Kirjaesittelyssä: Suomen myyttiset linnut

Sotkasta se kaikki alkoi. Sotka lenteli meren yllä eikä löytänyt laskeutumispaikkaa. Sellaista ei ollut, koska maailmaa ei vielä ollut. Oli vain alkumeri ja sotka. Kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain… veden emosen polvi nousi merestä! Sotka laskeutui polvelle ja laski siihen munansa. Mutta kuinka ollakaan, veden emonen liikautti polveaan ja sotkan munat kierivät veteen. Yksi munista rikkoutui ja kas, tästä munasta muodostui maailma!

Tähän tyyliin alkaa kiehtova kirja Suomen myyttiset linnut. Kirjaan on kerätty erilaisia kansantaruja ja uskomuksia, jotka liittyvät lintuihin.

Tarujen mukaan uskotaan, että lintuja on ollut aina, ne ovat kaiken alku ja loppu. Linnut olivat, kun maailma luotiin, ja lintujen uskotaan myös osaavan ennustaa maailmalopun.

Ainakin linnut reagoivat kertomusten mukaan luonnonmullistuksiin. Auringonpimennyksen aikaan lintujen laulu hiljenee täysin ja ennen maanjäristystä linnut lentävät pois alueelta.

kirja (1 of 1)-4

Kirjan kirjoittaja Eero Ojanen on kerännyt tarinat kansanperinteistä kertovista teoksista ja kokoelmista. Kirjan aihepiirissä keskitytään varsinkin salaperäisiin ja yliluonnollisiin, myyttisiin tarinoihin.

Eero Ojanen kirjoittaa alkusanoissaan lukijalle:

”Tämä kirja ei ehkä ole varsinainen lintukirja. Tämä kirja sisältää tietoa linnuista, mutta ehkä enemmän kuin linnuista tämä kirja kertoo ihmisestä. Ja aivan tarkalleen ottaen tämä kirja kertoo linnun ja ihmisen suhteesta.”

Kirjan luettunani koin sen itsekin noin. Mitä linnut ovat merkinneet ennen ihmisille, ennen tätä kaiken tiedon täyteistä aikaa. Luontoa seurattiin tarkkaan ja sen mukaan elettiin. Osattiin odottaa västäräkin mukanaan tuomaa kevättä ja viljelysaikaa, sekä seurattiin haikeina kurkien ja joutsenten muuttoa syksyisin. Lintujen muutto, se oli merkki elämän kiertokulusta.

kirja (1 of 1)

Lintulajeihin liittyy paljon tarinoita ja tuntuukin, että iso osa linnuista on varsinaisia pahanilman lintuja. Kuten korppi, tuo linnuista kamalin. Se oli oikea pirun lintu, kuoleman ennustaja. Tarujen mukaan lintu oli ennen ollut valkoinen, mutta koska se teki niin paljon pahoja tekoja, muuttui sen väritys mustaksi. Mutta juuri ennen maailmanloppua tulee siitä jälleen valkoinen.

Entäs sitten suloinen pyöreäpäinen kuukkeli. Sepä olikin Lapin ja Kainuun alueen onnea tuova lintu, mutta Etelä-Suomessa epäonnen lintu. Se on sielun lintu, joka tuo pyyntionnen pohjoisen ihmiselle. Siellä uskottiin, että kuukkelissa eli kuolleen metsämiehen sielu, jopa suuren tietäjän sielu. Siksipä sitä ei saanut vahingoittaa.

kirja (1 of 1)-2

Kirjassa viitataan paljon Kalevalaan, ja tässä täytyy häpeäksi myöntää, että se on jäänyt itseltä lukematta. Kouluaikoina kirjaa käsiteltiin, mutta silloin se ei kiinnostanut. Nyt sekin teos on hankintalistalla.

Kotka eli kokko tulee Kalevalan Väinämöisen avuksi, kun tämä alkaa kasketa viljelysmaata. Kotka levittää siipensä ja yhdellä siiveniskulla se saa aikaan salaman, joka sytyttää tulipalon, joka taas polttaa tai kaskeaa Väinämöisen maa-alan. Siihen Väinämöinen kylvi viljan ja sai sadon. Kotimainen viljely sai alkunsa!

Kotka, kokko, pyhä tuli. Kokkojen polttaminen on muinoin ollut yhteydenpitoa suurempiin voimiin. Yhä tänä päivänäkin meillä poltetaan kokkoja, mutta tuskinpa kukaan miettii, miksi näin tehdään.

Ja nuo suuret syksyn muuttajat, kurki ja joutsen. Ylvään kurjen uskottiin kannattelevan taivaankantta, siksipä vanhoissa taloissa katon kannattajana oli kurkihirsi. Kauniin valkoinen joutsen taas eli kahden maailman välillä. Sen uskottiin kuljettavan vainajan sielun toiselle puolelle, Tuonelaan. Joutsen palasi takaisin tälle puolelle, sielu jäi rajan taa.

Metso taasen, sepä saattoikin olla jopa menninkäinen valeasussa. Jos metsästäjä ei saanut ammuttua metsoa kuoliaaksi kuin hopealuodilla, niin silloinpa puusta putosi… Ei kuollut metto, vaan reppuselkäinen, itsensä metsoksi noitunut lapinäijä!

Onhan siellä myös linnuista parhain, pääskynen. Sitä pidettiin pyhänä lintuna kuten joutsentakin. Näistä kumpaankaan ei saanut kajota ilman, että siitä seurasi ikävyyksiä, jopa kuolemaa. Pääskystä pidettiin ihmisen sukulaisena, tekihän se pesänsä ihmisten taloihin.

Lopussa mainitaan vielä hauskasti taivaanvuohesta:

Taivaanvuohi eli mäkättäjä on linnuksi muuttunut vanhapiika.

Itse en ole innokas lintuharrastaja, mutta tämä kirja piirrettyine lintukuvineen ja uskomattomine tarinoineen vei mukanaan. Luin sen yhdeltä istumalta ja tulen vielä palaamaan sen kiehtovaan maailmaan monesti. Ensi keväänä ja kesällä katson lintuja aivan eri silmällä kuin tähän asti olen tehnyt. Ja hätyytän talon katolta kaikki isot linnut, varsinkin ne mustat, pois.

kirja (1 of 1)-3

Suomen Myyttiset Linnut, 121 s.
Eero Ojanen & Daga Ulv
Minerva Kustannus Oy 2015
ISBN: 9789523121836

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.