Pyhän Jyssäys on rentouttava metsäretki Rukan kupeessa

Hennon usvan laskeutuessa Kuusamon vaarojen metsiin eräänä heinäkuisena sunnuntaina, päätin minä askeltaa Pyhän Jyssäykselle.

Seitsemän kilometriä pitkä Pyhän Jyssäys -reitti alkaa Pirunkirkon parkkipaikalta Rukalta, suoraan Juhannuskallion jyrkänteen alapuolelta. Parkkipaikan tienhaarassa kyltti osoittaa suunnan kohti Rukanriuttaa, josta lähes heti käännytään vasemmalle, Plantingintielle.

Lenkin tekevä reitti alkaa ja päättyy talojen keskellä urbaanin Rukan alueella. Lähtiessäni matkaan prameat mökit ja voimalinjat saavat minut nopeuttamaan askeleitani: haluan äkkiä metsän rauhaan.

Siinä missä läheiselle, niin ikään Rukalta alkavalle Valtavaaran Huiputukselle noustaan pitkään ja jyrkästi, tuntuu Pyhävaaran reitti alusta saakka helpommalta ja metsäisemmältä kävelylenkiltä. Hyvä iltalenkki ilman suuria repimisiä.

pyhanjyssays-1-4

Portaiden lisäksi jalkojen alla on toisinaan soraa, toisinaan puupurua. Reitti on opastettu hyvin, onneksi, sillä kartan lisäksi olen tällä kertaa unohtanut kämpille myös kännykkäni ja olen yksin matkalla.

Tiukimmat nousut ovat reitin alussa ja niinpä vaaramaisema aukeaa puiden lomasta melko nopeasti. Haistelen kosteaa metsäilmaa. Paahtava aurinko on hyvin piilossa paksun pilvipeiton takana. Pilvien alla maankamaralla ilma on pehmeä, raikas ja miellyttävä.

Pian reitin alettua eteeni ilmestyvät levähdyspaikka pöytineen ja penkkeineen. En tohdi jäädä istuskelemaan, sillä äänistä päätellen takanani matkaa kokonainen perheyhdyskunta ihmisiä. Jatkan siispä matkaani, koska tällä kertaa haluan miettiä syntyjä syviä rauhassa ihan itsekseni. Useimmiten ihmisten kanssa on ihana jutella, mutta joskus sitä vain kaipaa omaa oloa ja rauhaa.

Maisema näkyy kauniisti, vaikka sitä katsotaankin puiden lomasta. Usva saa maailman näyttämään tavallistakin sinisemmältä, joskaan silmät eivät kanna kauas. Maailma tuntuu pienemmältä, intiimimmältä ja suojaisammalta kuin korkeimpien vaarojen huipulla kirkkaina kesäpäivinä.

Pyhän Jyssäys tarjoaa mahdollisuuden rauhalliseen metsäretkeen ilman erityisen tiukkoja nousuosuuksia.

Pyhän Jyssäys tarjoaa mahdollisuuden rauhalliseen metsäretkeen ilman erityisen tiukkoja nousuosuuksia.

Seuraan metsän pohjalla luikertelevaa polkua kaikessa rauhassa. Vaikka Pyhän Jyssäys alkaa aivan Rukan ydinalueen liepeiltä, unohtuu koko hiihtokeskus hyvin nopeasti metsätaipaleen alettua.

Seitsemän kilometrin tyyni metsäkävely ilman keskustelua tai muita ihmisääniä tarjoaa hyvän mahdollisuuden keskustella hiljaa mielessään oman itsensä kanssa. Tuon tuosta pysähdyn ihastelemaan maariankämmeköitä ja ruohokanukoita – en saa niistä varmaan koskaan tarpeekseni! Varsinkin ruohokanukka on mitä sievin kasvi, jonka luonnonvalkoisten ylälehtien keskellä on hätkähdyttäväm kimppu pieniä, mustankiiltäviä kukkia. Syksyn tullen noista pikkukukista kehittyy suuria kirkuvanpunaisia marjoja, jotka tosin eivät maistu juuri miltään, mutta tuovat upean säväyksen Lapin maaruskaan.

Pohjoisen kukista on ruohokanukka minun suosikkini.

Pohjoisen kukista on ruohokanukka minun suosikkini.

Nousut loivenevat ja hiljalleen ylös tultaessa myös metsä harvenee. Elävien puiden vähyys korostaa varvikosta kohoavia, veistosmaisia kelonkäkkyröitä.

Metsä käy harvemmaksi huippua lähestyttäessä.

Metsä käy harvemmaksi huippua lähestyttäessä.

Pyhävaaran kodalla kaikki on tiptop. Suuren kodan pihalla on tulistelupaikka, puuvaja, hyyskä ja tietenkin opastetaulu. Paikka näyttää erinomaiselta lapsiperheen ajanvietto- ja tulistelupaikalta, kunhan lapset ovat sen verran isoja, että jaksavat kävellä matkan kodalle ja takaisin.

Huomioni kiinnittyy heti nähtävyyttä osoittavaan opasteeseen, joka johdattaa näköalapaikalle vain muutaman askeleen päähän.

Vaaran rinteeseen rakennettu puinen terassi avaa näkymän utuiseen Kuusamoon. Opastetaulussa vaarat ja järvet on nimetty, mutta kostealla kelillä paljon jää pilvien peittoon. Tutkin taulua kauan ja katson tarkasti, mitkä sen osoittamista kohteista ovat juuri nyt näkyvissä. Jylhä Riisitunturi on verhoutunut usvaan niin, että se jää tällä kertaa näkemättä.

Kota ei opastekyltin otsikosta huolimatta todellisuudessa ole Pyhävaaran korkeimmalla kohdalla, vaan aivan sen vieressä niin kutsutulla Pikku Pyhävaaralla. Kodalla olleen opastekartan mukaan Pikku Pyhävaaralta ei kulje kovinkaan suoraa polkua varsinaisen Pyhävaaran huipulle, mutta tarkistaessani asian myöhemmin netistä ainakin Karttapaikka väittää toista. Joka tapauksessa ison Pyhävaaran huipulle pääsee kiertämään Kilpeläntien kautta, ken sinne mielii. Itse aion ilman muuta tutkia Pyhävaaran korkeimmankin huipun, kun seuraavaksi Rukan suunnalla liikun.

pyhanjyssays-1-13

Kodan jälkeen alkaa laskeutuminen metsän läpi takaisin kohti Rukan keskustaa. Edelleenkään en kohdannut muita ihmisiä, enkä sen puoleen eläimiäkään.

Paluumatkalla saavun veden ääreen, sillä Pyhän Jyssäys kiertää sievän Hirsilammen. Rannalla on uudenkarhealta näyttävä laituri, tulistelupaikka ja vene. Soitto Ruka-infoon kuitenkin kertoo, että ne ovat jonkun yksityisomistuksessa.

Nyt veden pinta on harmaa ja tuulesta karhea. Astelen sen rantaan istumaan hetkeksi, miettimään maailmaa. Rauhallinen ajatteleminen onnistuu minulta parhaiten veden äärellä.

Jonkin ajan kuluttua keskityn leikkimään kameran kanssa. Mukanani on Skyr-rahkapurkkien värillisiä muovikansia. Haluan kokeilla, millaisen säväyksen ne tekevät, kun ne laittaa salaman eteen. Vihreällä ja punaisella kannella yhdessä käytettynä syntyy ihan kivoja lopputuloksia. Kannet myös himmentävät mukavasti salaman muutoin niin rajua valoa.

Skyr-purkkien kansilla sävytetty kukkakuva.

Skyr-purkkien kansilla sävytetty kukkakuva.

Reitin lopussa saavutaan asutetulle alueelle, ja viimeinen kilometri Pyhän Jyssäyksestä onkin oikeaa tietä, sekä sorapintaista että asfalttia.

Pyhän Jyssäyksellä ei tarvitse harrastella kivikkokiipeilyä, eikä reitille osu myöskään erityisen jyrkkiä nousuja tai laskuja. Tästä syystä reitti sopii mainiosti peruskuntoiluun, kuten kävelyyn tai hölkkäämiseen.

Intiimitunnelmainen metsä tarjoaa paljon ihasteltavaa myös niille, jotka eivät niin välitä kuntoilusta, mutta haluavat nauttia raikkaasta ilmasta ja tutkia kaikessa rauhassa luonnon pieniä ihmeitä ja kauniita maisemia.

Kiireisenä ei tietenkään kannata olla liikenteessä, sillä seitsemään kilometriin mahtuu paljon ihasteltavaa.

Kartta. ETRS-TM35FIN tasokoordinaatit: N 7337629, E 597148.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.