Lämmin suositus Saariselän Aurorapolulle – myös talvella!

Aurorapolku on reilun kahden kilometrin kierros Lapin luonnossa Saariselällä. Reitti alkaa Urho Kekkosen kansallispuiston uudelta, näyttävältä lähtöportilta. Leveä polku kulkee tunturikurun reunaa ja poikkeaa Aurora-taukotuvalla, jonka pihassa on useita tulipaikkoja.

• Kohde kartalla
• Reitin pituus: 2,1 km
• Tulipaikka: Kyllä
• Esteetön: Ei
• Saapuminen autolla: Saariselän lähtöportti, Lutontie 10–12, Saariselkä
  Saapuminen julkisilla: Bussi Rovaniemen/Ivalon suunnista tuo Saariselän keskustaan, josta n. 1 km:n matka lähtöportille.
• Muuta: Auroratupa, levähdyspaikkoja, kulkua ohjaava valaistus.

Keksimme äidin ja mamman kanssa käydä nauttimassa Saariselän Aurorapolusta juuri alkaneen kaamoksen ensimetreillä. Hassun lempeä hämärä reunusti köpöttelyämme tällä Urho Kekkosen kansallispuiston miniretkellämme, joka pituudestaan huolimatta antoi meille paljon.

Retki Aurorapolulle oli kätevä aloittaa UKK-puiston uudelta lähtöportilta Saariselän kyläkeskustan laidalta. Lähtöportilla oli talven riemuja tarjolla oikein roppakaupalla, kun turistiperheet ottivat ilon irti pulkkailusta. Ilonkiljahdukset ja lumipölläykset siivittivät matkaamme polkua pitkin ladun yli ja purolaakson pohjalle, ja siinä samassa olimmekin jo kansallispuiston puolella!

Aurorapolku on parin kilometrin mittainen helppokulkuinen lähireitti aivan Saariselän vieressä. Polku on leveä ja kuten sanottua helppokulkuinen, mutta nousuja ja laskuja tällä lyhyehkölläkin reitillä on jokseenkin paljon. Lastenrattailla kulkemaan pääsee, mutta pyörätuolilla ei. Meidän retkikunnastamme Mamma oli varustautunut kävelysauvoilla, ja niistä oli paljon iloa! Purolaakson pohjalla olevalla sillalla kävelysauvojen päät meinasivat välillä jäädä sillan ritilään kiinni, mutta siitäkin selvittiin.

Suunnilleen reitin puolivälissä on Auroratupa. Modernihkossa rakennelmassa on kaksi puolta; toinen kaikille avoimessa jatkuvassa päivätupakäytössä, ja toinen toimii varaustilana. Suuri lasiseinä antaa esteettömän näkymän UKK-puistoon ja suojaa tuulelta ja tuiskeelta. Tuvan yhteydessä on suuri terassi, jolta on hienot näkymät edessä aukeavaan pieneen kanjoniin. Tuvassa on tunnelmaa ja vähän lämpöäkin luova kamiinatakka, joka meidän käyttökerrallamme oli kyllä kertakaikkisen nihkeä palamaan. Liekö sitten piippu ollut kylmänä vai mikä, mutta happea tuli tuntui saavan vain, jos takan luukkua piti hieman raollaan. Erinomaisia klapeja oli viereisessä puuvarastossa runsaasti.

Puuvajan yhteydessä on myös kuivakäymälä, ja tuvan pihalla mäntyjen katveessa on peräti kolme avotulipaikkaa! Taukopuitteet ovat siis erinomaisessa kunnossa. Meidän lisäksemme kaamokseen kietoutunutta talvea oli ihmettelemässä vain muutama satunnainen turisti – melkein enemmän näimme oravia, kuukkeleita ja lapintiaisia, joita kaikkia pomppi ja pyrähteli tuvan liepeillä runsaasti.

Aurorapolku mutkittelee Saariselän lähimetsissä ja silti tuntuu, että sitä on päässyt yllättävän syvälle metsään. Lumen peittämä maisema oli muutaman notkon takana aivan hipihiljainen, eikä kylän talvihulinoista kuulunut ääntäkään, kun oikein erikseen pysähdyimme nauttimaan hiljaisuudesta. Pohjoinen metsä alkoi pikkuhiljaa saada talvisen muumimaisia muotoja, ja vain eläinten jättämät jäljet hangella kertoivat seutukunnan asukkaiden olemassaolosta.

Ohjeen mukaan reitin kulkemiseen kannattaa varata aikaa tunnin verran. Meillä meni ihan reilusti enemmän, kun jäimme tulistelemaan, ruokkimaan niitä kuukkeleita ja ihan vain nautiskelemaan maisemista. Eikä ollut edes eväitä mukana!

Oikein lämpimästi voin suositella Aurorapolkua seurueemme kolme-, viisi- ja kahdeksankymppisten kokemuksien perusteella. Pidän itseasiassa erittäin arvokkaana sitä, että pitkien erämaareittien lisäksi on tarjolla myös näitä kevyempiä polkuja, jotta entistä useammalla on mahdollisuus nauttia luonnon ihmeistä.