Joki- ja laidunmaisemaa Vantaanjoen luontopolulla Hyvinkäällä

Noin kahden kilometrin pituinen Vantaanjoen luontopolku kulkee nimensä mukaisesti joen rannassa, kulttuurihistoriallisesti tärkeässä ympäristössä. Polku seuraa alkumatkalla Hyria koulutuksen laidunmaita ja tekee sitten pienen metsäkierroksen. Taukopaikka on Hyrian rakennusten vieressä, lähtöpaikalla.

Vantaanjoen luontopolku Hyvinkäällä
Päivämäärä: 6.8.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 438
Reitin pituus: 2 km
Kohokohdat: Vantaanjoki ja sen ylittävä silta, laidunmaat
Parkkipaikka: Hyria koulutuksen pihassa, ajoin paikalle tien 130 ja Palstojentien kautta. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Kesällä ei erikoisvaatimuksia, tosin polku oli kapea ja nokkosia piti väistellä, joten ainakin pitkät lahkeet tarpeen. Epäilen reitin olevan myös sadesäällä tai keväisin hyvinkin kostea, jopa kurainen.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Elokuinen sunnuntai ja sää näytti olevan otollinen parin luontopolun kävelyyn. Päätin ajella Hyvinkäälle. Ensimmäinen suunnitelmani oli Märkiön alueelle tehty retkeilyreitti, josta minua oli vinkattu tänä vuonna. Ajelin Märkiön grillin pihaan, laitoin repun selkään ja kävelin Kalkkivuorentielle, josta ajattelin reitin lähtevän. Mäntyyn oli kiinnitetty jokin tiedote. ”Palvelukoirien SM-kisat 5.-6.8. Vältä luonnossa liikkumista.” Jätin Märkiön väliin ja istahdin hetkeksi grillille kahvikupin ääreen, miettimään seuraavaa siirtoa. Hyvinkäällä on onneksi paljon reittejä ja osa niistä vielä Luontopolkumiehelle tuntemattomia. Päätin lähteä tutkimaan Vantaanjoen ja Sonninmäen luontopolkuja.

Ajelin siis Hyria koulutuksen pihaan ja pistin auton parkkiin. Nyt vielä taustatietoa: kymmenisen vuotta sitten kävin itse Hyriassa metsätalousyrittäjän koulutuksen. Koulu ja sen pysäköintialue oli minulle tuttu, mutta ei Vantaanjoen luontopolku, joka Hyrian pihasta lähtee. Samoin olisin luultavasti tuntenut Märkiön seudulla kulkevan polun maastoa (polku on käsittääkseni nimenomaan Hyrian opinnäytetöinä luotu), koska sillä suunnalla olimme usein raivaussaha- ja moottorisahahommia harjoittelemassa. Märkiön polkuun siis palaan myöhemmin tämän kesän tai syksyn aikana.

Kahden parkkialueen välissä on lähtöpiste, sieltä löytyy myös opastaulu. Kartan lisäksi saa hieman tietoa Vantaanjoesta sekä Hyriasta. Vantaanjoki on syntynyt maannousemisen seurauksena, kun virtaukset siirtyivät kohti Suomenlahtea. Salpausselän murtanutta paikkaa kutsutaan täällä Krissin portiksi, paikalla sijainneen kartanon mukaan. Kartanon maille on myös perustettu Hyvinkään pienviljelysneuvojaopisto vuonna 1930 – tästä on sittemmin muotoutunut nykyinen Hyria.

Polun aloituspisteessä on myös taukopaikka. Hyödynsin sitä kierrokseni jälkeen, kun matkalla ei ollut penkkejä tai pöytiä.

Reitti aloitetaan ylittämällä Vantaanjoki hienoa ponttoonisiltaa pitkin. Vastarannan kasvillisuus näyttää todella rehevältä. Pieni niemeke joenmutkassa näkyy muuten kartan mukaan olevan nimeltään Pilliniemi.

Joen ylityksen jälkeen kasvillisuuden seassa on ensimmäinen reitin luontotauluista. Aiheena on ”onkeen ottavat kalat”, mm. törö ja kirjolohi. Reitin varrella tapasinkin muuten pari onkijaa.

Luontopolku kulkee pitkän aikaa kapealla kaistaleella joen ja pellon välissä. Joissain kohdissa alkumatkalla oli korkeahkoja nokkosia, mutta pääsin niiden ohi polttamatta itseäni. Väyläkin on tässä melko kapea – vasemmalla puolella joen rannan puustoa ja oikealla puolella laidunmaiden aita.

Alkumatkan nokkosista huolimatta päätin jatkaa lyhythihaisella paidalla. Pihlajat näyttävät tuottavan hyvin satoa. Tässä kasvoi myös paljon punaherukkaa ja pysähdyin melkein jokaisen puskan kohdalla syömään muutaman marjan. Hyviä olivat.

Vantaanjoki vilahteli puiden välistä, mutta joissain kohdissa sitä näki sitten vähän enemmänkin. Joen rannalla kasvoi isona pensaana violettikukkaista kasvia, jonka muistelin olevan peltopähkämö.

Laiduntamisesta on maininta luontotauluissa. Niittykasvit ovat jäämässä Suomessa monin paikoin muun kasvillisuuden alle, siksi perinnemaisemaa tulisi yhä säilyttää laiduntamalla, niittämällä ja kulottamalla.

Täällä on valittu laiduntaminen. Lehmät laidunsivat kaikessa rauhassa joen toisella puolella.

Reitti on merkitty keltaisilla maalimerkeillä. Tässä taisin huomata ensimmäisen merkin, olin jo kävellyt noin kolmisensataa metriä.

Samoilla tienoilla oli myös joen ylittävä silta. Jokea ei kuitenkaan luontopolkua kävellessä tarvitse ylittää – reitti kulkee koko ajan joen itäpuolella. Luontotaulun aiheena on lepakot.

Heti sillan jälkeen luontopolun ympyräreitti alkaa. Kiertosuuntaa ei ole mielestäni määritelty. Tein oman valintani sillä perusteella, että näin keltaisen merkinnän ensin vasemmanpuoleisessa haarassa. Kiertäisin siis ympyräreitin myötäpäivään.

Vasemmanpuoleinen polun haara kulkee yhä joen rannan tuntumassa.Taulu kehottaa sulkemaan silmät ja kuuntelemaan ääniä sekä miettimään, miten äänimaailma on muuttunut sadassa vuodessa.

Kilometri kävelyä takana. Täällä puusto on aivan eri tyyppistä kuin alkumetreillä. Kuusenjärkäleet kasvavat joen rannan tuntumassa ja varjostavat myös sen verran, ettei aluskasvillisuuttakaan ole runsaasti.

Nyt reitti kurvaa 90 astetta pois rannasta. Lyhyt ylämäkiosuus, noustaan ehkä kymmenkunta metriä joen rannan tasoa korkeammalle.

Ja käännös oikeaan ja takaisin kohti lähtöpistettä. Junarata näkyy muutaman kymmenen metrin päässä ja siitä saakin tietoa luontotaulussa. Hanko-Hyvinkää -rautatie on venäläisten liikemiesten rakennuttama ja se valmistui 1873, jolloin Hanko oli Suomen ainoa talvisatama.

Metsäkierros päättyy loivaan alamäkeen, joka vie kohti pellon laitaa (jossa olin muuten havaitsevinani hevosen tai hevosia). Keltapäinen tolppa näytti tutulta, niitä taitaa olla muillakin Hyvinkään reiteillä.

Ympyräkierros päättyi, nyt palaillaan samaa reittiä kohti lähtöpaikkaa. On taas varottava nokkosia ja sähköaitaa – ja kuljettava kapeaa kujaa niiden välissä.

Saavuin takaisin taukopaikalle ja istahdin kahville. Sitä ennen pysäytin jo mittauslaitteen. Kävelymatkaa tuli hieman yli 2 km, siihen kului nelisenkymmentä minuuttia. Reitin varrella tapasin kolme onkijaa, en muita kävelijöitä.

Nokkosia lukuunottamatta täällä oli tänään hyvin helppoa kävellä. Korkeuseroa on kymmenkunta metriä, ei enempää. Ei kivikkoa, vain muutama puunjuuri polulla puolen välin tienoilla. Mietin kuitenkin kävellessäni, että polku viettää joissain paikoissa vähän kohti jokea – ja voisin kuvitella sen olevan hankalaa märällä säällä, jos savinen polku tulee liukkaaksi.

Kiitos Hyrialle hyvästä taukopaikasta ja mukavasta polusta. Oli kiva palata tuttuihin maisemiin ja löytää uutta samoilta tienoilta!

Sijainti: N=6719902.704, E=379699.950 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.596988, GEO:lon=24.803095

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Suomiehen luontopolku
Terveysmetsäpolku
Mustan kiven kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle