Lapin ihanuudet tiiviissä paketissa: Kesänkijärven vaativa esteetön reitti Ylläksellä

Esteettömät reitit ovat mahtava pelastus etenkin silloin, kun kaikkien retkiseuralaisten kunto tai ketteryys ei salli vaativammille poluille suuntaamista. Toki esteettömät reitit sopivat moniin muihinkin tilanteisiin, vaikkapa lastenrattaiden kanssa kulkemiseen tai ihan vain leppoisaan pikku ulkoiluun kenelle tahansa, kuten meille tällä retkellä. Yksi maamme kauneimmista esteettömistä reiteistä on varmasti tämä: Kesänkijärven esteetön reitti Ylläksellä.

Parkkipaikka kartalla (Sahatie, Kolari)

Vaativa esteetön reitti 1,7 km/suunta

Laavu, kahvila

Oli harmaa elokuinen iltapäivä, kun mieheni kanssa päätimme lähteä hieman säätä uhmatenkin pikku retkelle Lapin luontoon. Kepeä sade vihmoi kuin vihmoikin tuulilasia matkan aikana, mutta perille päästyämme sade oli tauonnut ja edessämme aukeni ihanalta tuoksuva elokuinen Lapin luonto.

Ehkäpä sadesää oli hillinnyt luontoon suuntaavien määrää, sillä heikkokuntoisen tien varrelta löytyvällä Sahatien pysäköintialueella oli rutkasti tilaa. Parkkipaikka ei ole kaukana Äkäslompolon keskustasta, ja se on suosittu aloituspiste monille eri retkille. Nytkin autoja ja retkeilijöitä oli paikalla, mutta ei millään muotoa ruuhkaksi asti.

Maasto osoitteli jo ensimmäisiä syksyn merkkejään pienillä ruskapilkahduksilla siellä täällä, muun muassa hillan lehvästöissä.

Suuntasimme sorastetulle reitille, joka kulkee kahden kauniin maailman rajalla: oikealla puolella levittäytyy Kesänkijärvi ja sen takana kohoavat suuret tunturit, vasemmalla taas naavaa pullottava havumetsä. Porokin kopisteli metsässä sieniä posket pullollaan syömässä, ohi kulkevista ihmisistä sen suuremmin piittaamatta, ja kuukkeleita lehahteli kuusien oksistossa.

Pilvet laukkoivat suurella taivaalla sen näköisinä, että uuden sateen uhka ei ollut kaukana. Nyt järvi oli kuitenkin peilipintainen ja tyyni, ja heijasteli kauniisti vastarannan metsää ja tuntureita.

Esteetön reitti jatkuu aina järven toiseen päähän eli itäkärkeen saakka, ja seuraa koko matkan järven rantaa välillä lähempänä, välillä kauempana vesirajasta. Tunturimaisemat ovat näyttävät jo heti pysäköintialueella.

Järven itäpäässä on esteettömän reitin huipentuma: laavu, esteetön laituri sekä jopa kahvila Kesänki, jonka aukioloajat tietysti kannattaa tarkistaa etukäteen.

Laavulla oli väkeä, kun itse saavuimme paikalle, emmekä tulleet sinne sen lähemmäs poikenneeksi. Meillä ei ollut eväitä mukana, kun olimme lähteneet vain pienelle iltakävelylle. Kuukkelit viihdyttivät laavulla olevaa väkeä. Me puolestamme vietimme hetken laiturilla, joka oli autio, ja ihailimme siltä avartuvia järvimaisemia.

Kesänkijärven vesi on tummaa ja kirkasta. Se peilasi kauniisti rannoilla kohoavaa puustoa. Jossakin vastarannalla maastopyöräilijällä kuului olevan jonkinasteisia vaikeuksia pyöränsä kanssa – kovaääninen kiroilu kiiri iloisesti järven ylitse.

Yksi loppukesän ihanimmista asioista on vinossa tuleva auringonvalo. Tälläkin kertaa se loi maisemasta entistä kauniimman, valaisten vastarannan kuusikkoa epätodellisen komeasti takana synkkinä kohoavia tuntureita vasten.

Kesänkijärven itäpääty ei laavuineen ole pelkkä taukopaikka, vaan yksi alueen retkeilyreitistön risteämäkohdista. Esteetön reitti päättyy tähän, mutta jos esteettömyydelle ei ole tarvetta ja on varautunut pidempään retkeen, voi tästä suunnata vaikkapa tunturin rinnettä ylös Pirunkuruun ja Kesänkitunturin huipulle.

Me kuitenkin palailimme omia jälkiämme takaisin autolle ja kruunasimme Ylläs-visiitin käymällä ravintolassa Äkäslompolossa herkuttelemassa!

Lue myös

Marraskuun selätys Kesänkitunturilla

Talvinen Kesänkitunturin Pirunkuru

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto