusi savua. Kodassa oli porukkaa ja metelistä päätellen aikamoinen meininki, joten jatkoimme matkaamme kodan ohi. Oli selvää, että tämä ei ollut se kahvila, josta meille oli mainittu.

Järven rannasta kohosi komea rinne vasemmalla puolellamme. Kartalla paikan nimi on Varesparkuma. Hieno nimi! Lisäsin mielessäni 10 kilometriä pitkän Vareslaenkierroksen omalle to do -listalleni.

Laavu

Järven eteläpäästä kahvila löytyi. Siellä olikin paljon rauhallisempi tunnelma kuin kodalla. Retkeilijöitä tuli ja meni, moni pysähtyi hetkeksi herkuttelemaan ja vaihtamaan pikaisia kuulumisia kahvilanpitäjien kanssa.

lappi-1-16

Mekin herkuttelimme kahvilla, letuilla ja kuumalla mehulla. Kahvilalaavun vieressä oli toinen laavu tyhjänä, mutta senkin tulipaikassa paloi valkea. Aurinko paistoi suoraan laavuun sisälle, ja siinä reunalla oli taivaallista istua ja kylpeä kevään kirkkaissa auringonsäteissä. Kyllä se nyt vaan niin on, että kevät on täällä.

Tulipaikan takana kohoavan lumivallin suojissa oli kotoisa olo, valli muodosti suojaisan loosin. Sen takaa pilkistivät tuntureiden komeat huiput, jos niitä hiukan kurkotti katsomaan.

lappi-1-17

Lepotuokion aikana satuimme kuulemaan kun eräs hiihtäjä kertoi kahvion ihmisille metsokukon ärhennelleen hänelle metsässä. Me emme olleet saaneet kunniaa tavata tätä homenokkaa, koska metsien siimeksen sijaan pysyttelimme tällä reissulla järven avonaisella jäällä, eikä metso tainnut kokea tarpeelliseksi lähteä meille jäälle saakka uhittelemaan. Myöskään kahvilan pihapiirissä se ei poikennut.

Hetken tauon jälkeen pakkasimme tavaramme ja suuntasimme paluumatkalle. Ennen lähtöä kurkkasin vielä ylärinteestä löytyvää Pyhäjärven autiotupaa ja tutkin opasteiden tietoja. Leville 29 kilometriä, Äkäslompoloon 18. Kotamajalle ja Karhukotaan 7. Ei ihme, että ulkoilijoita suhasi joka suuntaan, kun reitistö on niin kattava, maisemat kauniit ja sää täydellinen!

lappi-1-20

Olihan meillä omatkin eväät repussa. Paluumatkalla vilkuilimme järven rantaa ja etsimme sieltä mukavaa piknik-paikkaa. Lopulta päädyimme rannan lumitörmälle istumaan omissa oloissamme. Vetäisimme mukit, termarin ja istuinaluset repusta esiin ja istahdimme hankeen nauttimaan yhtä maailman parhaista yhdistelmistä: Lapin tunturimaisemia ja kuumaa kaakaota.

Aivan läheltämme silmiin osui erikoisen näköinen puu. Sitä piti hetken aikaa katsoa, että mikä siinä on outoa. Sitten sisareni hoksasi, että siinähän on samassa kuusi ja mänty. Pitihän sitä mennä tarkemmin katsomaan.

Oliko tässä puiden kielletty rakkaus? Oksisto oli yhtä sotkua, kun kuusi ja mänty pitivät toisistaan kiinni. Siinä on puuparin hyvä olla kauniilla paikalla järven rannalla, tunturinäköalalla.

lappi-1-23

Pyhäjärvi kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7509432, E 388819.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.