Kesäyön retki Liminganlahden luontopolulla

Liminganlahden alue on Euroopan merkittävimpiä kosteikkoja. Tällä yli 12 000 hehtaarin alueella pesii yli 160 eri lintulajia, ja se on tärkeä muuttolintujen levähdyspaikka. Eri lajeja on paikalla havaittu yli 200, oikea lintuparatiisi siis!

Reitti lähtee Liminganlahden luontokeskukselta, joka sijaitsee 35 kilometrin päässä Oulusta ja 5 kilometriä Limingasta. Luontokeskus on avoinna ympärivuotisesti, sieltä löytyy mielenkiintoisia näyttelyitä ja pihapiiristä myös tulentekopaikka ja leikkipiha. Paikalla on hyvin huomioitu liikuntarajoitteiset – rakennuksiin ja poluille on esteetön kulku. Myös lapsiperheille luontopolku on oiva retkeilykohde.

Saavuimme paikan päälle Hailuodosta iltamyöhällä. Aurinko oli juuri laskenut ja hiljaisuus vallannut maan. Yötön yö oli jo näin heinäkuussa vaihtunut hennoksi hämäryydeksi auringon piipahtaessa taivaanrannan takana. Kuitenkin näkyvyys oli hyvä, ja yöllinen kävely toi oman tunnelmansa.

Pakkasimme kuvausvälineemme ja lähdimme tutkimaan polkua, joka veisi meidät Virkkulan lintutornille.

Leveä polku johdatteli tunnelmallisin metrein meitä eteenpäin. Kasvillisuus oli runsasta. Edessä avautui jättimäinen aukea, jonka takana kaukana hohti vesistöä.

Nautimme kiireettömyydestä ja hiljaisuudesta. Ketään ei näkynyt tai kuulunut, kello oli jo puolen yön. Polun vieressä koiranputket ja myrkkykeisot kukkivat vierekkäin. Hiirenvirna sai hämärässä auringon kajossa ilmeikkään sävähdyksen.

Yhtäkkiä aukealta kuului ääniä. Johanna ehti ensimmäisenä havaita äänen lähteen. Lampaita! Aukealla oli valtavat määrät lampaita jolkottelemassa. Niitä oli mustia ja valkoisia, vanhempia ja aivan nuoria pikku karitsoja.

Lampaat eivät aluksi välittäneet meistä, mutta kun ensimmäinen päätti juosta karkuun, lähti koko katras mukaan liikkeeseen. Ne juoksentelivat milloin minkäkin puun oksien alta ja pensaikkojen läpi vallan ruuhkaksi asti, ennen kuin rauhoittuivat turvallisen välimatkan päähän. Niillä tuntui olevan mukavat oltavat. Paljon heinää mutusteltavaksi, iso tontti omassa käytössä ja turvassa pedoilta.

Auringonlasku oli kaunista katseltavaa ja valaisi koko matkamme. Koivikosta kuului sirkutusta, mutta emme tunnistaneet laulajaa.

Polku päättyi lintutorniin. Hämärän tullen se ei ensin näyttänyt mahtiaan, tai sitten sitä ei vain tajunnut. Hiljalleen lähestyessämme alkoi vasta avautumaan sen koreus.

Lintutorni oli valtava rakennelma. Ramppi johti ensin ensimmäiseen kerrokseen, jonka tutkimisen jätimme myöhemmäksi. Emme malttaneet olla kiipeämättä ylös katsomaan maisemia.

Näky oli vaikuttava. Laajalle levittyvä kosteikkoalue, jonka pystyi kuvittelemaan kuhisemassa kevätmuuttajia. Tyyni veden pinta heijasti auringonlaskun kaikki värisävyt peilin lailla. Tuijotimme näkyä mykistyneinä.

Alakertaan pääsi jykevästä ovesta. Sisällä meidät valtasi ihmetys. Paikka oli kuin suuri piilokoju avattavine luukkuineen ja suurine ikkunoineen. Aivan täydellinen paikka lintujen tiirailuun! Nyt oli kuitenkin liian hämärää siihen puuhaan, joten tyydyimme katselemaan alati muuttuvaa taivasta.

Jatkoimme hiljalleen matkaa takaisin lähtöpisteeseen. Muutama yölaulaja oli äänessä, muuten paikka oli hiljainen. Yöretkestä virkistyneinä lähdimme etelään, kuin muuttolinnut konsanaan.

Sijainti: N=7189938.301, E=419873.685

Kartta

Luontoon.fi

 

-Antti & Johanna

Yhtä luontoa -projektimme on tutkimusmatka Suomen luontoon ja kansallispuistoihin. Tulemme kiertämään 2017 kevään ja syksyn välisenä aikana vanhalla pakullamme Suomea kirjoittaen seikkailustamme blogiimme! FacebookBlogi | Instagram

Juttu julkaistu aiemmin Yhtä luontoa -blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.