Hietasalo, Hämeenlinna

Hämeen virkistysalueyhdistys ylläpitää lukuisia virkistysalueita eri puolilla Hämettä. Osa kohteista on maitse tavoitettavissa, osa taas sijaitsee saarissa. Yksi suurimmista saarikohteista on Hietasalon virkistysalue Hämeenlinnan Lammin Kuohijärvellä. Yli peninkulmaisen järven puolivälissä sijaitsevaan virkistysalueeseen kuuluu toistakymmentä saarta, joista suurin on liki puolitoista kilometriä pitkä Hietasalon saari.

Hietasaloon pääsee helpoiten Kuohijärven länsirannalla sijaitsevalta veneenlaskupaikalta. Puolikilometrisen salmen yli hiihtää vikkelästi talvikelien aikaan. Kesällä saman matkan voi taittaa vaikkapa meloen. Toinen lähtöpaikka on järven itärannassa, jossa Porraskosken tien varressa on merkitty parkkipaikka ja ranta Hietasaloon matkustavia varten.

Perillä Hietasalossa odottaa kolme nuotiopaikkaa, saaren päästä päähän kulkeva osin pitkostettu retkeilypolku ja näköalapaikka saaren korkeimmalla vuorella. Talvella liikkujia viereisen Kaiturin saaren hiekkaranta tuskin lämmittää, mutta kesällä ranta houkuttelee lomailijoita. Kaiturin nuotiopaikka on toki hiihtäjienkin käytössä.

Etelässä pilkistää aurinko ja Kaituri. Pian pilvet peittivät taivaan ja alkoi lumisade.

Kaituri ja sen eteläpuolinen Pukaluoto sekä toisella puolen järveä Porrasniemen vieressä sijaitseva Kaiturinsaari ovat osa Kuohijärven halkaisevaa harjumuodostumaa. Etenkin pohjoisemmat harjusaaret ovat kivisiä ja niiden rannat jäiden ruhjomia. Kaiturinsaaren eteläpuolisen pienen mutta kivisen saaren eteläkärjessä jäät ovat kahdelta suunnalta nostaneet kiviä siten, että saari on paikoin korkeampi kuin mitä on leveä.

Hietasalon nuotiopaikoilta löytyy tulistelukehät ja telttapaikkoja. Saaressa on kuitenkin vain yksi kuivakäymälä, joka sijaitsee puolivälissä saarta sen länsirannalla. Saaren läpi kulkevan retkeilypolun merkinnät ovat olemattomat, mutta polku näkyy maastossa selvästi talvellakin. Saari kasvaa mänty- ja kuusivaltaista metsää, ja sen rannat ovat kallioisia etenkin sen pohjoisosissa. Maastot ja maisemat muistuttavat paikoin Linnansaaren maisemia.

Kävimme kesällä 2015 melomassa Kuohijärvellä. Pidimme taukoa Kaiturinsaaren kivisemmän pikkusiskon rannalla, kunnes jatkoimme pohjoiseen. Ehdin kuitenkin tuolloin silmäilemään järvenselän takana siintävää Hietasaloa. Tuolloin tuulisen selän ylitys ei sopinut kuvioihin, mutta helmikuussa 2016 samainen selkä oli paksussa jäässä ja helppo ylittää hiihtämällä.

Kaiturinsaaressa pysähdyin ihmettelemään vanhan mökin kivijalkaa. Järvellä sää alkoi kirkastumaan hetkeksi aikaa.

Kuohijärvellä, kuten muillakin isommilla järvillä on usein virtapaikkoja. Saarten välisiin salmiin kannattaa hiihtäjän suhtautua terveellä epäilyksellä, vaikka jäätä muuten reilusti olisikin. Kuohijärvi on osa Hauhon reittiä, ja osa järveen laskevista vesistä on peräisin kahteen suuntaan vetensä laskevasta Vesijaosta. Nämä vedet kiertävät järven itärannalla Porrasniemen ja virtaavat jostain Kaiturinsaarten vieritse. Reittini ei nyt kuitenkaan vienyt sinne, vaan melko suoraan selälle.

Selällä ei näkynyt juuri muita. Pitkän pakkasjakson jälkeen lämpimät ilmat olivat paikoin nostaneet veden jäälle, mutta muutaman päivän pikkupakkaset olivat ne jo taas jäädyttäneet. Pieni epäilys jäitä kohtaan kuitenkin kyti, kunnes bongasin selältä moottorikelkkareitin. Samaan aikaan Päijänteellä oli mitattu noin 30 cm jääpeite, joten ei ihme että jonkun ajan päästä jäällä näkyi jo pilkkijöitä mönkijöineen.

Näkymä Hietasalosta kaakkoon. Vedet ovat paikoin kivisiä.

Hietasalon rannat tarjoavat hyviä näköalapaikkoja. Toistakymmentä metriä korkeita rantakallioita on useita, ja etenkin saaren eteläosan näköalapaikka tarjoaa laajat näköalat muun muassa itään, jossa Evon metsät näyttäytyvät järven takana tasaisen korkeana vaaramaisemana. Saaren korkeimmalle mäelle ei suksilla kiipeäminen etelän suunnasta onnistu, vaan vaatii jalkamieheksi siirtymistä. Pohjoiseen mäki on kuitenkin loivempi.

Hietasalon eteläpuolisella Kaiturilla en käynyt, sillä minulle selvisi vasta paluumatkalla eräällä tulipaikalla olleesta infotaulusta, että sekin kuului samaan alueeseen. Tämäkin retki meni taas sillä perinteisellä kaavalla, että jonkun kuulopuheen perusteella menen jonnekin, ja vasta jälkikäteen selvitän, mitä kaikkea siellä olisi ollut nähtävää. Toisaalta, tällä tavalla jää hyvä syy tulla uudelleen.

Hietasalon eteläisin tulipaikka on pienen lännestä pistävän salmen pohjukassa. Oiva paikka evästellä tuulelta suojassa.

Hietasalossa söin eväsleivät ja join termarista kahvit ennen paluumatkaa järven yli. Sää oli muuttunut lähes aurinkoisesta lumisateiseksi, ja jäällä oli mukavan valkea keli. Pohjoisen suunnalla järven rannat häipyivät lumisateeseen. Kuohijärvi on Lammin pisin järvi, joten aina jossain on horisontti kaukana.

Talvinen retki Hietasaloon avasi taas mukavasti uusia näköaloja. Virkistysaluetta ei ole peruskartalle merkitty, kuten ei myöskään saaressa kulkevia polkuja eikä tulipaikkoja. Tarkat kartat alueesta löytyvät toki Hämeen virkistysalueyhdistyksen sivuilta, mutta enpä minäkään sitä tiennyt ennen kuin vasta kotona.

Hietasalon kartta ja tietoja alueesta.

Saari sopii hyvin hiihtoretkikohteeksi ja kesällä vene- tai melontaretken kohteeksi. Saaressa kulkevat polut ovat suurelta osin helppokulkuisia. Tulipaikkojen polttopuuvarannot ovat vaatimattomat, eikä saaressa ole kuin yksi käymälä, mikä ohjaa hätäisimmät leiriytymään saaren länsilaidalle. Kallioisuudestaan huolimatta saaresta löytyy hyviä telttapaikkoja. Maaston kulumisen vuoksi Kaiturissa yöpymistä ei suositella.

Lisätietoja alueesta löytyy Hämeen virkistysalueyhdistyksen sivuilta.

Hietasalo kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6789492  E 386223.