Pyhätunturilla voit tavata kuukkelit
Rakkaudestani Lappiin ja lintuharrastuksestani huolimatta koskaan en ollut vielä ajautunut siihen onnelliseen tilanteeseen, että olisin saanut tavata kuukkeleita. Olen nähnyt kuukkeleiden lehahtelevan kauempana, mutta luokseni en ole niitä saanut houkuteltua.
Isäni on minua paljon kokeneempi Lapin-kävijä ja esitin yhteisellä matkallamme hänelle toiveen, että johonkin hyvään kuukkelipaikkaan olisi päästävä. Kuin apteekin hyllyltä isä vastasi, että sitten mennään Pyhälle. Siellä hän oli tavannut rohkeita kuukkeleita ennenkin ja yhdessä päättelimme, että tuskinpa ne sieltä mihinkään olisivat hävinneet.
Ajoimme siis Pyhätunturille ja jätimme auton parkkiin rinteeseen. Hotellin edessä on hyvä, ilmainen parkkipaikka. Otimme mukaamme kuivanneen, vaalean sämpylänpuolikkaan.
Hotellin tienoolla on frisbeegolfradasta lähtien monenlaista aktiviteettien sekamelskaa. Sieltä lähtevä luontopolku on kuitenkin mukavasti viitoitettu. Tosiasiassa seudun luontopolkureitistö on varsin monihaarainen, ja pidempää kävelylenkkiä kaipaava pääsee kyllä kuljeskelemaan varsin pitkääkin matkaa upeissa Lapin maisemissa.
Me olimme liikkeellä lähes parhaimpaan ruska-aikaan, ja metsän maa hohti punaista monin paikoin.
Tästä linkistä löytyy Pyhän ja Luoston alueen reittien esittely ja kartta pdf-muodossa.
Olettaisin, että kuukkelit viihtyvät taukopaikkojen lähistöllä. Laavulla tai kodassa eväitään nauttivat ihmiset ovat nimittäin pelottomien kuukkeleiden aarreaitta. Metsäpoluilla kävelysauvojen kanssa suhaavat ulkoilijat ovat paljon vähemmän kiinnostavia kuin laavulla eväsleipiä syövät turistit.
Ainakin tällä kertaa oletukseni osoittautui todeksi. Kuukkeliparvi yhytti meidät Isokurun kodan lähistöllä. Sinne on parkkipaikalta matkaa ehkä parisen kilometriä, ja reitti on erittäin helppokulkuista leveää sorapolkua.
Ensin kuului lintujen ääntelyä, ja nopeasti niitä alkoi näkyä mäntyjen oksistojen lomassa lehahtelevan.
Isä otti repusta pienen palan leipää ja minä viritin kameran valmiiksi. Leivänpaloja ei tarvinnut heitellä maahan kuin pari pientä, ennen kuin linnut jo tulivat niitä hakemaan aivan edestämme. Nämä kuvat olen ottanut vanhalla taskukamerallani.
Kuukkeleita oli noin seitsemän. Välillä ne kinastelivat keskenään ja jatkuvasti ne juttelivat ja huutelivat milloin mitäkin.
Kuukkeli on erittäin viehkeä lintu. Se on muiden varislintujen tavoin älykäs ja ilmeikäs, mutta muodoltaan se on täysin omaperäinen. Myös sen värit ovat satumaisen kauniit. Kuukkeli liikkuu puun oksistossa hyvin ketterästi, jopa tiaismaisesti.
Syötimme kuukkeleita jonkin aikaa, hyvin nopeasti ne tulivat jopa kädestä hakemaan ruokaa. Kuukkelit ovat herkkusuita, ja Lapissa niitä voi houkutella pihapiiriinsä laittamalla tarjolle vaikkapa läskinpalan tai pähkinöitä.
Kun sämpylänpuolikkaasta oli jäljellä vielä jonkin verran, isä tarjosi sitä linnulle suoraan. Vaan lintupa ei ymmärtänyt nirhaista leivästä vain pientä palaa: sen onnistui napata koko sämpylänloppu mennessään ja lentää metsään sen kanssa!
Sain tapauksesta kuvan juuri kriittisimmällä sekunnilla:
Täten haluan siis levittää ilosanomaa kaikille kuukkeleiden ystäville: pakatkaa eväitä mukaan – kuukkelille vaaleaa leipää – ja suunnatkaa tulistelemaan Pyhätunturin tulipaikoille. Mutta muistakaa: vaikka kuukkelia pidetään onnenlintuna, joka voi opastaa jopa eksyneen kulkijan takaisin oikealle polulle, ei kuukkelia tule syksyisin seurata. Syksyisin nimittäin metsämiehet ovat liikkeellä, ja metsän eläimiä suojellakseen kuukkeli yrittää johdattaa ihmiset harhaan, pois eläinten luota!
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7432922 E 506479
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!