Hetki pinnan alla Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa: Pahikkojärvi Ruoppakönkäällä

Muoniontien varresta Kittilästä löytyvä Ruoppaköngäs on osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Hankalakulkuisessa mutta kauniissa maastossa vanhan metsän keskellä kohiseva pieni metsäoja lampineen sekä viereinen Pahikkojärvi jylhine kallioineen muodostavat pienen alueen, jolla voi polkuja pitkin kulkea. Pahikkojärven rantakalliolla on myös pöytäryhmä ja paikalle talven aikana tuoduista tykötarpeista päätellen vaikuttaa siltä, että polku alueelle aiotaan kestävöidä sorastamalla.

Reitti n. 200m/suunta
Pöytäryhmä
Ei tulipaikkaa

Kohde kartalla

Olin itse paikalla pari viikkoa sitten uintiretki mielessä. Olin etukäteen tarkistanut puiston säännöistä ettei uimista alueella ole rajoitettu, ja mukaani olin uimapuvun lisäksi pakannut snorklausmaskin sekä kameralle sukelluskotelon.

Pahikkojärven rannalla on valtavia kiviä, joiden päältä veteen meneminen onnistuu varovaisuutta noudattaen – ja luonnollisesti täysin omalla vastuulla. Kivet olivat veden alla liukkaita, mutta koska vesi on hyvin kirkasta, oli ainakin helppo nähdä mihin astuu ja mistä voi ottaa tukea. Hitain ja harkituin liikkein veteen oli rauhallista pudottautua.

Pinnan alla odotti melko pelottava näky, ja aloinkin välittömästi saada kunnon tehosiedätyshoitoa avo- tai syvän veden pelolleni. Vaikka Pahikkojärven kiviranta näytti rannaltakin katsottuna äkkisyvältä, vasta vedessä tajusin, että jyrkänne todella pudottautui täysin pystysuorana jonnekin syvyyksien uumeniin, kauas näkökyvyn tuolle puolen. Alla ammotti vain sinimusta syvyys.

Polskuttelin rannan edestakaisin ja katselin maisemia pinnan alla. Olin aiemmin täällä käydessäni nähnyt kaloja, mutta yhtään eväkästä ei tullut tällä kertaa vastaan. Sen sijaan kutua näkyi parin, kolmen metrin syvyydessä kiven päällä. Uskoisin ainakin että siitä on kyse?

Hetken päästä nousin rannalle ja ihailin Pahikkojärven maisemia vielä pinnan yläpuolelta käsin. Muita ihmisiä ei ollut liikkeellä juuri sillä hetkellä, mutta saapuessamme oli meitä vastaan tullut väkeä, ja kun itse lähdimme, oli uusi porukka taas jo tuloillaan. Pahikkojärven pöytäryhmä on kauniissa maisemassa ja siinä kelpaa kyllä evästellä mukana olevia valmiita herkkuja. Tulipaikkaa alueella ei ole, vaikka kysyntää sille ehkä olisi – jännittävää nähdä, ilmestyykö kenties sellainenkin nyt, kun polkukin kestävöidään.

On muuten huomion arvoista että P-paikalla olevassa viitassa (kartta) on reitin pituudeksi merkitty 0. Todellisuudessa matkaa P-paikalta Pahikkojärvelle kertyy parisataa metriä suuntaansa, minkä lisäksi polku on todella, todella kivikkoista ja ainakin meidän käyntikerrallamme oli sen yli kaatunut myös puu. Vaikka matka siis on lyhyt, kannattaa jalkoihin valita oikein tukevat kengät ja edetä maltilla.

Tässä vielä tunnelmakuvia Pahikkojärvestä maalta käsin – tai ainakin pinnan yläpuolelta:

Tarkempi esittely Ruoppakönkäästä löytyy täältä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.