Tuntematon aarre Saaristomeren kansallispuistossa – tällainen on pitkään yleisöltä suljettuna ollut Bodö

Kesältä on jäänyt kertomatta suloinen tutkimusmatka saariston sydämeen, jossa Itämeri hyväilee kumpuilevia karikoita välillä hellästi liplattaen ja toisinaan taas rajusti tyrskyten. Saaristomeri ympäröi kymmeniä tuhansia kareja, luotoja ja saaria. Matkalla nimekkäisiin Jurmoon, Öröön tai vaikkapa Iniöön sivuuttaakin hetkessä jopa satoja hiljaisia saariaarteita, jotka elävät samaa merellistä vuodenkiertoa, kuin tunnetummat naapurinsa. Näin joulukuun pimeässä on oiva hetki palauttaa mieleen elokuisen auringon välke, joka saatteli meidät tuntemattomalle Bodön saarelle, todelliselle retriittikohteelle.

Kohde kartalla

Kompakti palvelusatama ja ympärillä villi saaristoluonto.

Bodö sijaitsee melko tarkkaan Saaristomeren kansallispuiston ytimessä ja oli pitkään yleisöltä suljettu kohde. Saarella toimi merivartioasema vuosina 1967–1991, minkä jälkeen toiminta saarella lakkasi yli kahdeksi vuosikymmeneksi. Vihdoin vuonna 2016 saari aukesi yleisölle, ja palveluita lähdettiin kehittämään merellistä toimintaympäristöä ja kansallispuiston henkeä kunnioittaen.

Pihakanat käyskentelevät Bodön kesässä leppoisasti.

Vierailu Bodöllä edellyttää pientä viitseliäisyyttä, mutta oman kokemukseni mukaan myös antaa valtavasti seesteisyyttä. Saarelle kuljetaan joko omalla paatilla tai tilausveneellä esimerkiksi Korppoosta tai Nötöstä. Ilmainen yhteysalus M/S Eivor kulkee Nauvosta läheiselle Nötön saarelle. Suosittelen olemaan yhteydessä Bodön satamaan, kun suunnittelet retkeä – satamasta saa ajantaisisimmat ohjeet ja vinkit saapumisjärjestelyihin. Matkan vaiva maksaa kyllä itsensä takaisin. Useinhan ne mantereenkin kauneimmat erämaakohteet ovat jonkinasteisen matkan päässä parkkipaikasta – niin myös täällä merellisessä erämaassa.

Vuoden Vierasvenesatamaksi 2019 äänestetty Bodön satama käsittää yhden laiturin, ja tunnelma rannassa on mutkaton ja leppoisa. Meidän saapuessamme paikalle käyskentelivät pihakanat siellä täällä ja kotkottelivat mennessään. Kesäisen merenrannan tuntumasta löytyi myös puukiukainen kelluva sauna, jonka laituriterassilta voi pulahtaa mereen. Loppukesän tuttuun tapaan korvameduusat olivat saapuneet uimaseuraksi.

Kelluvan saunan terassilaiturilta voi pulahtaa suoraan mereen!

Saaren palvelut ovat keskittyneet entisen merivartioaseman välittömään läheisyyteen. On terassi ja ravintolapalvelut, vuokrakajakkeja ja -sup-lautoja, viihtyisät puuceet ja kelluvan saunan lisäksi myös päärakennuksen sauna. Veneettömille vieraille tarjotaan majoitusta uusituissa merivartioaseman huoneissa ja seikkailijoille upeissa Tentsileissä meren äärellä! Päärakennuksessa on myös pieni matkamuistomyymälä, lähin oikea kauppa löytyy Nötöstä. Bodön yrittäjä Nina Liski-Tirkkonen pyörittää myös Nötön kyläkauppaa.

Saaren palveluista voit lukea lisää Bodön sivuilta.

Tentsile-yöpyjät tuudittautuvat uneen meren kohinaa kuunnellen.

Suurin osa saaresta on joko luonnonsuojelualuetta tai kansallispuistoa, jossa tuttujen käppyräisten saaristomäntyjen seassa kasvaa erikoisuutena mm. villiomenapuita. Saaristomeren kansallispuistossa leiriytyminen on sallittu vain sitä varten osoitetuilla paikoilla, joten esimerkiksi telttailu Bodössä ei ole oikestaan mahdollista. Tutustu Saaristomeren kansallispuiston sääntöihin Luontoon.fi-sivustolla ennen retkeäsi.

Saarelle suunniteltu luontopolku oli jo hyvällä alulla kesäisen vierailumme aikana. Polku johdattaa kulkijan rauhoittumaan merimaisemien ja mustikoiden seuraan. Ikivahoilla rantakallioilla aallot pyyhkivät pois ajan.

Päärakennuksen tienoilla sitä tuntee hassusti olevan vähän kuin omassa mökkipihassaan. Loivasti rantaan viettävällä pihamaalla on sopivasti muttei liikaa tilaa käyskennellä, ne aiemminkin mainitut kanaset mennä kuopsuttavat omisssa suosikkipaikoissaan, uudehkolla terassilla on tilaa ja rentoutua voi joko riippumatossa tai rantakallioille asetelluilla lepotuoleilla. Lämmittävä aurinko ja se hento merellinen vivahde tuulen tuoksussa viettelevät unohtamaan koko muun maailman.

Aina silloin tällöin joku kysyy, minkälainen on minun suosikkimaisemani. Onko se suoraselkäistä mäntykangasta, kuusten varjostamaa menninkäissammalikkoa vai tunturien reunustamaa iätöntä erämaata? Kaikki kauniita, kaikki kiehtovia kulkea, mutta se rakkain maisema minulle on kuitenkin jo lapsuudessa sydämeen syöpynyt saaristokallio. Auringon lämmittämä kaartuva luoto, jota hullunkuriset ja sitkeät männyt vartioivat, ja jonka koristusta ovat vaatimattomat ruohosipulipampulat. Täällä minä hengitän vapaasti, piiloudun maailmalta ja nautin puhtaasta olemassaolon riemusta.

Bodö on löytö. Täällä voi olla.

Teksti: Karoliina Säkö

Kuvat: Antti Huttunen

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *