Talvinen retki Iso-Vuorijärvelle, Orivesi

Kauniina tammikuisena lauantaiaamuna lähdin koirieni ja kaverini kanssa ajelemaan Orivedelle. Navigoimme osoitteeksi Rutajärventie 180, jolla olin aiemminkin perille löytänyt. Hiljaisen oloinen Iso-Vuorijärven retkeilyreitti on helposti löydettävissä, eikä pikkutietä tarvitse ajaa pitkälti. Tullessa tuohon osoitteeseen tiessä on T-risteys, josta vasemmalle kääntyessä saa auton ympäri ja parkkiin.

Lähdimme kävelemään kohti Iso-Vuorijärveä, jonne on vain noin 500 metriä matkaa parkkipaikalta. Laskeuduimme kallion reunaa varovasti alas, sillä oli melkoisen liukasta. Innokkaiden pentukoirien kanssa kulku liukkaalla kävi vielä hieman hankalammaksi. Pääsimme lippaluolalle, joka sijaitsee aivan veden rajassa.

Nuotiopaikka näytti siltä, että sitä on talvellakin käytetty. Kallio on nuotion kohdilta paksulti mustassa noessa.

Katselimme järvelle ja lähdimme jatkamaan matkaa. Totesimme kuitenkin samantien kallioiset polut liian liukkaiksi ja siirryimme järven jäälle kulkemaan. Tältä talvelta siellä menivät vain parit ihmisen jäljet. Niiden lisäksi havaitsimme vastarannalla meitä väistävän hirven. Jälkiä jäälle olivat jättäneet ainakin kettu, jänis ja ilmeisesti myös ilves.

Iso-Vuorijärven toisessa päädyssä siirryimme jälleen polulle kulkemaan. Taakse jääneet kalliot olivat henkeäsalpaavan kauniin kuuran peitossa. Kolea ilma teki oman vivahteensa, kun ihailimme jäätynyttä kallionreunaa.

Jatkoimme matkaa polkua pitkin kohti Kirvesjärviä. Vaikka polkua ei juuri erottanut, oli reitti merkitty keltaisilla täplillä puihin, joten sitä oli helppo seurata. Ohitimme pienen suolammen ja kävelimme jäätyneiden suopursujen seassa, kunnes laavu tuli näkyviin.

Harmiksemme laavulla ei ollut puita, vain pari hassua lahoa ja märkää kalikkaa. Saimme niistä tovin kuluttua pienen notskin aikaseksi, jotta saimme eväitä lämmitettyä. Kyllä kelpasi luonnonrauhassa istuskella ja nauttia ulkoilmasta, vaikkakin hiukan harmaasta. Laavun ympäristö tuntui olevan kuin sumupilven peitossa.

Laavulta siirryimme kyltin opastuksella kohti Salmijärveä. Salmijärvi tulikin pian näkyviin, ja jatkoimme polkua pitkin sen vartta. Salmijärvi oli kapeahko ja ylitimme sen siltaa pitkin. Sillan kohdalla oli sulaa, mitä hieman ihmettelimme, sillä varsinaista virtausta emme havainneet. Siinä järvi oli kuitenkin täysin auki ja jääkin ympärillä todella ohutta.

Salmijärveltä tullessa polku päättyy metsäautotielle ja siitä opasteet kehoittavat jatkamaan tietä pitkin. Metsäautotie muuttui nopeasti autotieksi, jonka päässä automme olikin parkissa. Matkalla näimme kyltin Siikajärven retkireitistä, suuntaammekin ensi kerralla sinne!

Vuorijärven ympäristö oli näin talvellakin näkemisen arvoinen ja tutkittavaa riitti. Jäälle saa tietenkin mennä vain jäätilanteen varmasti salliessa. Itse haluan tuonne aina vain uudelleen ja uudelleen.

Parkkipaikka reitin lähtöön ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=6854686, E=354005.

Kesäinen juttu Iso-Vuorijärveltä löytyy tästä!

 

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.