Kohti auringonlaskua – kesäillan melonta ilmatäytteisellä kajakilla

Tunnustan olevani auringonlaskufani. Joka ikinen kerta kokemus on erilainen ja ainutlaatuinen, vaikka kyse onkin aivan tavallisesta ilmiöstä. Useimmiten tuota taivaankannen kiertolaisen iltanäytelmää, pallon hidasta pudottautumista piiloon horisontin taakse tai hivuttautumista pilviverhon sisään, tulee seurattua jalat tukevasti maan kamaralla. Eräänä kesäiltana päätin kuitenkin lähteä päivän viimeisten säteiden bongausretkelle kanootin matkassa. Tässä jutussa kerron myös ilmatäytteisen kajakin käytöstä ja kokemuksista. Tervetuloa mukaan iltaretkelle!

Ihastuin muutamia vuosia sitten melontaan, ja vähitellen oman menopelin hankkiminen kutkutti ajatuksissa. Koin kuitenkin haasteelliseksi perinteisen kajakin kuljettamisen ja säilyttämisen. Missä ja miten? Varsinkin yksin tuon pitkän ja melko painavan menopelin siirtäminen ja auton katolle nostaminen kuulosti turhan haasteelliselta. Peräkärrykään ei tullut kyseeseen. Monen googlauksen jälkeen törmäsin Advanced Elements -ilmatäytteiseen kajakkiin, jonka perusominaisuudet kuulostivat omia toiveitani vastaavilta. Pitkän harkinnan jälkeen sellainen tuli lopulta hankittua. Yleistietoja kajakista ja sen ominaisuuksista löydät jutun lopusta.

Palataanpa takaisin kauniiseen kesäiltaan. Kello lähenee iltakymmentä, kun vedän melontaliivit ylleni, sujautan puhelimen vedenpitävään pussukkaan, jätän kengät rannalle ja asettaudun kajakin kyytiin mökkirannan laiturilta. Olin aiemmin samana päivänä tehnyt lyhyen retken lähisaarten ympärillä, joten kajakki odotti valmiina rannassa. 

Yleensä kajakkiin nousu voi ainakin aloittelevalle melojille olla matkan jännittävin vaihe, mutta tämän ilmatäytteisen version kanssa ei suurempaa jännitystä pääse kokemaan. Kaatumisen vaaraa ei nimittäin ole, sillä pohja on suora ja vakaa, leveämpi kuin perinteisessä kajakissa.

Pari melan vetoa ja kajakki irtoaa laiturin kyljestä. Merenlahti lepää lähes peilityynenä. Täydellinen sää melontaan. Taivas on yläpuolellani lähes selkeä. Edessäni siintää aava meri pienine luotoineen ja horisontti, jonka yllä kulkee pastellinen ja palleroinen pilvijono. Jossain päin aurinko hehkuu koko komeudessaan, sillä sen välkkyvät säteet värjäävät vastarannan puut ja kaislat kullankellertävän kirkkaiksi. Luotan siis siihen, että jonkinlainen luontonäytelmä on tänäänkin mahdollista nähdä. Kunhan vain pääsen väljemmille vesille, edemmäs merelle, pois lahden pohjukasta ja edessä olevan niemennokan tuolle puolen.

Etenen verkkaisesti. Tällaisena hetkenä ei ole kiire, ja voin vain nauttia valoisan kesäillan huumasta. Kajakki liikkuu lähes itsestään hennon tuulenvireen voimin. Vauhdin pitoa edesauttavia jalkatukia ei tällä säällä tarvita. Myönnän kuitenkin kaipaavani niitä erityisesti silloin, kun tuuli puhaltaa muutamissa metreissä ja melominen vaatii enemmän lihasvoimaa. Onneksi istuimen pystyy säätämään, ja jalkojen alle voi halutessaan laittaa kajakin mukana tulevan ilmatäytteisen tyynyn. 

Vesi liplattaa kajakin reunoissa. Pysähdyn ja kuuntelen, kuinka muualla lähes täydellinen hiljaisuus valtaa tilan. Sen rikkoo vain lokkien ja tiirojen yksittäiset kirkaisut. Lahden keskelle päästyäni aurinko tulee esiin juuri ja juuri puiden yläpuolelta. Sen kapea silta laskeutuu veden pinnalle, ja jään hetkeksi paistattelemaan sen hehkussa.

Poistun lahden suojaisasta kehästä. Vasemmalle jää pieni luoto, jonka tutut silokalliot kutsuvat luokseen. Tällä kertaa en kuitenkaan rantaudu, vaan jatkan vielä hetken matkaa oikealla puolellani sijaitsevan niemenkärjen ohi. Näkyyköhän aurinko vielä täältäkin vai onko se jo laskenut puuston taa? Enhän vain ole myöhässä? Onneksi aavistukseni ei käy toteen. Siellä se häämöttää, puoliksi ammollaan, puoliksi verhoutuneena viiruisen ja repaleisen pilven suojaan, kiinni sinisen, lilan ja mandariininoranssin värittämään seinämään.

Hetki tuntuu lumoavan kauniilta. Ympärilläni loistavat taivaanrannan pastellin värit ja rikkumaton hiljaisuus. Aivan kuin merilinnutkin seuraisivat hiljaa piiloissaan tätä päivien kiertokulun huipentumaa. Laitan melan lepäämään kajakin päälle, ja annan katseen levätä maagisessa maisemassa. Olisipa järjestelmäkamera nyt mukana. Puhelin saa kuitenkin kelvata tämän hetken ikuistamiseen.

Kuluu minuutteja, kymmenen, toisetkin. Mutta minulla ei ole kiire mihinkään. Aurinko verhoutuu yhä syvemmälle pilveen, ja hetken kuluttua se katoaa kokonaan näkyvistä. Heinäkuun ilta hämärtyy yön puolelle, ja sininen valo vangitsee itäisen taivaanrannan.

Vihdoin maltan kääntää selkäni näyttämön kauneimmalle puolelle. Annan iltayön tuulahduksen kuljettaa kajakin kohti mökkiä. Seuraan rantakäärmeen uintia muutaman metrin päässä, veden pinnalle muodostuvaa liukuvaa kolmiomaista vanaa. Joutsenten valkeat hahmot hohtavat läheisen kaislikon reunassa. Nauttivatkohan nekin alkavan kesäyön seesteisestä tunnelmasta?

Saavun rannalle, nostan kajakin laiturille kuivumaan, ja hiivin mökin lämpöön. Hiljaisuuden kaiku jää soimaan korviini, kun kömmin peiton alle ja nukahdan yön väripaletti verkkokalvoillani.

Näin toimii ilmatäytteinen kajakki

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: saattaneet pohtia mielessäsi, kuinka helppoa tällainen kumikajakki on ottaa käyttöön.

Kajakkia säilytetään omassa, jääkiekkovarustekassia muistuttavassa säilytyspussissaan, ja kassi lisävarusteineen mahtuu hyvin henkilöauton takakonttiin. Painoa kumikajakilla kyllä on, lähes 30 kg, mutta lyhyen matkan siitäkin selviää, jollei muuten niin suomalaisella sisulla tai kaverin ystävällisellä avustuksella. Lisäksi tämän oman mallini ehdoton valtti on, että kajakkia voi tilanteen ja käyttötarkoituksen mukaan varioida. Vaihdettavissa oleva kansi (vetoketjukiinnityksellä) mahdollistaa melonnan joko yksin tai kaksin kaverin kanssa. Ilman kantta kajakki muuttuu avokanootiksi, jolloin kyytiin voi napata vaikkapa pienen koiran. Jonkin verran tavaroitakin mahtuu mukaan.

Itselläni on käytössä käsipumppu, jolla täyttäminen vie aikaa noin vartin verran. Vaikeaa se ei ole, mutta kannattaa kuitenkin malttaa lukea ohjeet ennen ensimmäistä käyttöönottoa. Tämän kajakin materiaali on vahvaa PVC-muovia, ja päällyskangas kuivuu suhteellisen nopeasti. Käytön jälkeen kajakki kannattaa kuivata tai kuivattaa huolella ennen kassiin pakkaamista, jotta välttyy ikävältä homeelta.

Kajakin molemmissa päissä on kantokahvat, joilla täytetyn menopelin saa siirrettyä rantaan ja laskettua veteen. Itselläni on myös tapana kiinnittää etukahvaan muutaman metrin mittainen köysi, jolla kajakin saa tarvittaessa kiinnitettyä vaikkapa laituriin.

Aukkopeitteen voi halutessaan hankkia lisävarusteena. Näin lämpimällä kesäsäällä peitteen käyttäminen ei ole välttämätöntä. Vähäiseen kastumiseen pitää kuitenkin aina varautua. Kajakin leveys kannattaa huomioida, sillä se voi vaikuttaa hieman melontaan. Kädet saattavat osua reunaan helpommin kuin perinteisessä kapeassa kajakissa. Tai kenties ominaisuus ei olekaan heikkous, vaan kiinni melojan tekniikasta ja osaamisesta. Kiinteä säätöevä auttaa joka tapauksessa suunnan pidossa ja meno on vakaata.

Oman kokemukseni mukaan ilmatäytteinen kajakki sopii ainakin verkkaiseen etenemiseen, luonnon ystävälle ja nautiskelijalle, niin järvelle, merelle kuin joelle. Äänettömään menoon, jossa tärkeintä ei ole vauhdin hurma, vaan läsnäolo luonnon helmassa – alhaalla vedenrajassa, siellä missä vesilinnut uiskentelevat ja hyönteiset liitävät. Siellä, missä valo välkehtii laineilla ja missä voit tuntea olevasi osa luontoa.